Viikuna (Ficus) – hedelmä, lajikkeet, käyttö ja viljely
Viikuna (Ficus) — pehmeä, makea hedelmä: lajikkeet, käyttö, viljelyvinkit ja säilöntä. Tutustu yli 850 Ficus-lajikkeeseen, resepteihin ja kuivattuihin/herkullisiin käyttömahdollisuuksiin.
Viikuna (Ficus-suku) on pehmeä ja makea hedelmä. Sen kuori on hyvin ohut, ja sen sisällä on monia pieniä siemeniä. Viikunapuita (Ficus) on yli 850 erilaista.
Hedelmiä voidaan syödä kypsinä ja kuivattuina. Viikunat kasvavat lämpimässä ilmastossa. Joskus viikunoista valmistetaan hilloa. Viikunat ovat myös suosittu välipala.
Viikunoita pölyttävät viikunapölyttäjät.
Lajikkeet
Tunnetuimpia ruokaviikunoiden lajeja on Ficus carica, jota viljellään laajalti. Lajikkeita on paljon, ja niiden maku, väri ja kestävyys vaihtelevat. Yleisiä kaupallisia ja kotipuutarhoissa suosittuja lajikkeita ovat muun muassa:
- Brown Turkey – miedosti makea, sopii viileämpiin olosuhteisiin.
- Black Mission – tumma kuori, erittäin makea ja monikäyttöinen.
- Kadota – vaaleampi lajike, usein kuivattavaksi tai hilloksi.
- Adriatic ja Calimyrna – vaaleampia lajikkeita, joita myös kuivatetaan tai käytetään makeisiin tuotteisiin.
Käyttö
Viikunoita käytetään tuoreina, kuivattuina ja jalostettuina. Käyttötapoja ovat muun muassa:
- Tuore syöminen sellaisenaan tai salaateissa ja juustotarjottimilla.
- Kuivaaminen – antaa pitkä säilyvyyden ja tiivistetyn makeuden.
- Hillo, marmeladi ja pähkinäviinerit.
- Leivonta ja jälkiruoat: piirakat, kakut ja jugurtin tai rahkan kanssa.
- Savustaminen tai paahdettuina liha- ja juustokumppaneina.
Viikuna sisältää kuitua, sokereita, mineraaleja (kuten kaliumia ja kalsiumia) sekä antioksidantteja. Tuoreiden viikunoiden kuori ja pehmeä sisus ovat helposti sulavaa, ja kuivatut viikunat ovat energiapitoisia välipaloja.
Viljely ja hoito
Viikuna menestyy parhaiten lämpimässä, aurinkoisessa paikassa ja ravinteikkaassa, läpäisevässä maaperässä. Suomessa viikunaa voi kasvattaa ruukussa, talvettaa sisätiloissa tai kasvihuoneessa tai istuttaa suojaisaan kohtaan, jos ilmasto on leuto.
- Maaperä: runsas humus, hyvä salaojitus; viikuna ei pidä pitkään märässä juuristossa.
- Valo: aurinkoinen paikka edistää satoa ja makeutta.
- Kastelu: säännöllinen kastelu kasvukaudella, mutta vältä liikakastelua.
- Lannoitus: keväällä ja kesällä kevyt lannoitus edistää kasvua ja hedelmää.
- Leikkaus: muotoile puuta talven jälkeen; poista vanhat tai sairaat oksat ja ohjaa kasvua tuuheaksi.
- Talvehtiminen: viileä, valoisa talvetus (+5–10 °C) soveltuu hyvin ruukkuviikunalle; ääripakkaset voivat vaurioittaa puuta.
Pölytys
Monien viikunalajien ja -lajikkeiden pölytyksessä on erityispiirre: tietyt villiviikunat ja joidenkin lajikkeiden hedelmät kehittyvät yhteistyössä viikunapistiäisten (fig wasps, perhe Agaonidae) kanssa. Nämä muurahaisia pienemmät pistiäiset kuljettavat siitepölyä erityisrakenteisiin ja mahdollistavat joidenkin lajikkeiden hedelmöityksen. Monet kaupalliset ja kotipuutarhoissa viljeltävät lajikkeet (esim. ns. common- tai parthenocarpic-viikunat) tuottavat kuitenkin hedelmää ilman pölyttäjää, eli ne kehittävät syötävän viikunan itsestään.
