Galileon kuut — Jupiterin neljä suurta kuuta: Io, Europa, Ganymedes, Kallisto

Galileo Galilei löysi Galilein kuiksi kutsutut kuut joulukuun 1609 tai tammikuun 1610 tienoilla. Kaukoputkeen tekemiensä parannusten ansiosta Galilei pystyi näkemään taivaankappaleet paremmin kuin koskaan aiemmin ihmiskunnan historiassa. Parannetun kaukoputkensa avulla Galileo näki ensimmäisenä neljä Jupiterin kuuta.

Tammikuun 7. päivänä 1610 Galileo kirjoitti kirjeen, jossa mainitaan ensimmäisen kerran Jupiterin kuut. Tuolloin hän näki niistä vain kolme, ja hän uskoi niiden olevan Jupiterin lähellä olevia kiintotähtiä. Hän jatkoi niiden tarkastelua 8. tammikuuta ja 2. maaliskuuta välisenä aikana. Näissä havainnoissa hän löysi neljännen kappaleen ja havaitsi myös, että nämä neljä eivät olleet kiintotähtiä, vaan kiersivät Jupiteria.

Galileon löytö osoitti kaukoputken merkityksen tähtitieteilijöiden työkaluna. Se osoitti, että avaruudessa oli löydettävissä kohteita, joita paljain silmin ei voinut nähdä. Vielä tärkeämpää oli se, että havainto, jonka mukaan taivaankappaleet kiertävät jotain muuta kuin Maata, aiheutti iskun tuolloin hyväksytylle ptolemaiolaiselle maailmanjärjestelmälle. Sen mukaan Maa oli maailmankaikkeuden keskipisteessä ja kaikki muut taivaankappaleet pyörivät sen ympärillä. Se, että Jupiterilla on neljä kuuta, kun taas Maalla on vain yksi, horjutti entisestään lähes yleistä uskomusta siitä, että Maa oli maailmankaikkeuden keskus sekä sijainniltaan että merkitykseltään. Galileon Sidereus Nuncius (Tähtilähetti), jossa ilmoitettiin hänen kaukoputkensa avulla tehdyistä taivaanhavainnoista, ei mainitse kopernikaanista heliosentrismiä, teoriaa, jonka mukaan Aurinko oli maailmankaikkeuden keskipiste. Galilei uskoi kuitenkin kopernikaaniseen teoriaan.

Galileo kehitti myös menetelmän, jolla määritettiin pituusaste Galilein kuiden kiertoratojen ajoituksen perusteella.

Kiinalainen tähtitieteen historioitsija väittää, että kiinalainen tähtitieteilijä Gan De havaitsi yhden Jupiterin kuista vuonna 362 eaa., mutta ilman kaukoputkea on vaikea nähdä, miten tämä tapahtui.

Galilei kutsui löytöään Cosmica Sideraksi ("Cosimon tähdet") Toscanan suurherttuan Cosimo II de' Medicin (1590-1621) kunniaksi, jonka suojelusta hän halusi nauttia. Suurherttuan ehdotuksesta Galileo muutti nimen Medicea Sideraksi ("Medicin tähdet") kunnioittaakseen kaikkia neljää Medicin veljestä (Cosimo, Francesco, Carlo ja Lorenzo). Löydöstä ilmoitettiin Sidereus Nunciuksessa ("Tähtilähetti"), joka julkaistiin Venetsiassa maaliskuussa 1610, alle kaksi kuukautta ensimmäisten havaintojen jälkeen.

Muitakin nimiä esitettiin, mutta Simon Marius valitsi lopulta ne nimet, jotka voittivat. Marius väitti löytäneensä kuut samaan aikaan kuin Galilei: hän nimesi ne Zeus-jumalan (kreikkalainen vastine Jupiterille) rakastajien mukaan: Io, Europa, Ganymede ja Callisto vuonna 1614 julkaistussa Mundus Jovialis -teoksessaan.

Galilei kieltäytyi käyttämästä Mariuksen nimiä ja keksi numerointijärjestelmän, jota käytetään yhä nykyäänkin, rinnakkain kuiden oikeiden nimien kanssa. Numerot juoksevat Jupiterista ulospäin, joten I, II, III ja IV tarkoittavat vastaavasti Ioa, Europaa, Ganymedeusta ja Callistoa. Galileo käytti tätä järjestelmää muistikirjoissaan, mutta ei koskaan julkaissut sitä.

Galilein kuut ovat järjestyksessä Jupiteria lähimmästä kaukaisimpaan:

Kaikki neljä Galilein kuuta ovat sen verran kirkkaita, että jos ne olisivat kauempana Jupiterista, ne voitaisiin nähdä ilman kaukoputkea. Niiden näennäinen magnitudi on 4,6-5,6, kun Jupiter on oppositiossa Auringon kanssa, ja noin yhden magnitudiyksikön verran himmeämpi, kun Jupiter on konjunktiossa. Niiden havainnointia vaikeuttaa lähinnä se, että ne ovat hyvin lähellä Jupiteria, ja sen kirkkaus peittää ne. Niiden suurin kulmaetäisyys Jupiterista on 2-8 kaariminuuttia, mikä on lähellä ihmisen näöntarkkuuden rajaa. Ganymedos ja Callisto ovat suurimmalla etäisyydellään todennäköisimmät kohteet, jotka voidaan havaita paljain silmin. Helpoin tapa havaita niitä on peittää Jupiter jollakin esineellä, esimerkiksi puun oksalla tai sähkölinjalla, joka on kohtisuorassa kuiden kiertoratojen tasoon nähden.

• Luettelo Jupiterin kuista