Euraasian ilves (Lynx lynx) – kuvaus, levinneisyys ja elämäntavat
Euraasian ilves (Lynx lynx) – kattava kuvaus, levinneisyys Suomessa ja Aasiassa sekä elämäntavat: tunnistus, elinympäristöt, ravinto ja suojelu.
Euraasian ilves (Lynx lynx) on keskikokoinen kissa, joka on kotoisin Euroopasta (Suomi, Ruotsi ja Norja mukaan lukien) ja Aasiasta. Se on yksi Euroopan ja Aasian suurimmista petoeläimistä. Se on ilveksistä suurin 80-130 cm:n pituudellaan.
Kuvaus ja tuntomerkit
Euraasian ilves on kookas kissapeto, jolle ominaista ovat pyöreähkö vartalo, pitkät jalat, leveä tassu ja lyhyt häntä. Turkki vaihtelee väriltään vaaleasta harmahtavan ruskeaan ja siinä voi olla selkeitä tai hienovaraisia laikkuja. Korvien kärjissä on mustat tummat tupsut, ja sivuprofiilissa näkyvät usein poskiparrastukset.
Koko ja mitat
- Pituus: yleensä 80–130 cm (sisältäen hännän osan).
- Häntä: lyhyt, noin 11–24 cm.
- Korkeus säkäkorkeudesta: 60–75 cm.
- Paino: sukupuolesta ja alueesta riippuen yleensä 15–30 kg; urokset ovat yleensä suurempia kuin naaraat.
Levinneisyys ja elinympäristö
Euraasian ilves elää laajalla alueella Euroopasta Aasiaan. Se suosii tiheitä metsiä, erityisesti reheviä havu- ja sekametsiä, mutta esiintyy myös tunturi- ja vuoristoalueilla sekä laajoissa suo- ja rämealueissa. Ilveksen elinalueen tulee tarjota riittävästi suojapaikkoja ja saalista.
Elintavat ja käyttäytyminen
Ilves on pääosin yksineläjä ja yö- tai hämäräaktiivinen peto. Se merkitsee reviiriään virtsaamalla ja hankauksilla runkoihin sekä jättämällä riistajäänteitä näkyville. Reviirit voivat olla useiden kymmenien neliökilometrien kokoisia, ja niiden koko riippuu saaliseläinten määrästä.
Ravinto
Ilveksen pääasiallinen saalis vaihtelee alueittain. Tyypillisiä saaliseläimiä ovat:
- Villis- ja metsäkauriit
- peurat ja muut pienemmät hirvieläimet
- jänikset ja rusakot
- pienemmät nisäkkäät ja linnut
Ilves tappaa usein isomman saaliin kuten peuran ja syö sitä useamman päivän ajan. Se on taitava hiipijä ja hyökkää lähietäisyydeltä.
Lisääntyminen ja poikaset
Lisääntymisaika on tyypillisesti talven ja kevään vaihteessa. Tiineysaika on noin 60–74 vuorokautta, ja pentuja syntyy tavallisesti 1–4. Pennut syntyvät suojaisaan pesäkoloon, kuten puunjuureen tai tiheään pensaikkoon. Ne kehittyvät nopeasti ja alkavat seurata emoaan jo muutaman kuukauden iässä; emo ruokkii ja suojelee pentuja useita kuukausia.
Elinikä
Luonnossa ilvekset elävät tyypillisesti noin 10–15 vuotta; vankeudessa elinikä voi olla pidempi.
Suojelu ja uhat
Euraasian ilves on maailmanlaajuisesti luokiteltu IUCN:n mukaan usein tilastollisesti vähintään huolta aiheuttavaksi tai alueittain paremmaksi, mutta moni populaatio on paikallisesti uhanalainen. Suurimpia uhkia ovat:
- elinympäristöjen pirstoutuminen ja häviäminen
- saaliseläinten vähentyminen metsästyksen tai elinympäristömuutosten vuoksi
- laiton ja laillinen metsästys ja tappaminen ihmisten ja karjan suojelemiseksi
- liikenne- ja tapaturmakuolemat
Monissa maissa ilves on suojeltu lailla, ja suojeluohjelmat, monitorointi sekä paikoin uudelleenistutukset ovat olleet käytössä populaatioiden turvaamiseksi.
Ihmisten ja ilveksen suhde
Ilvekset välttävät yleensä ihmistä, eivätkä ne muodosta suurta vaaraa ihmisille. Paikallisia konflikteja voi syntyä, jos ilves saalistaa kotieläimiä (esim. lampaita), mutta tällaiset tapaukset ovat suhteellisen harvinaisia. Ennaltaehkäisyyn kuuluvat laidunalueiden suojaukset ja karjan valvonta.
Kuinka tunnistaa jälkiä
- Tassunjäljet: suuria ja pyöreitä, noin 6–7 cm:n levyisiä, ei näkyviä kynnenjälkiä (kuten muilla kissaeläimillä).
- Raapimis- ja merkintäpaikat: puiden rungot ja kalliot, joissa voi näkyä kuluneisuutta ja virtsamerkintöjä.
Käytännön vinkkejä luonnossa liikkuvalle
- Pidä koirat kytkettyinä alueilla, joilla on suurpetoja.
