Kaiverrus
Kaiverruksessa kaiverretaan kuvio kovalle, tasaiselle pinnalle kaiverruksella. Tuloksena voi olla itse koriste-esine, kuten hopeaa, kultaa tai terästä kaiverrettaessa, tai se voi toimia kuparista tai muusta metallista valmistettuna painolaattana, josta voidaan painaa paperille kuvia, joita kutsutaan myös kaiverruksiksi. Kaiverrus on ollut historiassa tärkeä menetelmä kuvien valmistamiseksi paperille sekä taiteellisessa mielessä, kuten koristeellisen vedoksen valmistamiseksi, että kirjojen ja lehtien painamisessa. Kaupallisessa käytössä valokuvaus on jo kauan sitten korvannut sen, ja nykyään se on paljon harvinaisempi painokuvataiteessa, jossa se on lähes kokonaan korvattu etsauksella ja muilla tekniikoilla.
Hercules taistelee kentaureja vastaan, Sebald Behamin kaiverrus.
Kaiverrusprosessi
Kaivertajat käyttävät terästyökalua, jota kutsutaan piikiksi, leikkaamaan kuvan tai kuvion pintaan, joka on useimmiten kuparilevy.[1] Kaivertajia on monen muotoisia ja kokoisia, ja niitä käytettäessä saadaan aikaan erilaisia viivatyyppejä. Burin antaa meille viivan, joka on ainutlaatuinen tasaisen ulkonäkönsä ja sileiden reunojensa ansiosta. Kulmasävytyökalussa on hieman kaareva kärki, jota käytetään yleisesti painokuvituksessa. Florentine-linerit ovat litteäpohjaisia työkaluja, joissa on useita viivoja ja joita käytetään suurempien alueiden työstämiseen. Litteitä kaivertimia käytetään kirjaintöiden tekemiseen sekä useimpiin soittimien kaiverrustöihin. Pyöreitä kaivertimia käytetään yleisesti hopean sekä muiden vaikeasti leikattavien metallien, kuten nikkelin ja teräksen, työstämiseen.
valikoima käsikaiverrustyökaluja
Pyhä Hieronymus Albrecht Dürer 1514
Historia ja käyttö
Muinaishistoriassa ainoat kaiverrukset, joita voitiin tehdä, olivat matalia uria, joita löytyi joistakin koruista vuoden 1000 eaa. jälkeen.
Euroopan keskiajalla kultasepät käyttivät kaiverrusta metallin koristeluun. On ajateltu, että he alkoivat painaa painatuksia suunnitelmistaan tallentaakseen ne. Tästä kehittyi 1430-luvulla Saksassa kuparipainolevyjen kaiverrus taiteellisten kuvien valmistamiseksi paperille. Kaiverruksen ensimmäinen ja suurin kausi oli noin vuodesta 1470 vuoteen 1530, ja sen mestareita olivat muun muassa Martin Schongauer, Albrecht Dürer ja Lucas van Leiden.
Tämän jälkeen kaiverrus menetti suosiotaan etsaukselle, joka oli taiteilijan kannalta paljon helpompi tekniikka oppia. 1800-luvulle tultaessa kaiverrusta käytettiin enimmäkseen kaupalliseen kuvantekoon.
Ennen valokuvauksen keksimistä kaiverrusta käytettiin muiden taidemuotojen, esimerkiksi maalausten, jäljentämiseen. Kaiverrukset olivat yleisiä sanomalehdissä ja monissa kirjoissa vielä 1900-luvun alkupuolelle asti, koska niiden käyttäminen painamisessa oli halpaa.
Kun kaksi samansuuntaisten viivojen muodostamaa kuviota risteytti toisiaan tiheämmin, kuviota kutsuttiin ristikkäisviivoitukseksi (cross-hatching). Claude Mellan tunnetaan hyvin tekniikastaan, jossa hän käytti eripaksuisia viivoja. Yksi esimerkki on hänen Sudarium of Saint Veronica -kaiverruksensa, jossa Jeesuksen kasvot on kaiverrettu yhdestä ainoasta kierteisestä viivasta, joka alkaa Jeesuksen nenän kärjestä (kuvassa).
