Esociformes ovat pieni sädekalojen (Actinopterygii) järjestö. Siihen kuuluu kaksi sukua, Umbridae (mutakalat) ja Esocidae (hauet).

Esocidae on nimetty Esox-haukisuvun mukaan. Yksi erittäin menestyksekäs laji on Esox lucius eli pohjoinen hauki. Järjestyksessä on myös sukupuuttoon kuollut suku, nimeltään Palaeoscidae.

Esociform-kalat elävät makeassa vedessä Pohjois-Amerikassa ja Pohjois-Euraasiassa. Järjestys on hyvin samankaltainen kuin lohikalat.

Huom. Edellisessä kappaleessa mainitut Umbridae ja Esocidae luetellaan siellä "sukuina" siten kuin teksti alun perin esittää (sukua), mutta nykyisessä taksonomiassa Umbridae ja Esocidae yleensä käsitetään heimoiksi (familioiksi) Esociformes-järjestyksen sisällä. Alla oleva teksti selventää ryhmän tuntomerkit, lajeja ja elintapoja nykytiedon pohjalta.

Tunnistus ja ulkonäkö

Esociform-kalojen tunnusmerkkejä ovat yleensä pitkänomaiset, virtaviivaiset rungot, suuri suu ja terävät hampaat, jotka tekevät niistä tehokkaita väijyjä ja petokaloja. Peräevä ja selkäevä ovat siirtyneet taaemmas, mikä auttaa nopeassa hyökkäyksessä. Monet lajit ovat väritykseltään häivevärisiä tai laikukkaita, mikä auttaa piiloutumisessa kasvillisuuden seassa.

Lajit ja taksonomia

  • Esocidae (hauet) – pääsuku on Esox, johon kuuluu useita tunnettuja lajeja, kuten Esox lucius (pohjoinen hauki), Esox masquinongy (muskellunge), sekä paikallisia lajeja ja alalajeja Pohjois-Amerikassa ja Euraasiassa.
  • Umbridae (mutakalat) – näihin kuuluvat pienemmät, yleensä matalissa ja hitaissa vesissä eläviä lajit kuten Umbra limi, Umbra pygmaea ja Umbra krameri, jotka eroavat hauista koossa ja elintavoissa.

Luonnonhistoriallisesti Esociformesin rinnalla tunnetaan myös fossiilisia ryhmiä, kuten mainittu Palaeoscidae, jotka valaisevat ryhmän kehitystä.

Elinympäristö ja levinneisyys

Esociformit ovat pääosin makean veden lajeja ja niitä tavataan runsaasti niin järvissä, jokien hitaassa osassa, ruovikoissa kuin saneeratuissa lampareissakin. Niiden levinneisyys kattaa laajalti Pohjois-Amerikan ja Pohjois-Euraasian alueet — toisin sanoen boreaaliset ja lauhkeat alueet pohjoisella pallonpuoliskolla.

Monia haukilajeja on myös siirretty tahattomasti tai tarkoituksellisesti uusiin vesistöihin kalastuksen tai vesiviljelyn seurauksena, mikä on aiheuttanut paikallisia ekologisia muutoksia.

Ravinto ja käyttäytyminen

Esociformit ovat pääosin petokaloja ja käyttävät väijymisstrategiaa: ne piileskelevät kasvillisuuden tai pohjan läheisyydessä ja hyökkäävät nopeasti ohi uivien saaliiden kimppuun. Ruokavalioon kuuluu pieniä kaloja, äyriäisiä ja hyönteisten toukkia – isommat hauet saalistavat myös jäntevämpiä kaloja ja joskus lintuja tai pieniä nisäkkäitä, jos tilaisuus sallii.

Lisääntyminen

Lisääntyminen tapahtuu yleensä keväällä. Naaras munii usein rengasmaisina mätimassoina kasvillisuuden sekaan; munat ovat yleensä tarttuvia ja kehittyvät vedessä ilman pesään huolehtivaa vanhempaa. Poikaset elävät aluksi kasvillisuuden suojassa ja siirtyvät myöhemmin petomaiseen elämäntapaan.

Ihmisen vaikutus ja suojelu

Osalle Esociformes-lajeista ihmisen toiminta on hyödyksi (esimerkiksi urheilu- ja ravustuskala), mutta tuonnit, elinympäristöjen heikentyminen, rehevöityminen ja vesien ennallistamattomuus voivat uhata paikallisia populaatioita. Erityisesti pieniä, paikallisia lajeja kuten Umbra krameri kohdellaan monin paikoin uhanalaisina tai suojeltavina elinympäristön pienenemisen vuoksi.

Hauet ovat monissa maissa merkittäviä saaliskaloja, ja niiden hoito sekä kalakantojen hallinta ovat tärkeitä ekologisen tasapainon ja kestävän kalastuksen kannalta.

Fossiilit ja evoluutio

Fossiililöydökset, mukaan lukien Palaeoscidae-ryhmän edustajat, osoittavat, että esokkalaiset ovat vanha ryhmä, jolla on ollut useita haaroja evoluution aikana. Nykyinen taksonomia perustuu sekä morfologisiin että molekyylisiin tutkimuksiin, jotka sijoittavat Esociformesin lähelle muun muassa lohikalojen kaltaisiksi todettuja ryhmiä.

Yhteenvetona Esociformes-kalat ovat mielenkiintoinen ryhmä pitkäkestoisia petokaloja, joiden yksinkertainen mutta tehokas morfologia, laajat elinympäristöt ja ihmisen kanssa tapahtuva monipuolinen vuorovaikutus tekevät niistä merkittäviä sekä ekologiassa että kalastuksessa.