Fauvismi – värikäs ranskalainen moderni taidesuuntaus (Matisse, Derain)

Fauvismi — värikäs ranskalainen moderni taidesuuntaus: Matisse ja Derain, kirkkaat värit ja voimakas ilmaisu, lyhyt mutta vaikutusvaltainen liike 1905–1907.

Les Fauves (ranskaksi villit pedot) oli 1900-luvun alkupuolen modernin taidesuuntauksen nimi, jota johtivat taidemaalarit Henri Matisse ja André Derain. Fauvit olivat ryhmä pääosin ranskalaisia maalareita, jotka ammensivat vaikutteita jälki-impressionisteista kuten Vincent van Goghista ja Paul Gauguinista sekä muista väriä ja muotoa korostaneista 1800–1900 -luvun taiteen virtauksista.

Heidän käyttämänsä kirkkaan värikäs maalaustyyli alkoi vuoden 1900 tienoilla ja saavutti näkyvän läpimurtonsa erityisesti vuosina 1905–1907. Ryhmänä he olivat yhdessä vain lyhyen ajan, mutta ehtivät pitää useita yhteisnäyttelyitä; tunnetuin oli Salon d'Automne -näyttely Pariisissa vuonna 1905, jolloin kriitikko Louis Vauxcelles nimesi heidät pilkallisesti "les fauves" — nimitys jäi elämään. Ryhmä järjesti tuona aikana kolme yhteistä näyttelyä, ja sen vaikutus on jatkunut nykypäivään asti.

Tyyli ja tunnuspiirteet

Fauvismin keskeinen piirre on väriin asetettu etusija: värejä käytettiin ei-kuvauksellisina, voimakkaina ja usein irrallisina luonnollisesta värityksestä. Muotoja yksinkertaistettiin ja rajattiin selkein ääriviivoin, maalauksissa oli usein voimakkaat, näkyvät siveltimenvedot ja tasainen väripinta ilman perinteistä valöörisyvyyttä. Tärkeitä piirteitä:

• värin itsenäisyys ja emotionaalinen käyttö;
• muodon pelkistäminen ja dekoratiivisuus;
• nopea, intuitiivinen maalaustapa ja näkyvät siveltimenvedot;
• ylipäämäärittelevä perspektiivi ja tilan litistyminen;
• vaikutteet ei-länsimaisesta taiteesta ja primitiivisestä estetiikasta sekä postimpressionistisista tekniikoista.

Keskeiset taiteilijat

Liikkeen tunnetuimpia nimiä olivat Henri Matisse ja André Derain, mutta mukaan lukeutuivat myös muun muassa Maurice de Vlaminck, Kees van Dongen ja Georges Braque (ennen siirtymistään kubismiin). Heidän teoksensa, kuten Matissen ja Derainin kaupunkimaisemat ja muotokuvamaiset kokeilut, esittelivät uudenlaista värin vapautta ja sommittelua. Liikkeen ulkopuolisista taiteilijoista esimerkiksi Aristarkh Lentulov oli yksi, joka omaksui fauvismin värikielen vaikutteita.

Vastaanotto ja vaikutus

Aluksi fauvismi herätti ristiriitaisia reaktioita: osa katsojista ja kriitikoista piti tyyliä röyhkeänä ja provosoivana, toiset näki siinä vapauttavan uudistuksen. Lyhyestä elinajastaan huolimatta liikkeellä oli suuri merkitys modernin taiteen kehitykselle: se rohkaisi väriin perustuvaan ilmaisuun ja vaikutti myöhempiin suuntauksiin, erityisesti ekspressionismiin ja dekoratiiviseen modernismiin. Monet taiteilijat siirtyivät fauvismin jälkeen muihin suuntiin, ja osa kehitti värin ja muodon käsittelyä eteenpäin omiksi tunnusomaisiksi tyyleikseen.

Perintö

Fauvismin merkitys ei rajoitu vain muutamiin vuosikymmeniin: sen rohkea värinkäyttö ja taiteellisen ilmaisun vapaus ovat muokanneet 1900-luvun taiteen kenttää laajasti. Nykytaiteessa ja -koulutuksessa fauvismin opit — värin dramaturgia, sommittelun vapaus ja materiaalin näkyvyys — säilyvät keskeisinä lähtökohtina monille kokeellisille lähestymistavoille.

Aiheeseen liittyvät sivut

• Impressionismi
• Jälki-impressionistit
• Pointillismi
• Kubismi
• Ekspressionismi

Alfred Maurerin fauvistinen asetelma, noin 1908/1910.


Alfred Maurerin Fauve-maisema, ~1908


Fauvismin vaikutus: Ernst Ludwig Kirchnerin muotokuva Die Brücke -ryhmästä, 1926/27.


Man Rayn Pasage Fauve, 1913, näyttää olevan sekä kubistinen että fauvistinen.

Kysymyksiä ja vastauksia

Q: Mitä tarkoittaa fauvismi?

K: Ketkä olivat fauvistisen liikkeen johtajia?

K: Kuka vaikutti fauvisteihin heidän käyttäessään kirkkaita värejä?

K: Milloin fauvistinen liike alkoi ja päättyi?

K: Kuinka monta näyttelyä fauvit pitivät yhdessä?

K: Onko fauvistisen liikkeen vaikutus jatkunut nykypäivään asti?

K: Voitko nimetä taiteilijan, joka ei ollut fauvisti mutta johon fauvit ovat vaikuttaneet?

Hae kirjaimella