Vihreä on sateenkaaren keltaisen ja sinisen värien välinen väri. Vihreä on yksi valon pääväreistä (valon primääreistä), joita käytetään lisäävässä värimallissa yhdessä punaisen ja sinisen kanssa. Pigmenttien ja maalin sekoituksessa vihreän saa yleensä yhdistämällä keltaista ja sinistä väriä; esimerkiksi vihreää maalia voi valmistaa sekoittamalla keltaista maalia ja sinistä temperamaalia keskenään.

Vihreän valo ja aallonpituus

Vihreä valo, kuten kaikki valo, on kvanttia, joka koostuu fotoneista. Vihreän valon tyypillinen aallonpituus on noin 495–570 nanometriä (usein mainitaan keskimääräisenä arvona noin 550 nanometriä; nanometri on metrin miljardisosa). Tämä aallonpituus vastaa taajuusaluetta noin 530–610 terahertsiä (THz).

Inhimillinen näkö ja värien erottelu

Ihmisen silmä havaitsee värit kolmen tyyppisten tappisolujen (konien) avulla: lyhytaaltoherkät (S), keskiaaltoherkät (M) ja pitkäaaltoherkät (L) konit. Konien herkkyys huipentuu vihreän tienoilla, mikä tekee vihreästä erityisen näkyvän ja silmälle miellyttävän värin. Joissakin kielissä vihreää ja sinistä ei ole aikaisemmin eroteltu selkeästi omiksi sanoikseen — esimerkkeinä mainitaan vanha kiina, thai, vanha japani ja vietnam.

Kasvit, klorofylli ja fotosynteesi

Useimpien kasvavien kasvien, kuten puiden ja pensaiden, lehdet ovat vihreitä. Tämä johtuu siitä, että lehdissä on klorofylliksi kutsuttu kemikaali, joka värjää ne vihreiksi. Klorofylli absorboi tehokkaasti sinistä ja punaista valoa mutta heijastaa ja läpäisee vihreää, minkä vuoksi lehdet näyttävät vihreiltä. Klorofyllimuotoja (mm. klorofylli a ja b) on eri fotosynteettisissä organismeissa, ja ne ovat välttämättömiä auringonvalon muuttamisessa kemialliseksi energiaksi fotosynteesissä.

Pigmentit, väriaineet ja materiaalit

Vihreitä sävyjä on sekä luonnollisia että synteettisiä. Historian saatossa käytettyjä vihreitä pigmenttejä ovat olleet esimerkiksi malakiitti ja verdigris, kun taas 1800–1900-luvuilla syntyi myös myrkyllisiä arsenikkipohjaisia vihreitä kuten emerald green (Scheele’s green, Paris green). Nykyään vakiintuneita turvallisempia vihreitä pigmenttejä ovat esimerkiksi ftaalookyaani- ja ftaloporiini-pigmentit, joita käytetään maaleissa, muoveissa ja tekstiileissä.

Vihreän merkitys luonnossa ja kulttuurissa

  • Luonto ja kasvillisuus: Vihreä yhdistetään kasvullisuuteen, elinvoimaan ja kevääseen.
  • Symboliikka: Monissa kulttuureissa vihreä symboloi kasvua, toivoa ja terveyttä; joissain yhteyksissä se voi edustaa mustasukkaisuutta tai kokemusta (esim. engl. "green with envy").
  • Ympäristö: Modernissa kontekstissa vihreä liittyy ympäristöasioihin ja kestävään kehitykseen (’vihreä liike’).
  • Julkinen liikenne ja turvallisuus: Liikennevaloissa vihreä tarkoittaa "ajo sallittu" tai "jatka".

Käyttö muotoilussa ja estetiikassa

Vihreää käytetään sisustus- ja vaatetusväreissä sen rauhoittavan ja luonnonläheisen vaikutuksen vuoksi. Väriopissa vihreä sijoittuu vastaväriensä (punaisen) vastakohdaksi ja toimii usein neutraalina sävynä, jota voidaan muuttaa lisäämällä sinistä (viileämmät sävyt) tai keltaista (lämpimämmät sävyt). Additiivisessa värierottelussa (valo) vihreä on primääri yhdessä punaisen ja sinisen kanssa, kun taas subtraktiivisessa värisekoituksessa (pigmentit) vihreä syntyy usein yhdistämällä keltaista ja sinistä tai keltaista ja syaania (cyan).

Eläimissä ja muissa ilmiöissä

Monilla eläimillä esiintyy vihreitä sävyjä joko pigmenttien kautta tai rakenteellisen värin (valo-interferenssi) seurauksena. Vihreä väri voi toimia suojavärityksenä (kamuflaasi), varoitusvärityksenä tai parittelumarkkinointina lajista riippuen.

Tämä artikkeli kattaa vihreän perusominaisuuksia, sen fysiikkaa, biologista merkitystä ja kulttuurisia ulottuvuuksia.