- Ilveksen havaitseminen on harvinaista; kun sen kohtaa, kannattaa pysytellä etäällä ja jättää eläin rauhaan.
- Ilveksen esiintymisestä saa tietoa usein paikallisilta riistanhoitoyhdistyksiltä ja luonnonsuojelujärjestöiltä.
Yhteenvetona: euraasian ilves on arvoituksellinen ja sopeutuvainen metsäpetoinen, joka tarvitsee laajoja, riista- ja suojapaikoiltaan monipuolisia elinalueita selviytyäkseen. Sen suojelu vaatii sekä elinympäristön että saalispopulaatioiden turvaamista sekä ihmisten ja petojen välisen konfliktin hallintaa.
Ilves
Ulkonäkö
Euraasian ilves on neljästä ilveslajista suurin. Ne ovat yksi Euroopan suurimmista petoeläimistä ruskeakarhun ja harmaasuden jälkeen.
Ne painavat 18-36 kg, ja niiden ruumiinpituus on 80-130 cm. Urokset ovat suurempia ja vankempia kuin naaraat.
Kesällä ilveksellä on lyhyt, punertava tai ruskea turkki, kun taas talvella turkki muuttuu paksummaksi ja silkkisemmäksi turkiksi, jonka väri vaihtelee hopeanharmaasta harmaanruskeaan.
Behavior
Ilves on yksinäinen olento. Ainoa pitkäaikainen suhde, jonka ne muodostavat, on emon ja pentujen välinen. Ne ovat aktiivisimpia varhain aamulla ja illalla. Ilvekset ovat pääasiassa maalla liikkuvia, mutta ne pystyvät ja ovat sopeutuneet kiipeilemään ja uimaan.
Longevity
Euraasian ilves voi elää luonnossa jopa 17 vuotta ja vankeudessa noin 24 vuotta. Nuorten kuolleisuus on suuri.
Prey
Ilves saalistaa pääasiassa pienistä melko suuriin nisäkkäisiin ja lintuihin. Lajin saaliseläimiä ovat muun muassa jänikset, jänikset, marmorit, oravat, hiirihaukat, muut jyrsijät, metsäkanalinnut, punaketut, villisika, ketut, sääkset, hirvet, metsäkauriit, saksanhirvet, porot ja muut sorkkaeläimet. Se on lihansyöjä, ja se syö lihaa noin yhdestä kahteen kiloa päivässä.
Vaikka suurempien saaliiden ottaminen on eläimelle riski, niiden tappamisesta saatava palkkio voi olla suurempi kuin riskit. Euraasian ilves suosii siis melko suuria sorkkaeläimiä, erityisesti talvella, jolloin pientä saalista on vähemmän. Se on ainoa ilveslaji, jonka ravinnosta sorkka- ja kavioeläimet muodostavat suuremman osan kuin jäniseläimet tai jyrsijät. Siellä, missä niitä esiintyy yleisesti, ilves suosii metsäkauriita. Jopa siellä, missä metsäkauriita esiintyy melko harvoin, kuten Ruotsissa, metsäkauriit ovat edelleen suosikkisaalislaji, vaikka kesällä niitä syödäänkin pienempiä saaliseläimiä ja satunnaisesti kotieläiminä pidettyjä lampaita. Osassa Suomea paikalle tuotuja valkohäntäpeuroja syödään useimmiten säännöllisesti. Joillakin Puolan ja Itävallan alueilla metsäpeura on suosittua saalista, ja Sveitsissä pyydetään myös säämiä. Ne syövät myös raatoja, kun niitä on saatavilla. Aikuiset ilvekset tarvitsevat 1,1-2 kiloa lihaa päivässä, ja voi kestää useita päiviä syödä kokonaan joitakin suurempia saaliita.
Jakelu
Aasia
Sitä tavataan Kiinan maakunnissa ja Pohjois-Pakistanissa.
Venäjä
Suurin osa ilveksistä elää Venäjällä.
Suomi
Vuonna 2008 Suomessa oli noin 1905-2060 ilvestä.
Ruotsi
Ruotsissa niitä on noin 1400.
Norja
Norjassa niitä on 409-439.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on euraasialainen ilves?
V: Euraasian ilves on keskikokoinen kissa, joka on kotoisin Euroopasta ja Aasiasta, myös Suomesta, Ruotsista ja Norjasta.
K: Minkä kokoinen on euraasian ilves?
V: Euraasian ilves on ilveksistä suurin, sillä sen pituus on 80-130 cm.
K: Missä Euraasian ilvestä tavataan?
V: Euraasian ilvestä tavataan Euroopassa ja Aasiassa, myös Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa.
K: Mikä on euraasian ilveksen asema petoeläimenä?
V: Euraasian ilves on yksi Euroopan ja Aasian suurimmista petoeläimistä.
K: Onko euraasian ilves pieni vai suuri kissa?
V: Euraasian ilves on keskikokoinen kissa.
K: Mikä on euraasian ilveksen tieteellinen nimi?
V: Euraasian ilveksen tieteellinen nimi on Lynx lynx.
K: Mitkä ovat euraasialaisen ilveksen fyysiset ominaisuudet?
V: Euraasian ilves on keskikokoinen kissa, jonka pituus on 80-130 cm, ja se on ilveksistä suurin.
Etsiä