Avosuo (mineraalinen suo) – määritelmä, kasvillisuus ja suojelu

Avosuo – mitä mineraalinen suo on, sen tyypillinen kasvillisuus, uhanalaiset lajit sekä tehokkaat suojelu- ja kunnostuskeinot. Käytännön opas soiden tuntemiseen.

Suo on yksi neljästä tärkeimmästä kosteikkotyypistä, ja sitä ruokkii yleensä mineraalipitoinen pinta- tai pohjavesi. Suon vesi on neutraalia tai emäksistä, ja siinä on suhteellisen paljon liuenneita mineraaleja mutta vähän muita kasviravinteita. Niitä hallitsevat yleensä ruohot ja saraikot, ja niissä on yleensä ruskeaa sammalta, kuten Scorpidium- tai Drepanocladus-sammalia.^p8 Soilla on usein runsaasti muita kasvilajeja, kuten lihansyöjäkasveja, kuten Pinguicula.^ch9 Niitä voi esiintyä myös suurten järvien ja jokien varrella, missä kausittaiset vedenpinnan vaihtelut pitävät yllä kosteaa maaperää, jossa on vähän puuvartisia kasveja. Yksittäisten suokasvilajien levinneisyys on usein läheisessä yhteydessä vesistöihin ja ravinnepitoisuuksiin.

Hydrologia ja maa-aines

Avosuo eli mineraalinen suo syntyy alueille, joilla vesi tuo mukanaan mineraaleja maaperästä tai ympäröivältä valuma-alueelta. Vesihuolto voi olla pohjavettä tai pintavettä, ja vallitseva vesivirtauksen suunta, suolamuodostus ja vuodenaikaiset vaihtelut määrittävät kasvillisuuden ja turpeenkasvun laadun. Peitteen alla oleva maa-aines on usein hiekan, soran tai moreenin peittämä, jolloin suon pinta ei happane samalla tavalla kuin rämeillä. Tämä näkyy suon kemiallisissa oloissa: pH on yleensä korkeampi ja liuenneiden ionien, kuten kalsiumin ja magnesiumin, pitoisuudet ovat suuremmat kuin soilla, joissa hallitsee Sphagnum.

Kasvillisuus

Avosuon kasvillisuus on monimuotoinen. Saraikot (Carex-lajit) ja erilaiset ruoho- ja suokasvit muodostavat usein laajoja kasvustoja. Ruskeat suomasmat, esim. Scorpidium- ja Drepanocladus-suvut, ovat tyypillisiä ja erottuvat väriltään ja rakenteeltaan Sphagnum-sammalikoista. Usein tavataan myös suoluonnon indikaattorilajeja, jotka kertovat veden laadusta ja ravinteisuudesta.

Esimerkkejä tyypillisistä avosuokasveista ovat erilaiset Carex-lajit, ruskosammalet, järvikaislat sekä usein jokivarren ja järvenrantojen pusikoissa esiintyvät ruovikot. Monet lajeista ovat sopeutuneet vähäravinteiseen, mutta mineraalipitoiseen ympäristöön: toiset käyttävät tehokkaasti kalsium- ja magnesiumpitoisuuksia, toiset pystyvät menestymään kausittain vaihtuvassa vesitaloudessa. Lisäksi avosuoissa esiintyy ajoittain lihansyöjäkasveja (esim. Pinguicula), joita ravinteisten olosuhteiden vaihtelevuus suosii.

Suon indikaattorilajit

Soilla on ominainen joukko kasvilajeja, jotka ovat usein parhaimpia ympäristöolosuhteiden indikaattoreita. Niitä kutsutaan "suon indikaattorilajeiksi". Indikaattorilajit voivat paljastaa mm. suon happamuuden, ravinnetilan ja veden laadun. Esimerkiksi tiettyjen Carex-lajien esiintyminen voi viitata vakituiseen geoemäksisyyteen, kun taas Sphagnumin runsastuminen viittaa happamuuden kasvuun.

