Luonnosta sukupuuttoon hävinnyt (EW) – määritelmä, suojelustatus ja esimerkit

Luonnosta sukupuuttoon hävinnyt (Extinct in the Wild, EW) on suojelustatus, joka annetaan lajille, kasvi- tai eläinryhmälle, jonka ainoat tiedossa olevat elävät jäsenet pidetään vankeudessa (eläintarhoissa tai ruukuissa), tai ne eivät enää elä tavanomaisessa elinympäristössään.

Määritelmä ja kriteerit

Luonnosta sukupuuttoon hävinnyt (EW) tarkoittaa, että lajin yksilöitä ei enää löydy vapaasti elävästä luonnosta sen alkuperäisellä levinneisyysalueella. IUCN:n arvioinnissa EW-statuksen taustalla on se, että kaikki tunnetut yksilöt elävät ex situ — esimerkiksi eläintarhoissa, kasvihuoneissa, tutkimuslaitosten kantoina tai yksityisissä jalostusohjelmissa. Lisäksi kriteereihin voi kuulua se, että laji on säilynyt vain luonnottomassa, ihmisen luomassa ympäristössä tai vain luonnosta vieraan levinneisyysalueen luonnossa.

Miksi lajit päätyvät EW-statukseen?

Elinympäristön tuhoutuminen (esim. metsien hakkuut, kosteikkojen kuivaaminen, kaupunkikehitys)
Vieraslajit ja petoeläimet, jotka ovat tuoneet tai lisänneet saalistusta
Sairaudet ja patogeenit, jotka voivat nopeasti tuhota pienet populaatiot
Ylikalastus, salametsästys tai muu suora ihmistoiminta
Ilmastonmuutos, joka muuttaa elinolosuhteita nopeammin kuin laji ehtii sopeutua
Pienet populaatiokoot, sukupuuttoon johtavat pulmat (geneettinen köyhtyminen, sisäsiittoisuus)

Esimerkkejä

Useita tunnettuja lajeja on luokiteltu EW-statukseen tai ne ovat olleet siinä vaiheessa, ja monilla on käynnissä palautusyrityksiä. Esimerkkejä:

Hawaiinvaris (Alalā, Corvus hawaiiensis) — tunnettu tapaus, jonka tiedetään elävän pääosin vankeudessa ja jolle tehdään uudelleenistutuksia
Guam-kuningasfinkki (Guam kingfisher) — laji, jonka luonnonpopulaatiot katosivat vieraslajin aiheuttaman saalistuksen seurauksena ja joka säilyy pääosin vankeudessa
Spix’n tavi (Spix’s macaw, Cyanopsitta spixii) — pitkään tunnettuna EW-lajina, jonka suojeluun on panostettu voimakkaasti
Père Davidin peura (Elaphurus davidianus) — historiallisesti luonnosta hävinnyt, mutta onnistuneesti kasvatettu vankeudessa ja myöhemmin uudelleenistutettu rajoitetusti

Huom. lajien uhanalaisuusluokat voivat muuttua: onnistuneet uudelleenistutukset, löydöt luonnosta tai uudet tutkimustulokset voivat muuttaa statusta.

Suojaus- ja palautustoimet

Kun laji on EW-statuksessa, tyypilliset toimenpiteet ovat:

Ex situ -suojelu: pitkäaikainen eläintarha- tai kasviorganisaatioiden yhteinen jalostusohjelma, geneettinen hallinta ja populaation ylläpito
Elinympäristön palautus: alkuperäisen elinympäristön suojelu ja ennallistaminen ennen uudelleenistutuksia
Uudelleenistutusohjelmat: suunnitelmalliset vapautukset IUCN:n ohjeiden mukaisesti (esim. koeistutukset, sopeutuskarsinat, tautivalvonta)
Bioturvallisuus: vieraslajien poisto, tautisuojaus ja ihmisten aiheuttamien uhkien minimointi
Yhteisötyö: paikallisten ihmisten sitouttaminen ja vaihtoehtoisten elinkeinojen tukeminen

Haasteet ja riskit uudelleenistutuksissa

Uudelleenistutus on monimutkainen ja usein kallis prosessi. Tyypillisiä haasteita:

Geneettinen pulma: pienestä perustajapopulaatiosta johtuvat perinnöllisyysongelmat
Käyttäytymisongelmat: lajit voivat menettää luonnollisia metsästys-, ruokailu- tai lisääntymiskäyttäytymisiä, kun ne ovat eläneet sukupolvien ajan vankeudessa
Tautiriski: vankeudessa sekä luonnossa esiintyvät taudit voivat uhata palautettavia yksilöitä
Elinympäristön sopimattomuus: alkuperäistä elinympäristöä ei aina ole mahdollista palauttaa riittävän laajasti tai turvallisesti
Taloudelliset ja hallinnolliset resurssit: pitkäjänteinen rahoitus ja osaaminen ovat välttämättömiä

Lainsäädäntö ja kansainvälinen yhteistyö

EW-lajien suojelu vaatii usein sekä kansallista lainsäädäntöä että kansainvälistä yhteistyötä. Tärkeitä elementtejä ovat:

Sopimukset kuten CITES ja alueelliset biodiversiteettisopimukset
Eläintarhojen, tutkimuslaitosten ja järjestöjen välinen tiedon- ja geenivarannon jakaminen
IUCN:n suositusten noudattaminen uudelleenistutussuunnitelmissa ja arvioinneissa

Miten voit auttaa?