Taimetus ja lisääminen
- Pistokkaista: viikuna on helppo lisätä oksapistokkaista lämpimänä kasvukautena.
- Kerrostus: juurruttamalla oksa maahan saadaan uusi taimi.
- Siemenet: siemenkylvö on mahdollista, mutta lajike ei välttämättä säily ominaisuuksiaan; siemenestä kasvanut taimi saattaa vaatia useita vuosia satoonsa.
Sairaudet ja tuholaiset
Yleisimmät ongelmat ovat juurien mätä (liika kosteus), sienitaudit, mehiläiset ja pehmeät tuholaiset kuten kilpikirvat ja mittarit. Myös pakkasvauriot ja paikkaan sopimattomuus voivat heikentää puuta. Hyvä kasvualustan valinta, oikea kastelu ja ajoissa tehty leikkaus vähentävät ongelmia.
Sato, poiminta ja säilytys
Viikuna poimitaan kypsänä, kun se on pehmeä ja aromaattinen. Kypsät viikunat ovat helposti pilaantuvia: tuoreet viikunat kannattaa syödä samana päivänä tai säilyttää jääkaapissa 1–3 päivää. Kuivaamalla tai hillottamalla viikunat säilyvät huomattavasti pidempään.
Vinkkejä kotiviljelijälle
- Valitse lajike oman ilmaston mukaan: viileämmille alueille valitaan kylmänkestävämpiä lajikkeita ja ruukkuviljelyä.
- Istuta aurinkoiseen, suojaisaan paikkaan ja varmista hyvä vedenpoisto.
- Talvella suojaa juuristoa ja tarvittaessa siirrä ruukku sisätiloihin tai viileään, valoisaan paikkaan.
- Kerää satoa asteittain, ja käsittele tuoreita viikunoita varovasti, koska ne vaurioituvat helposti.
Viikuna on monipuolinen ja maistuva hedelmä, jonka viljely tarjoaa hyvillä olosuhteilla runsaan sadon ja paljon mahdollisuuksia keittiössä.
Viikunan hedelmät
Viikunan syconium (hedelmä)
Kypsän ruskean turkkilaisen viikunan sisäpuoli
Kuva hedelmä
Monia viikunoita kasvatetaan niiden hedelmien vuoksi, mutta vain tavallista viikunaa kasvatetaan jonkin verran syötäväksi.
Viikuna on valheellinen hedelmä tai monitahoinen hedelmä, jossa kukat ja siemenet kasvavat yhteen ja muodostavat yhden massan. Kukin hedelmä voi tyypistä riippuen sisältää jopa useita satoja tai tuhansia siemeniä.
Viikunan "hedelmä" on peräisin erityyppisestä useiden kukkien järjestelystä. Tässä tapauksessa se on sisäänpäin kääntynyt, lähes suljettu, ja sen sisäpuolella on monia pieniä kukkia.
Silloin viikunan varsinaiset kukat eivät näy, ellei viikunaa leikata auki. Se on hedelmä ilman näkyvää kukkaa.
Hedelmän sisältö
Viikunan hedelmät, jotka ovat tärkeitä sekä elintarvikkeena että perinteisenä lääkkeenä, sisältävät laksatiivisia aineita, pigmenttejä, sokereita, A- ja C-vitamiineja, happoja ja entsyymejä. Viikunat aiheuttavat kuitenkin ihoallergioita, ja mehu ärsyttää voimakkaasti silmiä.
Viljellyt viikunat
Jotkin tavallisten viikunoiden "neitseellisten hedelmien" tilat eivät tarvitse pölytystä lainkaan, ja ne tuottavat siemenettömiä syötäviä viikunoita ilman viikunapistiäisiä.