Claude Mellanin Pyhän Veronikan sudarium (1649)
Moderni kaiverrus
Koska mestarikaivertaja voi tehdä kaiverrettuja malleja niin yksityiskohtaisesti, niiden väärentäminen on lähes mahdotonta, ja nykyaikaiset setelit ovat lähes aina kaiverrettuja, samoin kuin rahan, sekkien, joukkovelkakirjojen ja muiden sellaisten papereiden painolaatat, joita ei pitäisi väärentää. Kaiverrukset ovat niin hienoja, että tavallinen painokone ei pysty tekemään käsin kaiverrettujen kuvien yksityiskohtia kunnolla. Yhdysvaltain kaiverrus- ja painatusvirastossa (U.S. Bureau of Engraving and Printing) useampi kuin yksi kaivertaja työskentelee saman painolaatan parissa, joten kenenkään on lähes mahdotonta jäljentää lähes minkä tahansa setelin tai asiakirjan kaiverrusta.
Monet klassiset postimerkit on kaiverrettu, mutta nykyään tämä käytäntö rajoittuu lähinnä tiettyihin maihin tai sitä käytetään silloin, kun halutaan "tyylikkäämpi" muotoilu ja kun eri värien määrä on rajallinen.
Kaiverruskoneet, kuten Hell Gravure Systemsin K500 tai K6, käyttävät timanttikynää solujen leikkaamiseen. Jokainen solu luo yhden painopisteen myöhemmin prosessissa. K6-koneessa voi olla jopa 18 kaiverruspäätä, joista kukin leikkaa 8 000 solua sekunnissa 0,1 µm:n tai alle 0,1 µm:n tarkkuudella. Ne ovat luonnollisesti täysin tietokoneohjattuja, ja koko sylinterin valmistusprosessi on täysin automaattinen.
Timanttien kaiverrusprosessi on ollut huippuluokkaa 1960-luvulta lähtien.
Nyt valmistetaan laserkaiverruskoneita, ja vielä nykyäänkin mekaaninen leikkaus on osoittautunut taloudellisesti ja laadullisesti vahvaksi. Yli 4000 kaiverrusta valmistaa maailmanlaajuisesti noin 8 miljoonaa painosylinteriä vuodessa.
Raamatulliset viitteet
Varhaisin viittaus kaiverrukseen Raamatussa saattaa olla viittaus Juudan sinettisormukseen. (1. Moos. 38:18), jota seuraa (2. Moos. 39.30). Kaiverrusta tehtiin yleisesti terävillä rautatyökaluilla tai jopa timanttikärjillä. (Jer. 17:1).
Kumpaankin ylimmäisen papin ephodin olkavarren kahteen onyx-kiveen oli kaiverrettu kuuden eri Israelin heimon nimet, ja kuhunkin hänen rintakoruaan koristavaan 12 jalokiveen oli kaiverrettu yhden heimon nimi. Pyhän vihkimyksen merkkiin, ylimmäisen papin turbaanin kiiltävään kultalevyyn, oli kaiverrettu sanat: "Pyhyys kuuluu Jehovalle." Bezalel oli yhdessä Oholiabin kanssa pätevä tekemään tätä erikoistunutta kaiverrustyötä sekä kouluttamaan muita." - 2. Moos. 35:30-35; 28:9-12; 39:6-14, 30.
Hendrik Goltziusin Farnese Hercules 1591.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä on kaiverrus?
V: Kaiverrus on prosessi, jossa kaiverretaan kuvio kovalle, tasaiselle pinnalle.
K: Mitkä ovat esimerkkejä materiaaleista, joihin voidaan kaivertaa?
V: Kaiverrettavia materiaaleja ovat esimerkiksi hopea, kulta, teräs, kupari ja muut metallit.
K: Mihin kaiverruksia käytetään?
V: Kaiverruksia voidaan käyttää koristetarkoituksiin tai painolaattojen luomiseen paperikuvia varten.
K: Oliko kaiverrus tärkeä menetelmä kuvien valmistamiseksi menneisyydessä?
V: Kyllä, kaiverrus oli menneisyydessä tärkeä menetelmä kuvien valmistamiseksi paperille.
K: Miksi kaiverrus on korvattu valokuvauksella kaupallisessa käytössä?
V: Kaiverrus on korvattu valokuvauksella kaupallisessa käytössä, koska valokuvaus on nopeampaa, kustannustehokkaampaa ja sillä voidaan tuottaa laadukkaampia kuvia.
K: Mitkä painotekniikat ovat korvanneet kaiverruksen?
V: Kaiverrus ja muut tekniikat ovat lähes kokonaan korvanneet kaiverruksen painokuvissa.
K: Onko kaiverrus nykyäänkin yleistä?
V: Ei, kaiverrus on nykyään paljon harvinaisempaa kuin ennen.
