Fermioninen kondensaatti määritelmä ja ominaisuudet
Fermionikondensaatti eli fermikondensaatti on aineen olomuoto (supranestefaasi), joka muistuttaa monin tavoin Bose-Einsteinin kondensaattia. Molemmat ovat kvanttimekaanisia makroskooppisia tiloja, joissa hiukkasten aaltofunktiot peittoavat koko systeemin. Toisaalta termiä ja ilmiötä on hyvä erottaa perinteisistä bosonisista kondensaateista: fermionit noudattavat Fermi–Dirac-tilastoa ja Pauli-kieltoa, joten yksittäiset fermionit eivät voi asettua samaan kvanttitilaan kuten bosonit.
Perusajatus ja muodostuminen
Fermionikondensaatti syntyy, kun fermionit pariutuvat muodostaen pariutuneet kokonaishiukkaset, jotka käyttäytyvät efektisesti bosoneina. Nämä parit voivat sitten kondensoida samaan kvanttitilaan, jolloin syntyy makroskooppinen koherentti tila. Parittumista voi tapahtua eri mekanismeilla: esimerkiksi sähkönjohtavuuden teorian BCS-mallissa elektronit muodostavat Cooper-pareja välillisen vuorovaikutuksen seurauksena, ja ultrakylmissä atomikaasuissa parittuminen saadaan aikaan säätelemällä vuorovaikutusta esimerkiksi Feshbach-resonanssin avulla.
Ominaisuudet
- Pauli-kielto ja parittuminen: Yksittäiset fermionit eivät voi kondensoitua suoraan samaan tilaan, joten kondensaatti vaatii parien muodostumisen.
- Superfluidisuus: Fermionikondensaatti voi olla superfluidi — virta voi kulkea ilman kitkaa. Tämä liittyy parien koherenssiin ja energiauhaan eli parin aukkoon.
- BCS–BEC-krossover: Fermionikondensaatti tarjoaa yhteyden kahden eri ilmiön välille: löyhät BCS-tyyppiset parit (kuten perinteinen superjohteisuus) ja tiukasti sitoutuneet parit, jotka käyttäytyvät kuin Bose‑Einstein‑kondensaatti. Vuorovaikutuksen voimakkuuden muuttuessa systeemi voi siirtyä näiden välillä.
- Havaittavat ominaisuudet: Kondensaattiin liittyy muun muassa parin energiaero (gap), kvantisoidut pyörteen ytimet ja muut kollektiiviset eksitaatiot.
Kokeellinen toteutus ja merkitys
Fermionikondensaatti saavutetaan erittäin matalissa lämpötiloissa ja säädetyillä vuorovaikutuksilla. Prosessissa käytetään yleensä optisia tai magneettisia ansoja ja evaporatiivista jäähdytystä. Vuorovaikutuksen voimakkuutta voidaan muuttaa Feshbach‑resonanssien avulla, jolloin fermioniparit muodostuvat kontrolloidusti.
Deborah Jin ja hänen ryhmänsä tekivät tämän tutkimuksen joulukuussa 2003. Jin työskenteli Coloradon yliopiston kansallisessa standardointi- ja teknologiainstituutissa. Hänen ryhmänsä loi tämän aineen olomuodon jäähdyttämällä kalium-40-atomipilven alle miljoonasosan celsiusasteen yläpuolelle suhteessa absoluuttiseen nollapisteeseen (-273,15 °C). Tällaiset lämpötilat ovat tyypillisiä ultrakylmässä atomifysiikassa ja mahdollistavat kvantti-ilmiöiden esiintymisen makroskooppisella mittakaavalla.
Kokeissa fermionikondensaatti tunnistetaan muun muassa ajanlento-kuvauksella (time-of-flight), jolla mitataan hiukkasten impulssijakaumaa, sekä korrelaatio- ja spektrimittauksilla, jotka paljastavat parin aukon ja koherentin käyttäytymisen. Fermionikondensaattien tutkiminen on tärkeää, koska se yhdistää periaatteellisesti eri ilmiöt (kuten superjohteisuuden ja Bose‑Einstein‑kondensaation) ja tarjoaa testialustan moni-ilmeisille kvanttimalleille. Lisäksi ymmärrys näistä tiloista voi johtaa sovelluksiin kvanttilaskennassa ja termodynamiikassa äärimmäisissä oloissa.
