Punakampela (Pleuronectes platessa) on erään kalalajin nimi. Se on kaupallisesti tärkeä kampelakala, jota pyydetään etenkin pohja‑ ja verkko‑pyynnillä. Punakampelat ovat yleisiä Euroopan mannerjalustan hiekkapohjilla ja matalilla rannikkoalueilla.
Tunnistus
Punakampelalle on ominaista matala, litteä vartalo ja molemmat silmät samalla puolella (oikea silmä ylöspäin eli kala on dextraalinen). Ulkonäköpiirteitä:
- iho sileä ja limainen, pohjaväriltään ruskea tai oliivinvihreä;
- kirkkaat punaiset tai oranssit täplät selkäpuolella — tästä nimi "punakampela";
- selkäevä ja peräevä pitkät, jatkuvat kylkien suuntaisesti;
- silmien takana usein näkyvä pieni luinen harjanne tai nystyrä.
Koko vaihtelee: yleisimpiä pituuksia ovat 20–50 cm, mutta yksilöt voivat kasvaa suuremmiksi (jopa noin 70 cm) ja elää useita vuosia.
Elintavat ja ravinto
Punakampela on pohjalla elävä (bentinen) laji, joka usein hautautuu hiekkaan tai mutaan ja käyttää väriä suojautumiseen. Se on peto, joka syö pääasiassa pieneliöitä ja pohjaeläimiä. Ruokavalioon kuuluvat muun muassa monisukaskaisia, äyriäisiä ja simpukoita, mutta myös muita nilviäisiä ja pohjaeläimiä. Syönti tapahtuu yleensä pohjan tuntumassa illan ja yön aikana.
Lisääntyminen ja kasvu
Punakampelat saavuttavat sukukypsyyden muutaman vuoden iässä, ja lisääntyminen tapahtuu usein talven ja kevään aikana. Munat ovat mereen vapautuvia, ja poikaset kehittyvät planktonisina läpi alkuvaiheen ennen kuin ne muuttavat muotoaan ja laskeutuvat pohjaan. Poikaset käyttävät matalia laguuneja ja merosuistoja kasvupaikkoina ennen siirtymistään avoimemmille pohjille.
Levinneisyys ja elinympäristö
Laji elää Euroopan mannerjalustalla; sen maantieteellinen levinneisyysalue ulottuu Barentsinmereltä Välimerelle. Sitä tavataan yleisesti Pohjanmerellä, Itämerellä ja Länsi‑Atlantilla mantereeseen rajoittuvilla hiekka‑ ja liejupohjilla. Syvyysalue vaihtelee, mutta punakampeloita tavataan useimmiten 10–200 metrin syvyyksissä, joskus hieman syvemmältä.
Taloudellinen merkitys ja uhanalaisuus
Punakampela on tärkeä kaupallinen laji, ja sitä pyydetään sekä ammattikalastuksessa että vapaa‑ajan pyynnissä. Liiallinen pyynti ja pohjan häiriintyminen (esimerkiksi trawlaus) voivat heikentää paikallisia kantoja. Monet alueelliset kalastusmääräykset, kuten kutualueiden suojelu, saalistuskiintiöt ja pyydystekniset rajoitukset, pyrkivät turvaamaan kannan kestävyyden. Kansainvälisesti laji ei ole yleisesti kriittisesti uhanalainen, mutta paikalliset tilanteet vaihtelevat ja kantoja seurataan säännöllisesti.
Samankaltaiset lajit ja erot
Punakampela voidaan sekoittaa muihin kampelalajeihin, kuten lieskaan tai merikampelaan. Erityisesti punaiset täplät ja silmien takana oleva luinen harjanne auttavat erottamaan sen muista lajeista. Myös selän kuviot ja täplien väritys ovat tunnistusmerkkejä.
Ruokana punakampela on arvostettu: liha on valkoista, mureaa ja mietoa maultaan. Kestävä kehitys ja vastuullinen kalastus ovat tärkeitä, jotta lajin runsas esiintyminen jatkuu myös tulevaisuudessa.
