Venus – Auringon toinen planeetta: ominaisuudet, ilmakehä ja faktat

Tutustu Venukseen: ominaisuudet, ilmakehä ja yllätykset – myrkyllinen CO2- ja rikkihappoilmasto, valtavat pintapaineet, hitaasti pyörivä "Maan paha kaksonen" ja mielenkiintoiset faktat.

Venus on toinen planeetta Auringosta. Venus on aurinkokunnan ainoa planeetta, jonka päivä on pidempi kuin vuosi. Venuksen vuoden pituus on 225 Maan päivää. Venuksen päivän pituus on 243 Maan päivää.

Venus on maanpäällinen planeetta, koska sillä on kiinteä, kivinen pinta, kuten muillakin Aurinkokunnan sisäisillä planeetoilla. Tähtitieteilijät ovat tunteneet Venuksen tuhansia vuosia. Muinaiset roomalaiset nimesivät sen rakkauden ja kauneuden jumalatar Venuksen mukaan.

Venus on kuuta lukuun ottamatta yötaivaan kirkkain asia. Sitä kutsutaan joskus aamutähdeksi tai iltatähdeksi, sillä joillakin taivaanpituuksilla se näkyy helposti juuri ennen auringon nousua aamulla. Muina aikoina sen voi nähdä heti auringon laskettua illalla. Venus on lähempänä Maata kuin mikään muu planeetta.

Venusta kutsutaan joskus Maan sisarplaneetaksi, koska ne ovat kooltaan ja painovoimaltaan melko samanlaisia. Muilta osin planeetat ovat hyvin erilaisia. Venuksen ilmakehä (ilma) on enimmäkseen hiilidioksidia ja rikkihappopilviä. Rikkihappo on elämälle myrkyllinen kemikaali. Tästä syystä sitä kutsutaan joskus Maan "pahaksi kaksoseksi".

Paksu ilmakehä vaikeuttaa pinnan näkemistä. Vielä 1900-luvun lopulla monet uskoivat, että siellä voisi olla elämää. Paine Venuksen pinnalla on 92 kertaa suurempi kuin Maassa. Venus on yksi kahdesta aurinkokunnan planeetasta (toinen on Merkurius), jolla ei ole kuita. Venus pyörii akselinsa ympäri hyvin hitaasti ja vastakkaiseen suuntaan kuin muut planeetat.

Perustietoja ja sijainti

Venus kiertää Aurinkoa keskietäisyydellä noin 108,2 miljoonaa kilometriä (noin 0,72 AU). Sen kiertoaika eli vuosi on noin 224,7 Maan päivää. Planeetan säde on noin 6 052 km (noin 0,95 Maa‑sädettä) ja massa noin 0,815 kertaa Maan massa. Pinnallinen painovoima on suunnilleen 0,9 g, eli ihminen painaisi Venuksella hieman vähemmän kuin Maassa.

Ilmakehä ja pintalämpötila

Venuksen ilmakehä on erittäin tiheä ja koostuu pääasiassa hiilidioksidista (noin 96–97 %) ja typpestä (noin 3 %). Ilmakehä sisältää myös pieniä määriä rikkiyhdisteitä, kuten rikkidioksidia ja rikkiyhdisteitä, jotka muodostavat rikkihappopilviä. Pilvet heijastavat auringonvaloa tehokkaasti, minkä vuoksi Venus on niin kirkas taivaalla.

Paksun hiilidioksidikerroksen ja voimakkaan kasvihuoneilmiön vuoksi Venuksen keskimääräinen pintalämpötila on erittäin korkea: noin 460–470 °C. Pinta‑paine on noin 92 kertaa Maan pintapaineesta (noin 92 bar), mikä vastaa Maan merenpinnan alla olevia paineita satojen metrien syvyydellä.

Pinta ja geologia

Venuksen pinnalla on laajoja basalttitasankoja, lukuisia tulivuoria ja vulkaanisia rakenteita kuten koronaeja ja laajoja virtaumia. Planeetalla on myös korkeita ylänköalueita, esimerkiksi Maxwell Montes, joka on yksi korkeimmista huipuista. Pinnalla on alueita, joita kutsutaan tesseraeiksi — monimutkaisia poimutettuja ja murtuneita alueita, jotka kertovat planeetan geologisesta historiasta.

