Filioque — "ja Pojasta" Nikean uskontunnustuksen kiista

Filioque — Nikean uskontunnustuksen kiista: miksi "ja Pojasta" jakaa katolisen ja itäortodoksisen kirkon näkemykset ja mitä seuraukset uskontoon ovat?

Filioque-lauseke on osa Nikean uskontunnustusta, josta kaikki kristityt eivät ole samaa mieltä. Filioque on latinaa ja (Nikean uskontunnustuksen) yhteydessä se tarkoittaa ”ja Pojasta”. Tärkeimmät osapuolet kiistassa ovat roomalaiskatolinen kirkko ja itäortodoksinen kirkko. Itäinen ortodoksinen kirkko torjuu tämän muutoksen; katolinen kirkko sekä useimmat protestantit ja anglikaaninen kirkko hyväksyvät sen.

Kiistan ydin on sekä teologinen että kirkollinen: kysymys on Pyhän Hengen lähteen kuvauksesta (proceeds) ja siitä, saako uskontunnustusta muuttaa paikallisen kirkon tai kirkkojen toimesta ilman ekumeenista päätöstä. Ortodoksinen kanta korostaa, että alkuperäinen kreikankielinen muoto ilmaisee Hengen lähtevän vain Isästä (ekporeusis), kun taas latinalaisessa perinteessä korostetaan, että Henki lähtee Isästä ja Pojasta (Filioque), mikä ilmentää Kristuksen ja Pyhän Hengen läheistä yhteyttä jumalallisessa persoonaykseyydessä.

Teksti ja käännös

Latinankielinen teksti on esitetty alla, muutos on korostettu. Tämä lisättiin katoliseen versioon.

Credo in Deum Patrem omnipotentem, Creatorem caeli et terrae.
Et in Iesum Christum, Filium eius unicum, Dominum nostrum, qui conceptus est de Spiritu Sancto, natus ex Maria Virgine, passus sub Pontio Pilato, crucifixus, mortuus, et sepultus; descendit ad inferna; tertia die resurrexit a mortuis; ascendit ad caelos, sedet ad dexteram Patris omnipotentis; inde venturus est iudicare vivos et mortuos.
Et in Spiritum Sanctum, qui ex Patre Filioque procedit, qui cum Patre et Filio simul adoratur et conglorificatur; qui locutus est per Prophetas.

Tämä käännetään yleensä englanniksi seuraavasti: “And in the Holy Spirit, who proceeds from the Father and the Son, who with the Father and the Son is adored and glorified, who has spoken through the prophets.”

Historian pääpiirteet

• Alkuperäinen uskontunnustus, joka kehittyi Nikean (325) ja Konstantinopolin (381) kirkolliskokouksissa, ei sisältänyt latinalaista filioque-lisäystä. Kreikankielinen muoto sanoo Hengen lähtevän Isästä.
• Lisäys ilmaantui lännessä asteittain: myöhäisantiikin ja varhaiskeskiajan teologinen keskustelu johti siihen, että Espanjan kirkolliskokouksessa (Toledon kirkolliskokoukset, 589) filioque hyväksyttiin paikallisesti torjumaan tiettyjä harhaoppeja.
• Lännen liturgiassa ja teologiassa ilmaus levisi vähitellen, ja Rooman kirkko otti sen käyttöön pysyvämmin keskiajan aikana. Idän kirkot pitivät muutosta asiattomana, koska se oli tehty ilman yleistä ekumeenista kokousta.
• Filioque oli yksi useista kiistoista, jotka johtivat lopulta idän ja lännen kirkon suuren skisman (1054) syntyyn; se ei kuitenkaan ollut ainoa syy, vaan myös kirkollinen valta, liturgiset erot ja poliittiset jännitteet vaikuttivat.