Tue luontojärjestöjä ja suojeluohjelmia taloudellisesti tai vapaaehtoistyöllä
Lisää tietoisuutta uhanalaisista lajeista ja välitä luotettavaa tietoa
Vältä laittoman villieläin- tai kasvikaupan tukemista
Osallistu paikalliseen elinympäristön suojeluun ja ennallistamiseen

Yhteenvetona: Luonnosta sukupuuttoon hävinnyt (EW) on vakava, mutta usein myös palautuskelpoinen status — edellyttäen pitkäjänteistä suojelutyötä, elinympäristön palauttamista ja huolellista suunnittelua. Onnistuneilla ohjelmilla lajeja voidaan usein palauttaa luonnolliseen ympäristöön, mutta jokainen tapaus vaatii yksilöllisen, monitieteisen lähestymistavan.

Kuva, jossa näkyvät luonnossa sukupuuttoon kuollut ja muut IUCN-luokat.

Esimerkkejä lajeista

Esimerkkejä tällaisista eläimistä ovat:

Abingdonin saaren kilpikonna
Punahäntäinen musta hai
Père Davidin peura
Barbaarileijona (hävinnyt luonnosta vuodesta 1922)
Wyomingin rupikonna (hävinnyt luonnosta vuodesta 1991).
Havaijin varis (sukupuuttoon kuolleet luonnossa vuodesta 2002).
Alagoas Curassow (hävinnyt luonnosta vuodesta 1987 tai 1988).
Socorro-kyyhkynen (sukupuuttoon hävinnyt luonnosta vuodesta 1972).
Guam Rail (hävinnyt luonnosta vuodesta 1980).
Musta pehmytkuorinen kilpikonna
Perhonen Goodeid
Guamin kuningaskalastaja
Kihansi ruiskurupikonna
Pohjoinen valkoinen sarvikuono
Partula
Saksiharppu Oryx
Spix-arha

Uudelleen käyttöönotto

Uudelleenistutuksella tarkoitetaan lajien vapauttamista takaisin luontoon. Ne tulevat vankeudesta tai siirretään muilta alueilta, joilla laji elää. Se koskee yleensä uhanalaisia tai luonnosta sukupuuttoon kuolleita lajeja.

EW-lajin palauttaminen luontoon on hyvin vaikeaa, vaikka niiden luontaiset elinympäristöt olisikin vahvistettu. Tärkein syy voi olla se, että vanhemmilta jälkeläisille vanhemmuuden aikana siirtyvät selviytymistaidot menetetään. Toisin sanoen lajin genetiikka säilyy, mutta lajin luontaiset taidot menetetään.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mitä termi "Extinct in the Wild" tarkoittaa?

V: "Luonnosta sukupuuttoon hävinnyt" on suojelustatus, joka annetaan lajille, kasvi- tai eläinryhmälle, jonka ainoat tunnetut elossa olevat jäsenet joko pidetään vankeudessa tai eivät enää elä luonnollisessa elinympäristössään.

K: Millaisille eläimille tai kasveille voidaan antaa luonnosta hävinneen eläimen tai kasvin asema?

V: Kaikille lajeille, eläin- tai kasviryhmille voidaan antaa luonnosta hävinneen lajin asema, jos niitä pidetään vankeudessa tai jos ne eivät enää elä luonnollisessa elinympäristössään.

K: Mitä eroa on sukupuuttoon kuolemisen ja luonnossa sukupuuttoon kuolemisen välillä?

V: Uhanalaisuudella tarkoitetaan lajin täydellistä häviämistä, kun taas luonnossa sukupuuttoon kuoleminen tarkoittaa, että laji elää vain vankeudessa.

K: Mikä on syy "sukupuuttoon kuolleen luonnonvaraisen lajin" suojelustatuksen olemassaoloon?

V: Luonnossa sukupuuttoon kuolleen suojelustatuksen tarkoituksena on lisätä tietoisuutta lajien säilymisen uhasta ja suojelutoimien tärkeydestä.

K: Voidaanko luonnosta hävinneet lajit palauttaa luontaiseen elinympäristöönsä?

V: Kyllä, luonnosta hävinneet lajit voidaan palauttaa luonnolliseen elinympäristöönsä suojelutoimien avulla.

K: Millä tavoin voidaan estää lajin sukupuuttoon kuoleminen luonnossa?

V: Ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä ovat elinympäristöjen ennallistaminen, kasvatus vankeudessa ja uhanalaisten lajien suojelu niiden luonnollisissa elinympäristöissä.

K: Kuinka tärkeää on suojella uhanalaisia lajeja ja estää niiden sukupuuttoon kuoleminen luonnossa?

V: Uhanalaisten lajien suojelu ja niiden sukupuuttoon kuolemisen estäminen luonnossa on ratkaisevan tärkeää biologisen monimuotoisuuden ja ekologisen tasapainon säilyttämiseksi. Se varmistaa myös, että tulevat sukupolvet voivat nauttia kukoistavan ekosysteemin eduista.