Vaikka monet piirteet viittaavat voimakkaaseen vulkaaniseen toimintaan, aktiivisten tulivuorten olemassaolo on ollut epävarmaa. Viimeaikaiset havainnot viittaavat kuitenkin mahdolliseen nykyaikaiseen vulkaanismiin, ja tutkijat jatkavat aihealueen tutkimista.

Pyöriminen ja valoisaika

Venus pyörii akselinsa ympäri hyvin hitaasti ja vastakkaiseen suuntaan kuin useimmat muut planeetat (retrogradinen pyörimissuunta). Sen pyörähdysaika (sidereal rotation) on noin 243 Maan päivää ja se on negatiivinen merkiksi vastakkaisesta suunnasta. Tästä syystä sanotaan, että Venuksen päivä (tähtitaivaan suhteen) on pidempi kuin sen vuosi. Jos mitataan aurinkopäivänä (auringon noususta seuraavaan nousuun), Venuksen "päivä" on kuitenkin lyhyempi kuin siderealinen pyörähdys — noin 117 Maan päivää johtuen planeetan liikkeestä kierto‑radalla.

Ilmakehän sähköiset ja magneettiset ilmiöt

Venuksella ei ole merkittävää omaa globaalista magneettikenttää kuten Maalla. Sen sijaan Auringon tuulesta syntyy induktoitu magnetosfääri, kun varattuja hiukkasia kohtaa tiheän ilmakehän. Tämä tarkoittaa, että planeetta ei suojautu samalla tavalla Auringon hiukkasilta ja säteilyltä kuin Maa.

Tutkimus ja avaruusluotaimet

Venusta on tutkittu useilla luotaimilla: varhaisin onnistunut voitiin lukea Mariner 2:n vierailuun 1962, neuvostoliittolaiset Venera‑laskeutumiset 1960–1980‑luvuilla lähettivät tietoa pinnasta ennen kuin laitteet tuhoutui äärimmäisissä olosuhteissa, ja Magellan‑luotain kartoitti pinnan tutka‑havaintojen avulla 1990‑luvulla. Sittemmin esimerkiksi ESA:n Venus Express (2006–2014) ja JAXA:n Akatsuki (saapui 2015) ovat tutkineet ilmakehää ja pilviä.

Venus on kiinnostava myös tulevaisuuden tutkimukselle: sekä NASA että ESA ovat valinneet uusia tehtäviä, jotka pyrkivät tarkentamaan tietoa planeetan ilmakehästä, geologiasta ja mahdollisesta nykyisestä vulkaanisesta toiminnasta. Pinnan läheiset tutkimukset ovat teknisesti haastavia korkean lämpötilan ja paineen vuoksi; laskeutuviin tehtäviin tarvitaan erityisesti suojattuja ja lyhytikäisiä laitteita.

Merkitys ja havainnot Maasta

Venus on ollut ihmiskunnan kiinnostuksen kohteena historiasta lähtien. Se on silminnähtävä, kirkas kohde ja näkyy usein juuri ennen auringonnousua tai heti auringonlaskun jälkeen, minkä vuoksi sitä kutsutaan aamutähdeksi tai iltatähdeksi. Vaikka se muistuttaa Maata kooltaan ja koostumukseltaan, sen armoton ilmakehä ja pinnan olosuhteet tekevät siitä jyrkästi erilaisen ja ankaran paikan elämälle sellaisena kuin sen tunnemme.

Lisätietoja Venuksesta ja sen tutkimuksesta löytyy planeettoja ja avaruustutkimusta käsittelevistä lähteistä. Venuksen voimakas kasvihuoneilmiö toimii myös muistutuksena ilmakehän vaikutuksista planeetan lämpötilaan.

