Valtuutuslaki
Saksan parlamentti (Reichstag) hyväksyi 23. maaliskuuta 1933 valtuuslain (Ermächtigungsgesetz). Se oli toinen merkittävä askel Reichstagin paloasetuksen jälkeen, jonka avulla natsit saivat diktatorisen vallan pitkälti laillisin keinoin. Laki antoi liittokansleri Adolf Hitlerille ja hänen kabinetilleen mahdollisuuden säätää lakeja ilman Reichstagin osallistumista.
Valtuutuslain virallinen nimi oli Gesetz zur Behebung der Not von Volk und Reich ("Laki kansan ja valtakunnan ahdingon korjaamiseksi").
Adolf Hitler piti 23. maaliskuuta 1933 puheen valtuutuslaista. Tämä on puheen keskeisen kohdan alkuperäinen transkriptio.
Valtuutuslain teksti
Kuten useimmat Gleichschaltungin yhteydessä hyväksytyt lait, myös valtuutuslaki on seurauksiinsa nähden melko lyhyt. Sen vuoksi se toistetaan kokonaisuudessaan saksaksi ja englanniksi:
| Gesetz zur Behebung der Not von Volk und Reich | Laki kansan ja valtakunnan ahdingon korjaamiseksi |
| Der Reichstag hat das folgende Gesetz beschlossen, das mit Zustimmung des Reichsrats hiermit verkündet wird, nachdem festgestellt ist, daß die Erfordernisse verfassungsändernder Gesetzgebung erfüllt sind: | Reichstag on säätänyt seuraavan lain, joka julistetaan täten valtakunnanneuvoston suostumuksella, koska on todettu, että perustuslain muuttamisen edellytykset ovat täyttyneet: |
| Artikkeli 1 | 1 artikla |
| Reichsgesetze können außer in dem in der Reichsverfassung vorgesehenen Verfahren auch durch die Reichsregierung beschlossen werden. Dies gilt myös niiden osalta, jotka on mainittu 85 Abs. 2 ja 87 der Reichsverfassung bezeichneten Gesetze. | Perustuslaissa säädetyn menettelyn lisäksi valtakunnan hallitus voi säätää valtakunnan lakeja. Tämä koskee myös perustuslain 85 artiklan 2 kohdassa ja 87 artiklassa tarkoitettuja lakeja. |
| Artikkeli 2 | 2 artikla |
| Die von der Reichsregierung beschlossenen Reichsgesetze können von der Reichsverfassung abweichen, soweit sie nicht die Einrichtung des Reichstags und des Reichsrats als solche zum Gegenstand haben. Die Rechte des Reichspräsidenten bleiben unberührt. | Valtakunnan hallituksen säätämät lait voivat poiketa perustuslaista, kunhan ne eivät vaikuta valtakunnansäätäjän ja valtakunnanneuvoston toimielimiin. Presidentin oikeudet säilyvät koskemattomina. |
| Artikla 3 | 3 artikla |
| Die von der Reichsregierung beschlossenen Reichsgesetze werden vom Reichskanzler ausgefertigt und im Reichsgesetzblatt verkündet. Sie treten, soweit sie nichts anderes bestimmen, mit dem auf die Verkündung folgenden Tage in Kraft. Die Artikel 68 bis 77 der Reichsverfassung finden auf die von der Reichsregierung beschlossenen Gesetze keine Anwendung. | Valtakunnankansleri antaa valtakunnanhallituksen antamat lait, joista ilmoitetaan valtakunnan virallisessa lehdessä. Ne tulevat voimaan julistamista seuraavana päivänä, jollei niissä säädetä muuta päivämäärää. Perustuslain 68-77 §:ää ei sovelleta valtakunnanhallituksen säätämiin lakeihin. |
| Artikkeli 4 | 4 artikla |
| Verträge des Reiches mit fremden Staaten, die sich auf Gegenstände der Reichsgesetzgebung beziehen, bedürfen für die Dauer der Geltung dieser Gesetze nicht der Zustimmung der an der Gesetzgebung beteiligten Körperschaften. Die Reichsregierung erläßt die zur Durchführung der Verträge erforderlichen Vorschriften. | Valtakunnan sopimukset ulkovaltojen kanssa, jotka koskevat valtakunnan lainsäädännön alaan kuuluvia asioita, eivät edellytä lainsäätäjien hyväksyntää. Valtakunnan hallitus antaa tällaisten sopimusten toimeenpanemiseksi tarvittavat määräykset. |
| Artikla 5 | 5 artikla |
| Dies Gesetz tritt mit dem Tage seiner Verkündung in Kraft. Es tritt mit dem 1. April 1937 außer Kraft, es tritt ferner außer Kraft, wenn die gegenwärtige Reichsregierung durch eine andere abgelöst wird. | Tämä laki tulee voimaan päivänä, jona se julistetaan. Se lakkaa olemasta voimassa 1. huhtikuuta 1937 tai jos nykyinen valtakunnanhallitus vaihtuu toiseen. |
Huomautukset
- ↑ 85 §:ssä esiteltiin menettely, jolla valtakunnansääty ja valtakunnanneuvosto hyväksyivät valtakunnan talousarvion. 87 artikla rajoitti valtion lainanottoa.