Pölytys ja viikunan ampiaiset
Syconium on usein sipulin muotoinen, ja sen ulommassa päässä on pieni aukko (ostiole), jota pölyttäjät käyttävät. Kukkia pölyttävät hyvin pienet ampiaiset, jotka ryömivät aukon läpi etsiessään sopivaa munintapaikkaa.
Ilman tätä viikunapuut eivät voi lisääntyä siemenillä. Kukat puolestaan tarjoavat turvasataman ja ravintoa seuraavalle ampiaissukupolvelle. Tämä on johtanut yhteisevoluutioon.
Viikunakasvit voivat olla yksikotisia (hermafrodiittisia) tai gynodioottisia (hermafrodiittisia ja naaraspuolisia). Lähes puolet viikunalajeista on gynodioosisia, ja niillä on kasveja, joiden kukinnoissa (syconium) on pitkiä pistoolikukkia, tai kasveja, joissa on staminaattikukkia sekaisin lyhyiden pistoolikukkien kanssa. Pitkät kukkatyypit estävät ampiaisia munimasta munasolujen sisään, kun taas lyhyet kukat ovat munimiseen käytettävissä.
Viikuna (Ficus carica) on gynodioekootti kasvi, mikä tarkoittaa, että sen hedelmät ovat joko hermafrodiittisia ja "syömäkelvottomia viikunoita" tai kaprifigoja. Välimeren alueen perinteisessä kulttuurissa niitä pidettiin vuohien (Capra aegagrus) ravintona: "caprifig" tarkoittaa "vuohen viikunaa". Naarasviikunapuiden urospuoliset kukkaosat eivät kehity; ne tuottavat "syötäviä viikunoita". [tarvitsee viitteen]
Viikunan ampiaiset kasvavat caprifigissa mutta eivät naaraspuolisissa syconiumeissa. Naaraskukka on liian pitkä, jotta ampiainen voisi onnistuneesti munia siihen. Siitä huolimatta ampiainen pölyttää kukan siitepölyllä, joka on peräisin siitä caprifigista, jossa se kasvoi. Kun ampiainen kuolee, se hajoaa viikunan sisällä olevien entsyymien avulla. Tämä tarkoittaa, että ampiaista ei syödä, koska se on liuennut. Ampiainen ei levitä ihmisille haitallisia tauteja. [tarvitsee viitteen]
Co-evolution
Yleensä vain yksi ampiaislaji pystyy pölyttämään kunkin viikunatyypin kukat. Esimerkiksi Havaijille on tuotu noin 60 viikunalajia, mutta vain neljä niitä pölyttävää ampiaista on tuotu sinne, joten vain neljä viikunalajia tuottaa siellä mahdollisia siemeniä. Tämä on esimerkki auttavasta suhteesta, jossa kukin viikunakasvi ja viikunan ampiainen hyödyttävät toisiaan.
Viikunatyyppien ja niiden pölyttäjien välinen läheinen suhde sekä kasvien ja pölyttäjien suhde yksi yhteen ovat selvä esimerkki yhteisevoluutiosta. Viimeaikaiset analyysit ovat osoittaneet, että viikunoiden ja ampiaisten evoluutio ja evoluutioprosessi vastaavat läheisesti toisiaan.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on viikuna?
V: Viikuna on pehmeä, makea hedelmä, jolla on ohut kuori ja jonka sisällä on paljon siemeniä.
K: Kuinka monta lajia fikusta on olemassa?
V: Ficus- eli viikunapuita on yli 850 erilaista.
K: Miten viikunoita voidaan syödä?
V: Viikunoita voidaan syödä kypsinä tai kuivattuina. Niistä valmistetaan myös hilloa ja niitä käytetään suosittuna välipalana.
K: Millainen ilmasto sopii viikunoiden viljelyyn?
V: Viikunat kasvavat lämpimässä ilmastossa.
K: Miten viikunat pölyttyvät?
V: Viikunoita pölyttävät viikunapistiäiset.
K: Millaisia siemeniä viikunan sisällä on?
V: Viikunoiden ohuen kuoren sisällä on monia pieniä siemeniä.
K: Millainen on viikunan rakenne ja maku?
V: Viikuna on pehmeän ja makean makuinen.
Etsiä