Fysikaaliset ominaisuudet

Venus on maanpäällinen planeetta, joten sen pinta on Maan tavoin kalliota. Venus on paljon kuumempi kuin Maa. Kaikki ilmakehän hiilidioksidi toimii kuin huopa, joka sitoo auringon lämpöä. Tätä vaikutusta kutsutaan kasvihuoneilmiöksi, ja se on hyvin voimakas Venuksella. Sen vuoksi Venuksen pinta on kuumin kaikista aurinkokunnan planeetoista, sillä sen keskilämpötila on arviolta 480 °C. (896,0 °F). Tämä on tarpeeksi kuuma sulattamaan lyijyä tai sinkkiä.

Maantiede

Venuksella ei ole valtameriä, koska se on aivan liian kuuma vedelle. Venuksen pinta on kuiva aavikko. Pilvien vuoksi vain tutka voi kartoittaa pinnan. Se on noin 80-prosenttisesti sileää, kivistä tasankoa, joka on suurimmaksi osaksi basalttia. Kaksi korkeampaa aluetta, joita kutsutaan mantereiksi, muodostavat planeetan pohjois- ja eteläosan. Pohjoista osaa kutsutaan Ishtar Terraksi ja eteläistä osaa Aphrodite Terraksi. Ne on nimetty babylonialaisten ja kreikkalaisten rakkauden jumalattarien mukaan.

Venuksen pinta näyttää siltä, että sitä on muokannut vulkaaninen toiminta. Venuksella on paljon tulivuoria. Venuksen pinnan arvioidaan olevan 300-600 miljoonaa vuotta vanha.

Toisin kuin Maassa tai Marsissa, Venuksella ei ole määriteltyjä ylänköjä tai alankoja, eikä sillä ole mannerlaattoja.

Tunnelma

Venuksen ilmakehä koostuu enimmäkseen hiilidioksidista ja typpikaasusta sekä rikkihappopilvistä. Koska ilmakehä on niin paksu tai tiheä, paine on hyvin korkea. Paine on 92-kertainen Maan paineeseen verrattuna, mikä riittää murskaamaan monia asioita.

Planeetan pintaa on mahdotonta nähdä avaruudesta, sillä paksu pilvikerros heijastaa 60 prosenttia siihen osuvasta valosta. Tutkijat pystyvät näkemään sen vain infrapuna- ja ultraviolettikameroiden ja tutkien avulla.

Tutkijat uskovat, että miljardeja vuosia sitten Venuksen ilmakehä saattoi olla Maan ilmakehän kaltainen. Venuksen pinnalla on voinut olla paljon vettä. Mutta 600 miljoonasta useisiin miljardeihin vuosiin, veden haihtumisen seurauksena sen ilmakehään pääsi kasvihuonekaasuja.

Magneettikenttä

Vuonna 1967 Venera 4 havaitsi, että Venuksen magneettikenttä oli paljon heikompi kuin Maan magneettikenttä. Tämä magneettikenttä syntyy ionosfäärin ja aurinkotuulen välisestä vuorovaikutuksesta. Venuksen magnetosfääri ei ole riittävän vahva suojaamaan ilmakehää kosmisilta säteiltä.

Venuksen kauttakulku

Venus voidaan joskus nähdä kulkevan Auringon ja Maan välistä. Venus näyttää mustalta pisteeltä, kun sitä katsotaan erityisellä kaukoputkella. Näitä kulkua kutsutaan "transiteiksi". Nämä "transitit" tapahtuvat pareittain kahdeksan vuoden välein. Seuraavaan pariin menee sitten yli sata vuotta.

 
Tutkanäkymä Venuksen pinnasta (Magellan-avaruusalus).  

Kiertorata ja pyöriminen

Venus kiertää Aurinkoa keskimäärin noin 108 miljoonan kilometrin päässä. Se kiertää kiertoradan 224,7 päivän välein. Venuksen kierto on hidas. Venuksen tähtivuorokausi on pidempi kuin Venuksen vuosi.

 
Venuksen kiertorata verrattuna Maan kiertorataan  

Luettelo Venukseen lähetetyistä satelliiteista

Venukselle on lähetetty monia ihmisen valmistamia satelliitteja tutkimaan sitä. Ne ovat:

Mariner 2

Mariner 2 laukaistiin 27. elokuuta 1962. Sen tarkoituksena oli tutkia Venuksen ilmakehää, magneettikenttää ja massaa. Mariner 2:n viimeinen radiosignaali vastaanotettiin 3. tammikuuta 1963. Mariner 2 kiertää edelleen Aurinkoa.

