Europasaurus on titanosaurusten heimoon kuuluva basaalinen sauropodi, mutta tavallista paljon pienempi.

Tämä nelijalkainen kasvinsyöjä dinosaurus eli yläjurakaudella (kimmeridgian keskivaiheilla, noin 154 miljoonaa vuotta sitten). Se löydettiin Pohjois-Saksasta. Se on esimerkki saarikääpiökasvuisuudesta. Tämä tarkoittaa, että se on luultavasti peräisin eristyneestä sauropodipopulaatiosta, joka oli saarella Ala-Saksin altaassa.

Pienet sauropodit, joiden aikuisen ruumiin massa on alle viisi tonnia, ovat harvinaisia, ja pienet sauropodien luut ovat yleensä peräisin nuorista eläimistä. Luun histologian perusteella tämä laji oli pieni aikuinen. Se oli kääpiölaji.

Löytyi fossiileja yli 11 yksilöstä, joiden ruumiinpituus oli 1,7-6,2 metriä. Nämä yksilöiden väliset kokoerot johtuvat kasvuvaiheista, nuorista yksilöistä täysikasvuisiin yksilöihin. Pienten dinosaurusten on täytynyt asua jollakin Ala-Saksin altaan ympärillä sijaitsevista suurista saarista.

Samanlainen löytö tehtiin Transilvaniasta 1900-luvun alussa. Paikallinen aristokraatti Franz Nopcsa löysi fossiileja tilaltaan. Hän tajusi, että ne olivat saattaneet elää saarella, sillä hän tiesi, että kääpiönorsut olivat eläneet saarilla jääkaudella. Nopscan tila tuhoutui ensimmäisessä maailmansodassa, mutta hänen löytönsä kirjattiin Magyarosaurukseksi.


 

Löydöt ja nimeäminen

Europasaurusin fossiilit on kaivettu pääasiassa Langenbergin louhoksesta lähellä Goslarin kaupunkia Ala-Saksissa. Löydöt muodostavat osittain saman paikallisen luuston kokoelman (bonebed), jossa on fragmentaarisia luita ja useita eri-ikäisten yksilöiden jäänteitä. Laji kuvailtiin tieteellisesti 2006, ja kuvauksessa tuotiin esiin usoita näytteitä, jotka muodostivat harvinaisen laajan kasvusarjan yhdestä sauropodilajista.

Kuvaus ja koko

Europasaurus oli selvästi tavallisia sauropodeja pienempi. Aikuiset yksilöt olivat huomattavasti lyhyempiä ja kevyempiä kuin tyypilliset jättimäiset sauropodit: löydetyissä yksilöissä ruumiin pituus on arvioitu 1,7–6,2 metriin, ja aikuisten massan on arvioitu jäävän alle viiden tonnin. Vaikka nämä mitat ovat pieniä sauropodeille, vaikutelma oli kuitenkin selvästi sauropodien morfologian tunnistettavissa: pitkä kaula ja häntä, neljä jalkaa ja kasvinsyöjän ruumiinrakenne, mutta mittasuhteet ovat muuttuneet kääpiökasvuun sopiviksi.

Kasvu, ikä ja luuhistologia

Yksi Europasaursus-löytöjen tieteellisistä vahvuuksista on ollut luun histologian analyysi. Ruutukuvion ja kasvukerrosten tutkimus osoittaa, että pienikokoiset yksilöt eivät pelkästään olleet nuoria, vaan joukossa on myös aikuiskokoisia eläimiä, joiden kasvunopeus oli hidastunut ja joiden luissa näkyi kypsyyden merkkejä. Tämä tukee tulkintaa aidosta saariekologista kääpiöitymisestä eikä vain sattumasta, jossa säilyvät lähinnä poikaset.

Elinympäristö ja saariekologia

Fossiilit kertovat, että Europasaurus eli saariston maisemassa, jossa meren ja mantereen rajapinta vaihteli. Ala-Saksin altaan sedimentit sisältävät vuorotellen mereneläviä ja maanpäällisiä jäänteitä, mikä viittaa matalavetisiin merialueisiin ja saaristoihin. Saarikääpiökasvuisuuteen vaikuttaneita tekijöitä ovat todennäköisesti rajoittuneet ravintovarannot, pienemmät erityyppiset saaret, kilpailun ja saalistuspainetta vähentävät olosuhteet sekä populaation geneettinen eristäytyneisyys.

Vertailu muihin saarkääpiölajeihin

Europasaurus ei ole ainoa saarielämään sopeutunut sauropodi. Historiallisesti merkittävä vertailukohde on Transilvaniasta löydetty Magyarosaurus, jonka tutkija Franz Nopcsa jo 1900-luvun alussa ehdotti eläinten sopeutuneen saarikokoon. Nopcsa oli yksi varhaisista tutkijoista, jotka kehittivät teoriaa saariekologisesta kääpiöitymisestä (island dwarfism), ja Europasaurus tarjoaa tälle teoriolle erinomaista tukea jurakauden aineistossa.

Tieteellinen merkitys

Europasaurus on tärkeä sekä sauropodien evoluution että saariekologian ymmärtämisen kannalta. Se osoittaa, että suurten dinosaurusten perinteinen havainto "aina jättimäisiä" ei päde kaikissa ympäristöissä: eristäytyneet populaatiot ovat voineet kääntyä pienikokoisemmiksi nopeasti evolutiivisessa mielessä. Lisäksi laaja materiaalijoukko — eri-ikäiset yksilöt samalta löydöspaikalta — mahdollistaa harvinaisten kasvusarja-analyysien tekemisen ja antaa tietoa sauropodien kehitysvaiheista ja elinkaaresta.

Mikä jäi auki ja jatkotutkimus

Tutkimusta jatketaan mm. tarkentamalla phylogeneettistä sijoitusta titanosaurusten ja muiden macronarianien joukossa, sekä tutkimalla yksityiskohtaisemmin elinympäristöä ja ravintoverkkoja. Uudet löytöerät ja tarkemmat ikämittaukset voivat kertoa enemmän kääpiöitymisen nopeudesta ja mekanismeista sekä siitä, miten laji sopeutui poikkeukselliseen saaristoelämään.