Sädekalat (Actinopterygii) – määritelmä, lajit ja levinneisyys

Sädekalat (Actinopterygii) – perusteellinen katsaus: määritelmä, eväsäteet, lähes 25 000 lajia ja niiden levinneisyys makeissa vesissä ja merissä syvänmerestä vuoristojokiin.

Actinopterygii on sädekalojen luokka.

Sädekalat ovat saaneet nimensä siitä, että niillä on lepidotrichia- eli "eväsäteitä". Niiden evät ovat ihoverkkoja, joita luiset tai sarvimaiset piikit ("säteet") pitävät kiinni. Tämä eroaa Sarcopterygii-suvun kalojen lihaisista evistä.

Aktinopterygiat ovat suurin selkärankaisten luokka. Niitä on lähes 25 000 lajia. Niitä esiintyy sekä makeassa vedessä että meriympäristöissä syvänmeren syvyyksistä korkeimpiin vuoristojokiin. Suurin osa elävistä lajeista on teleostia.

Ulkonäkö ja anatomia

Sädekalojen tunnusomainen piirre ovat eväsäteet (lepidotrichia), jotka tukevat evän kudosta. Usein näkyviä piirteitä ovat:

• luinen tai osittain luutunut, pääosin kalsiumfosfaattipohjainen tukiranka (ossifioitunut luusto);
• eri tyyppiset suomut: primitiivisemmillä ryhmillä ganoid-tyyppiset, monilla teleosteilla cycloid- tai ctenoid-suomut;
• suodattava kidusjärjestelmä ja usein operkulum eli kidussuojus;
• monilla lajeilla swim bladder (uimarakko) joka säätelee nostetta; joillakin se on kehittynyt hengityselimeksi hapenottoon hapettomissa oloissa.

Taksonomia ja evoluutio

Actinopterygii sisältää useita pääryhmiä, joiden suuret luokat jaettuina ovat esimerkiksi:

• primitivisempiä ryhmiä kuten Chondrostei (esim. merianturot ja ankeriaat sukuun liittyvät muodot);
• Neopterygii, josta kehittyivät modernit teleostit;
• Teleostei, joka muodostaa suuren osan nykyisestä lajistosta ja sisältää useimmat tunnetut kalaryhmät (mm. karpit, ahvenet, lohet, piikit, turskat, tms.).

Sädekalojen fossiilinen historia ulottuu devonikautta edeltäviin aikoihin; varhaisia tunnettuja edustajia on kuvattu muun muassa suvusta Cheirolepis. Ryhmä on kokenut merkittäviä monimuotoistumisaaltoja, erityisesti teleostien radiatsionin myötä, mikä selittää suuren lajimäärän ja morfologisen variaation.

Levinneisyys ja ekologia

Sädekalat ovat maailmanlaajuisesti levinneitä ja sopeutuneet monenlaisiin ekologisiin lokeroihin: pintavesistä syvänmeren laaksoihin, trooppisista koralliriutoista arktisiin vesiin ja makean veden jokijärjestelmiin. Ne voivat olla planktonsyöjiä, pohjaeläinten saalistajia, petoja tai laajasti ravintoketjun välittäjiä. Monet lajit osallistuvat pitkämatkaiseen vaellukseen (esim. lohet), osa taas elää paikallisesti kapeissa ekosysteemeissä.

Lisääntyminen ja kehitys

Lisääntymistavat ovat erittäin vaihtelevia: yleisin on ulkoinen hedelmöitys, mutta monilla lajeilla esiintyy sisäistä hedelmöitystä, vuorovaikutteista parinmuodostusta, pesänrakennusta, poikashoitoa ja jopa eläviksi synnyttämistä (viviparia) joillakin lajeilla. Monet lajit käyvät läpi selkeän larvaalisen vaiheen, jossa uimarakko, evämuodot ja värit muuttuvat ennen täysikasvuisuutta.

Ihmisen merkitys ja uhanalaisuus

Sädekalat ovat ihmiskunnalle elintärkeitä: ne ovat merkittävä proteiinin lähde maailmanlaajuisessa kalastuksessa ja akvakulttuurissa. Monet lajit ovat myös suosittuja akvaarioissa ja käytettyjä tutkimusmalleina (esim. Danio rerio, zebrafish, tieteellisessä tutkimuksessa).

Samalla monet sädekalalajit kohtaavat uhkia: liikakalanpyynti, elinympäristöjen tuhoutuminen, vesien saastuminen, eksoottisten lajien levittäytyminen ja ilmastonmuutoksen vaikutukset heikentävät populaatioita. Makean veden lajit ovat erityisen alttiita ympäristömuutoksille. Suojelu vaatii kestäviä kalastuskäytäntöjä, elinympäristöjen suojelua ja kansainvälistä yhteistyötä.

Esimerkkejä tunnetuista ryhmistä

• Cypriniformes (karpit ja kiiskenkalat)
• Siluriformes (särkilajit, kuhamaiset ja erityisesti ankeriaat ja monenlaiset pohjakalat)
• Perciformes (ahvenkalat ja monet laajasti tunnetut petokalat)
• Salmoniformes (lohet ja taimennet)
• Tetraodontiformes (piikkikalat ja taskukalat)

Yhteenvetona: Actinopterygii eli sädekalat muodostavat valtavan ja ekologically monimuotoisen selkärankaisryhmän, jonka jäsenet ovat sekä luonnon että ihmisyhteisöjen kannalta keskeisiä. Lajiston tuntemus, suojelu ja kestävä käyttö ovat tärkeitä tulevaisuuden biologisen monimuotoisuuden ja ruokaturvan kannalta.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on Actinopterygii?

K: Miksi niitä kutsutaan sädekaloiksi?

K: Mitä eroa on sädekalojen ja Sarcopterygiiden evien välillä?

Kysymys: Ovatko aktinopterygiat suurin selkärankaisten luokka?

K: Kuinka monta lajia Actinopterygiassa on?

K: Mistä Actinopterygiat löytyvät?

K: Mikä on yleisin Actinopterygian tyyppi?

Hae kirjaimella