Eurydome eli Jupiter XXXII on Jupiterin pieni kuu, luokiteltu epäsäännölliseksi satelliitiksi. Sen löysi vuonna 2001 Scott S. Sheppardin johtama Havaijin yliopiston tähtitieteilijäryhmä, ja sille annettiin alkuperäinen nimitys S/2001 J 4.

Löytö ja nimeäminen

Eurydome löydettiin havaintojen perusteella vuonna 2001, ja kansainvälinen tähtitieteellinen unioni vahvisti sille virallisen nimen elokuussa 2003. Nimi viittaa kreikkalaiseen mytologiaan: Eurydome on mytologinen hahmo, jota Zeus (Jupiter) on toisinaan kuvattu armojen äidiksi.

Fyysiset ominaisuudet

Eurydomen halkaisija on noin 3 kilometriä. Tämä koko on laskettu kuun kirkkaudesta ja oletetusta pinnan albedosta (tyypillinen arvo tummille, epäsäännöllisille kuille käytetty). Kuusta ei ole saatavilla yksityiskohtaisia tietoja pinnan koostumuksesta tai pyörimisajasta, ja monet sen fysikaaliset ominaisuudet ovat edelleen huonosti tunnettuja, koska se on hyvin himmeä ja pieni.

Kiertorata

Eurydome kiertää Jupiteria keskimääräisellä etäisyydellä noin 23 231 000 kilometriä ja sen kiertoaika on noin 723,359 vuorokautta. Sen kiertoradan eksentrisyys on 0,3770, mikä tarkoittaa selvästi elliptistä rataa. Kuun kiertoradan kaltevuus ekliptiseen nähden on noin 149°, eli se liikkuu retrograalisesti (vastakkaiseen suuntaan kuin Jupiterin ja muiden planeettojen pyöriminen). Kaltevuus Jupiterin päiväntasaajasta ilmoitettuna on noin 147°.

Kuuluu Pasiphaë-ryhmään

Eurydome on osa Pasiphaë-ryhmää, joka muodostuu Jupiterin kaukaisista, epäsäännöllisistä ja retrograalisista kuista. Näille kuille on tyypillistä, että niidenettavaisuudet vaihtelevat järjestelmän sisällä — Pasiphaë-ryhmän etäisyydet ovat noin 22 800 000–24 100 000 kilometriä ja kaltevuudet 144,5°–158,3° välillä. Ryhmän jäsenet ovat todennäköisesti jonkin kertaluonteisen kaappaus- ja hajoamisprosessin seurauksia, eli ne ovat mahdollisesti alun perin pienempiä kappaleita, jotka Jupiter on siepannut ja joiden nykyiset radat syntyivät törmäysten tai hajotuksen kautta.

Eurydomesta ja monista muista pienistä Jupiterin kuista tiedetään yhä vähän, koska niiden havaitseminen ja seuraaminen vaativat suuria kaukoputkia ja pitkän ajan seurantaa. Tulevat havainnot voivat täsmentää sen pyörimisnopeutta, albedoa ja koostumusta sekä vahvistaa sen suhdetta Pasiphaë-ryhmän muihin jäseniin.