- ↑ 68-77 pykälässä säädettiin menettelyistä, joita noudatettiin säädettäessä lakeja Reichstagissa.
Valtuutuslaki hyväksyttiin Reichstagissa 23. maaliskuuta, ja hallitus julisti sen voimaan seuraavana päivänä. Perustuslaillista lainsäädäntömenettelyä noudattaen presidentti von Hindenburg, liittokansleri Hitler, sisäministeri Frick, ulkoministeri von Neurath ja valtiovarainministeri von Krosigk allekirjoittivat lain.
Valtuutuslain hyväksyminen
Natsit kirjoittivat valtuutuslain saadakseen täydellisen poliittisen vallan ilman valtakunnanoikeuden enemmistön tukea ja ilman tarvetta neuvotella koalitiokumppaneidensa kanssa.
Propaganda
Vuorokauden kuluessa siitä, kun Hitler nimitettiin Saksan liittokansleriksi 30. tammikuuta 1933, hän vaikutti taitavasti propagandaministeri Joseph Goebbelsin kirjoittamalla tavalla:
Nyt taistelua on helppo jatkaa, sillä voimme käyttää kaikkia valtion voimavaroja. Radio ja lehdistö ovat käytettävissämme. Järjestämme propagandan mestariteoksen.
Vaaleja edeltävinä päivinä natsit järjestivät katuväkivaltaa pelotellakseen oppositiota ja luodakseen pelkoa kommunismia kohtaan. Reichstagin polttaminen kuusi päivää ennen vaaleja oli kampanjan keskeinen tapahtuma.
Väkivalta
Myöhemmin samana päivänä Reichstag kokoontui pelottavissa olosuhteissa, ja SA-miehet parveilivat salin sisällä ja ulkopuolella. Hitler korosti puheessaan kristinuskon merkitystä saksalaisessa kulttuurissa. Tällä pyrittiin erityisesti rauhoittamaan aiemmin liittolaisena toiminutta katolista Keskustapuoluetta. Se sisälsi osittain puolueen puheenjohtajan Ludwig Kaasin pyytämät takuut.
Kaikki puolueet SPD:tä lukuun ottamatta äänestivät valtuutuslain puolesta. Kun kommunistien edustajat poistettiin ja 26 SPD:n kansanedustajaa pidätettiin tai piileskelivät, lopullinen äänimäärä oli 441 valtuutuslakia kannattavaa ja 94 (kaikki sosiaalidemokraatit) vastustavaa.
Seuraukset
Kommunistisen puolueen edustajat - ja myös muutamat sosiaalidemokraattiset edustajat - olivat jo vangittuina, ja hallitus julisti kommunistimandaatit "lepotilaan" pian vaalien jälkeen. Jäljelle jääneet vapaat kansanedustajat joutuivat parlamenttisalin ympärillä olleen SA:n pelottelemiksi. Lopulta vain sosiaalidemokraatit äänestivät lakiesitystä vastaan.
Brittiläinen iltapäivälehti Daily Express kuvaili juutalaisten reaktioita boikottiin Saksaa vastaan seuraavasti: "Judea julistaa sodan Saksalle" (25. maaliskuuta 1933).
Presidentin seuraukset
Presidentti von Hindenburg näytti olevan tyytyväinen Hitlerin tiukkaan käteen. Valtuutuslakia käsitelleessä kabinettikonferenssissa von Hindenburgin edustaja ilmoitti, että ikääntynyt presidentti vetäytyi päivittäisistä hallitusasioista ja että presidentin myötävaikutusta valtuutuslain seurauksena säädettyihin lakeihin ei vaadittaisi.
Aiheeseen liittyvät sivut
- Valtuutussäädös (Yleistä)
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mikä oli valtuutuslain nimi saksaksi?
V: Valtuutuslain nimi oli saksaksi Ermהchtigungsgesetz.
K: Milloin Saksan parlamentti hyväksyi valtuuslain?
V: Saksan parlamentti (Reichstag) hyväksyi valtuuslain 23. maaliskuuta 1933.
K: Mitä valtuuslaki mahdollisti liittokansleri Adolf Hitlerille ja hänen kabinetilleen?
V: Valtuutuslaki antoi liittokansleri Adolf Hitlerille ja hänen kabinetilleen mahdollisuuden säätää lakeja ilman valtakunnanoikeuden osallistumista.
Kysymys: Miten natsit saivat diktaattorivallan käyttämällä pitkälti laillisia keinoja?
V: Natsit saivat diktatorisen vallan pitkälti laillisin keinoin kahdessa tärkeässä vaiheessa, ensinnäkin Reichstagin tulipaloasetuksella ja toiseksi valtuuslain hyväksymisellä.
K: Mikä on toinen nimi valtuuslaille?
V: Valtuutuslain toinen nimi on Gesetz zur Behebung der Not von Volk und Reich ("Laki kansan ja valtakunnan ahdingon korjaamiseksi").
Kysymys: Kuka säädti lakeja ilman valtakunnankokouksen osallistumista tämän lain hyväksymisen vuoksi?
V: Tämän lain hyväksymisen ansiosta liittokansleri Adolf Hitler ja hänen kabinettinsa pystyivät säätämään lakeja ilman valtakunnanoikeuden osallistumista.
