Venus on toinen planeetta Auringosta. Venus on aurinkokunnan ainoa planeetta, jonka päivä on pidempi kuin vuosi. Venuksen vuoden pituus on 225 Maan päivää. Venuksen päivän pituus on 243 Maan päivää.
Venus on maanpäällinen planeetta, koska sillä on kiinteä, kivinen pinta, kuten muillakin Aurinkokunnan sisäisillä planeetoilla. Tähtitieteilijät ovat tunteneet Venuksen tuhansia vuosia. Muinaiset roomalaiset nimesivät sen rakkauden ja kauneuden jumalatar Venuksen mukaan.
Venus on kuuta lukuun ottamatta yötaivaan kirkkain asia. Sitä kutsutaan joskus aamutähdeksi tai iltatähdeksi, sillä joillakin taivaanpituuksilla se näkyy helposti juuri ennen auringon nousua aamulla. Muina aikoina sen voi nähdä heti auringon laskettua illalla. Venus on lähempänä Maata kuin mikään muu planeetta.
Venusta kutsutaan joskus Maan sisarplaneetaksi, koska ne ovat kooltaan ja painovoimaltaan melko samanlaisia. Muilta osin planeetat ovat hyvin erilaisia. Venuksen ilmakehä (ilma) on enimmäkseen hiilidioksidia ja rikkihappopilviä. Rikkihappo on elämälle myrkyllinen kemikaali. Tästä syystä sitä kutsutaan joskus Maan "pahaksi kaksoseksi".
Paksu ilmakehä vaikeuttaa pinnan näkemistä. Vielä 1900-luvun lopulla monet uskoivat, että siellä voisi olla elämää. Paine Venuksen pinnalla on 92 kertaa suurempi kuin Maassa. Venus on yksi kahdesta aurinkokunnan planeetasta (toinen on Merkurius), jolla ei ole kuita. Venus pyörii akselinsa ympäri hyvin hitaasti ja vastakkaiseen suuntaan kuin muut planeetat.
Perustietoja ja sijainti
Venus kiertää Aurinkoa keskietäisyydellä noin 108,2 miljoonaa kilometriä (noin 0,72 AU). Sen kiertoaika eli vuosi on noin 224,7 Maan päivää. Planeetan säde on noin 6 052 km (noin 0,95 Maa‑sädettä) ja massa noin 0,815 kertaa Maan massa. Pinnallinen painovoima on suunnilleen 0,9 g, eli ihminen painaisi Venuksella hieman vähemmän kuin Maassa.
Ilmakehä ja pintalämpötila
Venuksen ilmakehä on erittäin tiheä ja koostuu pääasiassa hiilidioksidista (noin 96–97 %) ja typpestä (noin 3 %). Ilmakehä sisältää myös pieniä määriä rikkiyhdisteitä, kuten rikkidioksidia ja rikkiyhdisteitä, jotka muodostavat rikkihappopilviä. Pilvet heijastavat auringonvaloa tehokkaasti, minkä vuoksi Venus on niin kirkas taivaalla.
Paksun hiilidioksidikerroksen ja voimakkaan kasvihuoneilmiön vuoksi Venuksen keskimääräinen pintalämpötila on erittäin korkea: noin 460–470 °C. Pinta‑paine on noin 92 kertaa Maan pintapaineesta (noin 92 bar), mikä vastaa Maan merenpinnan alla olevia paineita satojen metrien syvyydellä.
Pinta ja geologia
Venuksen pinnalla on laajoja basalttitasankoja, lukuisia tulivuoria ja vulkaanisia rakenteita kuten koronaeja ja laajoja virtaumia. Planeetalla on myös korkeita ylänköalueita, esimerkiksi Maxwell Montes, joka on yksi korkeimmista huipuista. Pinnalla on alueita, joita kutsutaan tesseraeiksi — monimutkaisia poimutettuja ja murtuneita alueita, jotka kertovat planeetan geologisesta historiasta.
Vaikka monet piirteet viittaavat voimakkaaseen vulkaaniseen toimintaan, aktiivisten tulivuorten olemassaolo on ollut epävarmaa. Viimeaikaiset havainnot viittaavat kuitenkin mahdolliseen nykyaikaiseen vulkaanismiin, ja tutkijat jatkavat aihealueen tutkimista.
Pyöriminen ja valoisaika
Venus pyörii akselinsa ympäri hyvin hitaasti ja vastakkaiseen suuntaan kuin useimmat muut planeetat (retrogradinen pyörimissuunta). Sen pyörähdysaika (sidereal rotation) on noin 243 Maan päivää ja se on negatiivinen merkiksi vastakkaisesta suunnasta. Tästä syystä sanotaan, että Venuksen päivä (tähtitaivaan suhteen) on pidempi kuin sen vuosi. Jos mitataan aurinkopäivänä (auringon noususta seuraavaan nousuun), Venuksen "päivä" on kuitenkin lyhyempi kuin siderealinen pyörähdys — noin 117 Maan päivää johtuen planeetan liikkeestä kierto‑radalla.
Ilmakehän sähköiset ja magneettiset ilmiöt
Venuksella ei ole merkittävää omaa globaalista magneettikenttää kuten Maalla. Sen sijaan Auringon tuulesta syntyy induktoitu magnetosfääri, kun varattuja hiukkasia kohtaa tiheän ilmakehän. Tämä tarkoittaa, että planeetta ei suojautu samalla tavalla Auringon hiukkasilta ja säteilyltä kuin Maa.
Tutkimus ja avaruusluotaimet
Venusta on tutkittu useilla luotaimilla: varhaisin onnistunut voitiin lukea Mariner 2:n vierailuun 1962, neuvostoliittolaiset Venera‑laskeutumiset 1960–1980‑luvuilla lähettivät tietoa pinnasta ennen kuin laitteet tuhoutui äärimmäisissä olosuhteissa, ja Magellan‑luotain kartoitti pinnan tutka‑havaintojen avulla 1990‑luvulla. Sittemmin esimerkiksi ESA:n Venus Express (2006–2014) ja JAXA:n Akatsuki (saapui 2015) ovat tutkineet ilmakehää ja pilviä.
Venus on kiinnostava myös tulevaisuuden tutkimukselle: sekä NASA että ESA ovat valinneet uusia tehtäviä, jotka pyrkivät tarkentamaan tietoa planeetan ilmakehästä, geologiasta ja mahdollisesta nykyisestä vulkaanisesta toiminnasta. Pinnan läheiset tutkimukset ovat teknisesti haastavia korkean lämpötilan ja paineen vuoksi; laskeutuviin tehtäviin tarvitaan erityisesti suojattuja ja lyhytikäisiä laitteita.
Merkitys ja havainnot Maasta
Venus on ollut ihmiskunnan kiinnostuksen kohteena historiasta lähtien. Se on silminnähtävä, kirkas kohde ja näkyy usein juuri ennen auringonnousua tai heti auringonlaskun jälkeen, minkä vuoksi sitä kutsutaan aamutähdeksi tai iltatähdeksi. Vaikka se muistuttaa Maata kooltaan ja koostumukseltaan, sen armoton ilmakehä ja pinnan olosuhteet tekevät siitä jyrkästi erilaisen ja ankaran paikan elämälle sellaisena kuin sen tunnemme.
Lisätietoja Venuksesta ja sen tutkimuksesta löytyy planeettoja ja avaruustutkimusta käsittelevistä lähteistä. Venuksen voimakas kasvihuoneilmiö toimii myös muistutuksena ilmakehän vaikutuksista planeetan lämpötilaan.