Venera 4

Venera 4 oli Neuvostoliiton luotain, jonka tarkoituksena oli tutkia Venusta. Luotaimessa oli kaksi luotainta. Toinen oli suunniteltu astumaan Venuksen ilmakehään ja laskeutumaan laskuvarjon avulla maan pinnalle. Toinen vastaanotti Venuksen luotaimelta tulevat tiedot Maassa oleville lennonjohtajille. Venera 4 laukaistiin 12. kesäkuuta 1967. Venera 4:n viimeinen radiosignaali vastaanotettiin 18. lokakuuta 1967.

Mariner 5

Mariner 5 oli Mariner-ohjelman avaruusalus. Mariner 5 laukaistiin 14. kesäkuuta 1967. Mariner 5:n viimeinen radiosignaali lähetettiin 14. lokakuuta 1968. Mariner 5:n tehtävänä oli tutkia Venuksen magneettikenttää ja mitata Venuksen ilmakehän kovaa ultraviolettispektriä.

Venera 9

Venera 9 oli Neuvostoliiton valmistama avaruusalus. Se koostui Venuksen kiertoradalle tarkoitetusta luotaimesta, jota kutsuttiin kiertolaiseksi, ja toisesta luotaimesta, joka laskeutuu Venukselle ja jota kutsuttiin laskeutujaksi. Se laukaistiin 8. kesäkuuta 1975. Viimeinen radiosignaali kiertoradalta tuli 22. maaliskuuta 1976. Viimeinen radiosignaali oli 22. lokakuuta 1975. Orbiter oli ensimmäinen Venusta kiertänyt avaruusalus, kun taas laskeutuja oli ensimmäinen, joka palautti kuvia toisen planeetan pinnalta.

Venera 10

Venera 10 oli Neuvostoliiton valmistama avaruusalus. Se koostui kiertoradasta ja laskeutujasta. Se laukaistiin 14. kesäkuuta 1975.

Venera 13

Venera 13 oli Neuvostoliiton Venera-ohjelman luotain. Se tehtiin tutkimaan Venusta. Se laukaistiin 30. lokakuuta 1981. Viimeinen radiosignaali laskeutujalta tuli 1. maaliskuuta 1982. Viimeinen radiosignaali avaruusalukselta, joka vei laskeutumisaluksen Venukseen, tuli 25. huhtikuuta 1983.

Venera 14

Venera 14 oli Neuvostoliiton Venera-ohjelman luotain. Se tehtiin tutkimaan Venusta. Se laukaistiin 4. marraskuuta 1981. Viimeinen radiosignaali laskeutujalta tuli 5. maaliskuuta 1982. Viimeinen radiosignaali avaruusalukselta, joka vei laskeutumisaluksen Venukseen, tuli 9. huhtikuuta 1983.

Venera 15

Venera 15 oli Neuvostoliiton Venukseen lähettämä avaruusalus. Sen tehtävänä oli kartoittaa Venuksen pintaa. Se laukaistiin 2. kesäkuuta 1983. Viimeinen radiosignaali Venera 15:ltä tuli 5. tammikuuta 1985.

Venera 16

Venera 16 oli Neuvostoliiton Venukselle lähettämä avaruusalus. Sen tehtävänä oli kartoittaa Venuksen pintaa. Se laukaistiin 7. kesäkuuta 1983. Viimeinen radiosignaali Venera 16:lta tuli 13. kesäkuuta 1985.

 
Mariner 2  


Venera 4  


Mariner 5  


Venera 9  


Venera 10  


Venera 13:n ja Venera 14:n postimerkit  

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on toinen planeetta Auringosta?

K: Kuinka pitkä vuosi on Venuksella verrattuna Maahan?

K: Minkä tyyppinen planeetta Venus on?

K: Miten Venus nimettiin?

K: Onko Venuksella elämää?

Kysymys: Onko Venuksella kuita?

Hae kirjaimella