Teologiset näkökulmat

• Ortodoksinen argumentti: kreikankielinen termi ekporeusis (”lähteä, lähestyä”) viittaa ainoaan alkuperään (Isään). Ortodoksien mukaan Isä on ainut alkuperä ja peruste Jumalan kolminaisuudessa, ja Filioque muuttaa tämän ekstaasiajattelun perusasetelman ja vaarantaa Kristuksen ja Isän sekä Hengen suhteiden tarkkuuden.
• Katolinen argumentti: latinalainen traditio puhuu Spirituksen procedentia (”proceed”), ja teologisesti voidaan sanoa, että Henki lähtee Isästä yhdessä Pojan kautta tai myös Pojasta (riippuen tarkasta termistön tulkinnasta). Lännessä korostetaan kolminaisuuden henkilöllisten suhteiden yhteisöllisyyttä ja sitä, että Isän ja Pojan yhteinen toiminta ei heikennä Isän asemaa lähteenä.
• Kielellinen ja terminologinen ongelma: kreikka ja latina eivät ole suoraan yhtäpitäviä teologisissa termeissä. Monet keskustelut ovat pyrkineet selventämään, onko erimielisyys tosiasiallinen oppiriita vai lähinnä sanaston ja painotusten ero.

Liturginen ja kirkollinen käytäntö

Monissa länsimaisissa liturgioissa filioque on ollut osa uskontunnustusta vuosisatoja. Itäisissä ortodoksisissa liturgioissa käytetään yleensä alkuperäistä muotoa ilman lisäystä. Monet itäiset katoliset kirkot (yhteydessä Roomaan) säilyttävät liturgissaan perinteiset idän muotoilut, vaikka katolinen kirkko hyväksyykin filioque-teologian. Usein käytännöt vaihtelevat paikallisesti.

Nykyiset ekumeeniset keskustelut

20. ja 21. vuosisadalla katolisten ja ortodoksisten teologien välinen dialogi on pyrkinyt etsimään yhteisymmärrystä. Esimerkkejä:

• Vuoden 1995 Ravenna-asiakirja (Joint International Commission for Theological Dialogue between the Catholic Church and the Orthodox Church) totesi, että filioque on teologisesti monimutkainen kysymys ja että lännen ja idän ilmaisut voivat olla toisiaan täydentäviä, mutta erot eivät ole täysin poistettuja.
• Rooman katolinen kirkko on tietyissä yhteyksissä myöntänyt, että uskontunnustusta ei tule muuttaa ilman ekumeenista konsensusta, ja joissain ekumeenisissa yhteyksissä on käytetty alkuperäistä kreikankielistä muotoa ilman lisäystä dialogin edistämiseksi.
• Todelliset käytännön vaikutukset vaihtelevat: filioque ei nykyisin estä laajaa yhteistyötä, mutta se on edelleen symbolinen ja teologinen jakolinja, joka vaatii jatkokeskustelua.

Yhteenveto

Filioque-lauseke on lyhyt ilmaus, mutta sen merkitys ulottuu laajalle: se koskee Jumalan olemuksen ymmärtämistä, kirkollista auktoriteettia ja sitä, miten perinteitä muutetaan. Vaikka monissa länsimaisissa kirkoissa lauseke on vakiintunut osaksi liturgiaa ja oppia, itäisessä ortodoksisuudessa sitä pidetään merkittävänä virheenä ja luvattomana lisäyksenä alkuperäiseen uskontunnustukseen. Nykyinen ekumeeninen työ pyrkii syvempään keskinäiseen ymmärrykseen ja siihen, että historiaa, kieltä ja teologiaa tarkastellaan yhdessä ilman kiirehtimistä lopullisiin ratkaisuihin.

Monilla itäisillä katolisilla kirkoilla on sama versio kuin itäisillä ortodoksisilla kirkoilla. Ne kuitenkin uskovat, mitä lisätyt sanat sanovat.

Kysymyksiä ja vastauksia

Q: Mikä on filioque-lauseke?

K: Mitä "Filioque" tarkoittaa Nikean uskontunnustuksen yhteydessä?

Kysymys: Mitkä ovat kaksi pääasiallista osapuolta Filioque-lausekkeesta käytävässä keskustelussa?

K: Hyväksyykö vai hylkääkö itäinen ortodoksinen kirkko Filioque-lausekkeen?

Kysymys: Mitkä muut kristilliset kirkot hyväksyvät Filioque-lausekkeen?

K: Mikä on Nikenin uskontunnustuksen latinankielinen teksti, johon Filioque-lauseke on sisällytetty?

K: Onko kaikilla itäisillä katolisilla kirkoilla sama versio Nikean uskontunnustuksesta kuin itäisillä ortodoksisilla kirkoilla?

Hae kirjaimella