Erot rämeisiin

Suot eroavat rämeistä, jotka ovat happamia, vähämineraalisia, yleensä ruoho- ja pensaskasvien hallitsemia ja joissa on runsaasti Sphagnum-sammalia. ^p8 Rämeet muodostuvat tyypillisesti alueille, joilla vesihuolto on riippuvainen sateesta ja jolloin turpeen happamuus kasvaa Sphagnumin ja muiden happamuutta suosivien lajien ansiosta. Avosuot puolestaan ovat vähemmän happamia ja kemiallisesti monipuolisempia.

Eläimistö ja ekologinen merkitys

Avosuoilla on suuri merkitys eliölajien kannalta: ne tarjoavat elinympäristön linnuille (esim. rantasipiä, tikkoja ja rantalintuja), selkärangattomille (perhosten, sudenkorentojen ja hyönteisten lajistot) sekä sammakoille ja muille kosteikkoeläimille. Suot toimivat myös tärkeitä hiilen sitojia ja vaikuttavat paikalliseen vesitalouteen, suodattavat vettä ja tasoittavat tulvariskejä vaimentaen veden virtauksia.

Uhat

Avosuoja uhkaavat erityisesti ihmisen toimet:

• Maankuivatus ja ojitus (metsätalous, peltoviljely) alentavat pohjaveden pintaa ja muuttavat kasvillisuutta;
• Turpeenotto poistaa luonnon monimuotoisuutta ja hävittää elinympäristöjä;
• Vesistöjen säännöstely ja valuma-alueen kuormitus aiheuttavat rehevöitymistä ja muuttavat lajiyhteisöjä;
• Puuston ja pensaikon tunkeutuminen, kun suon kosteus vähenee;
• Ilmastonmuutos, joka voi muuttaa vesitaloutta ja lajiston runsaussuhteita.

Suojelu ja kunnostus

Suojelutoimet tähtäävät ensisijaisesti suon hydrologian ja vedenlaadun säilyttämiseen. Tärkeimpiä toimenpiteitä ovat esimerkiksi ojien sulkeminen, pohjapatojen rakentaminen, valuma-alueen maankäytön muuttaminen vähentämään ravinnekuormitusta sekä tarvittaessa puuston ja pensaskasvillisuuden poisto, jotta avoin suoluonto palautuu. Joitakin soita kunnostetaan nyt huolellisesti nykyaikaisilla hoitomenetelmillä.^ch13 Tärkeimpiä haasteita ovat luonnollisen vedenvirtausjärjestelmän palauttaminen, veden laadun säilyttäminen ja puuvartisten kasvien tunkeutumisen estäminen.

Toimintatavat ja seuranta

Kunnostuksessa käytetään usein vaiheittaista ja paikallisiin oloihin sovitettua lähestymistapaa: hydrologinen kartoitus, pienimuotoiset pato- tai täytetöiden kokeilut ja pitkäaikainen lajistoseuranta. Suojelussa hyödynnetään suojelualueverkostoja, Natura 2000 -verkostoa sekä kansallisia suojeluohjelmia. Lisäksi kansalaisvalistus, paikallisten maanomistajien tuki ja ympäristökorvaukset ovat keskeisiä suojelutoimien onnistumiselle.

Hyötykäyttö ja kulttuuri

Avosuot ovat historian saatossa olleet tärkeitä myös ihmiselle: niillä on harjoitettu laidunnusta, niitynajoa (heinänkorjuu) ja ruovikon käyttöä rakennus- ja kaislateollisuudessa. Nykyään monet avosuot ovat luonnonsuojelullisesti arvokkaita kohteita, joissa yhdistyy biologinen monimuotoisuus, vesitaloudellinen arvo ja maiseman kulttuurihistoria.

Yhteenvetona avosuo eli mineraalinen suo on monimuotoinen ja ekologisesti tärkeä kosteikko, jonka säilyttäminen edellyttää huolellista vesitalouden hoitoa, ravinnekuormituksen hallintaa ja pitkäjänteistä suojelu- ja kunnostustyötä.

Kysymyksiä ja vastauksia

Q: Mikä on suon?

K: Minkälaisia kasveja suolla tyypillisesti esiintyy?

K: Miten yksittäiset suokasvilajit vaihtelevat?

K: Miten suo eroaa rämeestä?

K: Mitä vahinkoa joillekin soille on aiheutunut aiemmin?

Kysymys: Miten nämä vahingoittuneet alueet voidaan ennallistaa?

Hae kirjaimella