Fatsia (Araliaceae) – ikivihreä pensaiden suku: lajit ja levinneisyys

Tutustu Fatsia (Araliaceae) -ikivihreisiin: lajit, levinneisyys Etelä-Japanista Taiwanille, kotiutuminen ja leviäminen puutarhoissa — hoito ja tunnistaminen käytännössä.

Fatsia on pieni, kolmeen lajiin kuuluva ikivihreiden pensaiden suku Araliaceae-suvussa. Ne ovat kotoisin Etelä-Japanista ja Taiwanista.

Joillakin alueilla se on myös kotiutunut. Uudessa-Seelannissa se on vakiintunut jätealueille ja hylättyihin puutarhoihin, ja se leviää imupistokkaiden avulla.

Kuvaus

Fatsia-lajit ovat ikivihreitä pensaita, jotka muodostavat usein leveitä, tiheitä lehtiruusukkeita. Yleisin laji on Fatsia japonica, jota kasvatetaan laajalti puutarhoissa ja huonekasveina. Tyypillisiä piirteitä ovat:

• Lehdet: isot, avoimasti sormimaiset (palmataalisesti lohkoiset), kiiltävät ja usein 20–50 cm leveät. Jotkin kultivarit ovat laikukkaita.
• Korkeus: useimmiten 1–3 metriä, mutta olosuhteista riippuen voi kasvaa korkeammaksikin.
• Kukat ja hedelmät: syksyllä tai alkutalvella ilmestyvät pieniä, valkeita kukkakimppuja (uvelluksia), joita seuraavat pienet mustat luumarjat tai marjamaiset hedelmät.

Levinneisyys ja ekologia

Fatsia on alkuperältään Etelä-Japanista ja Taiwanista. Ihmisen mielenkiinto koristekasvina on levittänyt sitä moniin muihin maihin, joissa se kasvaa puutarhoissa, puistoissa ja ajoittain vapaana luonnossa. Joillakin alueilla, kuten Uudessa-Seelannissa, se on vakiintunut häiriöalueille ja hylättyihin piha-alueisiin. Kasvi leviää sekä siemenistä että kasvustaan työntyvistä imupistokkaista, ja se voi muodostaa tiheitä kasvustoja, jotka kilpailevat paikallisen kasvillisuuden kanssa.

Kasvatus ja hoito

Fatsia on suosittu sen helppohoitoisuuden ja näyttävän lehtimuodon vuoksi. Perusohjeet kasvattajalle:

• Sijainti: viihtyy puolivarjossa mutta sietää myös kirkkaampaa valoa. Suora auringonpaiste voi polttaa lehtiä varsinkin kuumilla paikoilla.
• Maaperä: runsasravinteinen, humuspitoinen ja hyvin vettä läpäisevä multa. Pitkäaikainen veden seisominen juurilla voi aiheuttaa juurimätää.
• Kastelu: tasaisen kostea multa, mutta ei märkää. Kesällä kastellaan enemmän; talvella pidetään miedompana.
• Leikkaus: vähäinen leikkaus tarpeen muodon ylläpitämiseksi ja vanhojen tai vioittuneiden oksien poistamiseksi. Parhaiten leikataan keväällä tai kukinnan jälkeen.
• Lisääntyminen: helpoimmin pistokkaista ja juurakon jakamisella. Imupistokkaat juurtuvat helposti, ja sipulit/juuripaakkuja voi jakaa keväällä.

Käyttö puutarhassa

Fatsia toimii hyvin varjoisissa tai puolivarjoisissa istutuksissa, missä sen suuret lehdet tuovat trooppisen tai pensasmainen vaikutelman. Se sopii yksittäiskasviksi, ryhmiin, penkkiin tai suurille patioille ruukkukasviksi. Laikkuvariantit, kuten vaaleareunaiset muodot, ovat suosittuja koristekasveja.

Tuholaiset ja sairaudet

Tyypillisiä ongelmia voivat olla skaala- ja sienitaudit, etanat sekä ajoittain kirvat tai villakuoriaiset. Huolellinen kastelu- ja ilmanvaihtokäytäntö vähentää hometauteja. Tarvittaessa torjuntaan käytetään sopivia mekaanisia tai kemiallisia keinoja kasvien lajin ja tilanteen mukaan.

Huomioita luonnon monimuotoisuudesta

Vaikka fatsia on arvostettu koristekasvi, sen luonnontilaan leviäminen voi aiheuttaa haittaa paikalliselle kasvillisuudelle erityisesti lajeilla, jotka muodostavat tiheitä kasvustoja häiriöalueilla. Istuttaessa on hyvä huomioida lajin käyttäytyminen ja suosia paikallisia lajeja alueilla, joilla vieraiden lajien leviämisen riski on suuri.

Lyhyesti: Fatsia on näyttävä, ikivihreä pensas, joka sopii moniin maisema- ja ruukkikasvatuskohteisiin. Se on helppohoitoinen ja koristeellinen, mutta paikoin myös arvaamatonleviäjä, joten kasvupaikka ja hoito kannattaa valita huolella.

Hae kirjaimella