Esimerkit ja laajempi yhteys
Useimmat fermionikondensaattikokeet käyttävät alkuaineita kuten kalium-40 tai litium-6, koska niiden kvanttimekaanisia ominaisuuksia ja vuorovaikutuksia voidaan hallita hyvin. Luonnossa esiintyviä fermioniparittuneita superfluidisia tiloja ovat esimerkiksi ^3He:n superfluidinen tila ja monenlaiset superjohteet, joissa elektronit muodostavat Cooper‑pareja. Näin fermionikondensaatti linkittyy laajemmin kvanttimaterian tutkimukseen.
Yhteenvetona: fermionikondensaatti on makroskooppinen kvanttitila, jossa fermionit muodostavat pareja ja käyttäytyvät kollektiivisesti bosonien tavoin. Se on sekä teoreettisesti kiinnostava että kokeellisesti saavutettavissa modernin atomifysiikan menetelmin.
Deborah Jin
Albert Einstein, toinen niistä kahdesta miehestä, jotka tekivät hypoteesin Bose-Einsteinin kondensaateista 1920-luvulla.
Satyendra Nath Bose, joka yhdessä Einsteinin kanssa keksi Bose-Einsteinin kondensaatin idean. Hän on kuuluisa myös Bose-Einsteinin tilastoista.
Fermionien ja bosonien välinen ero
Bosonit ja fermionit ovat subatomisia hiukkasia (atomia pienempiä aineen palasia). Bosonin ja fermionin erona on atomin elektronien, neutronien ja/tai protonien lukumäärä. Atomi koostuu bosoneista, jos sillä on parillinen määrä elektroneja. Atomi koostuu fermioneista, jos sillä on pariton määrä elektroneja, neutroneita ja protoneja. Esimerkki bosonista olisi gluoni. Esimerkki fermionista olisi kalium-40, jota Deborah Jin käytti kaasupilvenä. Bosonit voivat muodostaa kokkareita ja vetävät toisiaan puoleensa, kun taas fermionit eivät muodosta kokkareita. Fermionit esiintyvät yleensä suorissa säikeissä, koska ne hylkivät toisiaan. Tämä johtuu siitä, että fermionit noudattavat Paulin poissulkemisperiaatetta, jonka mukaan ne eivät voi kokoontua samaan kvanttitilaan.
Tämä on alkeishiukkasten standardimalli, josta käytetään yleensä nimitystä standardimalli.
Samankaltaisuus Bose-Einsteinin kondensaatin kanssa
Bose-Einsteinin kondensaattien tavoin fermikondensaatit sulautuvat (kasvavat yhteen yhdeksi kokonaisuudeksi) niitä muodostavien hiukkasten kanssa. Bose-Einsteinin kondensaatit ja fermikondensaatit ovat myös molemmat ihmisen luomia aineen tiloja. Hiukkaset, jotka muodostavat nämä aineen tilat, on jäähdytettävä keinotekoisesti, jotta niillä olisi sellaiset ominaisuudet kuin niillä on. Fermikondensaatit ovat kuitenkin saavuttaneet vielä matalampia lämpötiloja kuin Bose-Einsteinin kondensaatit. Molemmilla aineentiloilla ei myöskään ole viskositeettia, mikä tarkoittaa, että ne voivat virrata pysähtymättä.
Helium-3 ja fermionit
Fermikondensaatin luominen on hyvin vaikeaa. Fermionit noudattavat poissulkemisperiaatetta, eivätkä ne vedä toisiaan puoleensa. Ne hylkivät toisiaan. Jin ja hänen tutkimusryhmänsä löysivät keinon sulauttaa ne yhteen. He säätivät ja sovelsivat magneettikenttää vastakkain oleviin fermioneihin, jolloin ne alkoivat menettää ominaisuuksiaan. Fermionit säilyttivät edelleen osan luonteestaan, mutta käyttäytyivät hieman kuin bosonit. Tämän avulla he pystyivät saamaan erilliset fermioniparit sulautumaan toisiinsa yhä uudelleen ja uudelleen. Rouva Jin epäilee, että tämä pariliitosprosessi on sama myös Helium-3:ssa, joka on myös superneste. Tämän tiedon perusteella he voivat hypoteesata (tehdä valistuneen arvauksen), että myös fermionikondensaatit virtaavat ilman viskositeettia.
Suprajohtavuus ja fermioniset kondensaatit
Toinen tähän liittyvä ilmiö on suprajohtavuus. Suprajohtavuudessa parittaiset elektronit voivat virrata 0-viskositeetilla. Suprajohtavuus kiinnostaa melko paljon, koska se voi olla halvempi ja puhtaampi sähkönlähde. Sitä voitaisiin käyttää myös leijuvien junien ja leijuvaunujen käyttövoimana.
Tämä voi kuitenkin tapahtua vain, jos tutkijat pystyvät luomaan tai löytämään materiaaleja, jotka ovat suprajohteita huoneenlämmössä. Nobel-palkinto myönnetäänkin sille, joka onnistuu valmistamaan huoneenlämpöisen suprajohteen. Tällä hetkellä ongelmana on, että tutkijoiden on työskenneltävä suprajohteiden kanssa noin -135 °C:n lämpötilassa. Tällöin käytetään nestemäistä typpeä ja muita menetelmiä äärimmäisen kylmien lämpötilojen aikaansaamiseksi. Tämä on tietysti työlästä, minkä vuoksi tutkijat käyttävät mieluummin huoneenlämpöisiä suprajohteita. Rouva Jinin työryhmä uskoo, että parillisten elektronien korvaaminen parillisilla fermioneilla johtaisi huoneenlämpöiseen suprajohteeseen.
Suprajohtavuus. Tämä on Meissnerin vaikutus.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on fermionikondensaatti?
A: Fermionikondensaatti on aineen tila, joka on samanlainen kuin Bose-Einsteinin kondensaatti, mutta joka koostuu bosonien sijaan fermioneista.
K: Miten fermikondensaatit eroavat Bose-Einsteinin kondensaateista?
V: Fermikondensaatit ovat epäsosiaalisia eivätkä vedä toisiaan puoleensa, kun taas Bose-Einsteinin kondensaatit ovat sosiaalisia ja vetävät toisiaan puoleensa ryhmissä tai rykelmissä.
K: Voiko fermikondensaatteja esiintyä luonnossa?
V: Ei, fermikondensaatit on luotava keinotekoisesti kondensaatioprosessin avulla, jota käytetään myös Bose-Einsteinin kondensaattien luomiseen.
K: Kuka loi ensimmäisen fermikondensaatin?
V: Deborah Jin ja hänen ryhmänsä Coloradon yliopiston kansallisessa standardointi- ja teknologiainstituutissa loivat ensimmäisen fermikondensaatin joulukuussa 2003.
K: Missä lämpötilassa ensimmäinen fermikondensaatti luotiin?
V: Ensimmäinen fermikondensaatti luotiin jäähdyttämällä kalium-40-atomipilvi alle miljoonasosan celsiusasteeseen absoluuttisen nollapisteen yläpuolelle (-273,15 °C), joka on sama lämpötila, joka tarvitaan Bose-Einsteinin kondensaatin syntymiseen.
K: Mikä on prosessi, jossa kaasu jäähdytetään kondensaatiksi?
V: Kaasun jäähdyttämistä kondensaatiksi kutsutaan kondensaatioksi.
Kysymys: Ovatko myös supernesteet Bose-Einsteinin kondensaatteja?
V: Kyllä, superfluidit ovat myös Bose-Einsteinin kondensaatteja, mutta ne koostuvat fermionien sijasta bosoneista.
