Nikean uskontunnustus

Nikean uskontunnustus, nikonis-konstantinopoliittinen uskontunnustus tai uskon symboli, on laajimmalle levinnyt tai ekumeenisin kristillinen uskonjulistus.

Alkuperäisestä muotoilustaan lähtien sitä on käytetty roomalaiskatolisessa, syyrialaisortodoksisessa (jakobiittisessa), itäortodoksisessa, itämais-ortodoksisessa, assyrialaisessa, anglikaanisessa, luterilaisessa ja useimmissa muissa protestanttisissa kirkoissa.

  Kuvake, jossa keisari Konstantinus ja Nikean ensimmäisen konsiilin (325) piispat pitävät hallussaan vuonna 381 hyväksyttyä Nikean uskontunnustusta.  Zoom
Kuvake, jossa keisari Konstantinus ja Nikean ensimmäisen konsiilin (325) piispat pitävät hallussaan vuonna 381 hyväksyttyä Nikean uskontunnustusta.  

Vertailu vuoden 325 uskontunnustuksen ja vuoden 381 uskontunnustuksen välillä.

Seuraavassa taulukossa esitetään rinnakkain tämän uskontunnustuksen aikaisempi (325) ja myöhempi (381) muoto Schaffin teoksessa Creeds of Christendom esitetyssä englanninkielisessä käännöksessä, jossa on suluissa merkitty ne 325 tekstin osat, jotka jätettiin pois tai siirrettiin vuonna 381, mutta jossa ei käytetä mitään typografista merkintää ilmaisemaan, mitkä 325 tekstistä puuttuvat lauseet lisättiin vuonna 381.

Ensimmäinen Nikean konsiili (325)

Konstantinopolin ensimmäinen konsiili (381)

Uskomme yhteen Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, kaiken näkyvän ja näkymättömän luojaan.

Me uskomme yhteen Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan sekä kaiken näkyvän ja näkymättömän luojaan.

Ja yhdessä ainoassa Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa, Jumalan Pojassa, joka on Isästä syntynyt [Ainosyntyinen, eli Isän olemuksesta, Jumala Jumalasta], Valkeus Valkeudesta, itse Jumala itse Jumalasta, syntynyt, ei luotu, joka on yhtä ainesta Isän kanssa;

Ja yhdessä ainoassa Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa, Jumalan ainosyntyisessä Pojassa, joka on syntynyt Isästä ennen kaikkia maailmoja (æoneita), valkeudesta valkeuteen, itse Jumalasta itse Jumalaan, syntynyt, ei luotu, ja joka on yhtä ainesta Isän kanssa;

jonka kautta kaikki on luotu [sekä taivaassa että maan päällä];

jonka kautta kaikki on luotu;

joka meidän ihmisten tähden ja meidän pelastuksemme tähden tuli alas ja ruumiillistui ja tuli ihmiseksi;

joka meidän tähtemme ja meidän pelastuksemme tähden laskeutui taivaasta ja tuli Neitsyt Mariasta Pyhän Hengen kautta lihaksi ja tuli ihmiseksi;

hän kärsi, ja kolmantena päivänä hän nousi kuolleista ja nousi taivaaseen;

Hänet ristiinnaulittiin puolestamme Pontius Pilatuksen alaisuudessa, ja hän kärsi, ja hänet haudattiin, ja kolmantena päivänä hän nousi ylös, kirjoitusten mukaan, ja hän astui ylös taivaaseen ja istuu Isän oikealla puolella;

sieltä hän on tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.

sieltä hän on tuleva takaisin kirkkaudella tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.

jonka valtakunnalla ei ole loppua.

Ja Pyhässä Hengessä.

Ja Pyhässä Hengessä, elämästä lähtevässä Herrassa ja elämän antajassa, joka lähtee Isästä, jota Isän ja Pojan kanssa yhdessä palvotaan ja ylistetään, joka puhui profeettojen kautta. Yhdessä pyhässä katolisessa ja apostolisessa kirkossa; me tunnustamme yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi; me odotamme kuolleiden ylösnousemusta ja tulevan maailman elämää. Aamen.

[Mutta ne, jotka sanovat: "Oli aika, jolloin häntä ei ollut" ja "Hän ei ollut ennen kuin hänet luotiin" ja "Hänet luotiin tyhjästä" tai "Hän on toista ainetta" tai "olemusta" tai "Jumalan Poika on luotu" tai "muuttuva" tai "muuttuvainen" - heidät pyhä katolinen ja apostolinen kirkko tuomitsee.]]

Seuraavassa taulukossa esitetään samalla tavalla näiden kahden konsiilin tekstit sellaisina kuin ne on esitetty alkuperäisellä kreikan kielellä verkkosivulla Symbolum Nicaeno-Constantinopolitanum - Greek:

Ensimmäinen Nikean konsiili (325)

Konstantinopolin ensimmäinen konsiili (381)

Πιστεύομεν εἰς ἕνα Θεὸν Πατέρα παντοκράτορα, πάντων ὁρατῶν τε και ἀοράτων ποιητήν.

Πιστεύομεν εἰς ἕνα Θεὸν Πατέρα παντοκράτορα, ποιητὴν οὐρανοῦ καὶ γῆς, ὁρατῶν τε πάντων ja ἀοράτων.

Πιστεύομεν εἰς ἕνα κύριον Ἰησοῦν Χριστόν, τὸν υἱὸν τοῦ θεοῦ, γεννηθέντα ἐκ τοῦ πατρὸς μονογενῆ, τουτέστιν ἐκ τῆς ουσίας τοῦ πατρός, θεὸν εκ θεοῦ ἀληθινου, γεννηθέντα, οὐ ποιηθέντα, ὁμοούσιον τῳ πατρί.

Και εἰς ἕνα κύριον Ἰησοῦν Χριστόν, τὸν υἱὸν τοῦ θεοῦ τὸν μονογενῆ, τὸν ἐκ τοῦ πατρὸς γεννηθέντα πρὸ πάντων τῶν αἰώνων, φῶς ἐκ valτός, θεὸν ἀληθινὸν ἐκ θεοῦ ἀληθινοῦ, γεννηθέντα οὐ ποιηθέντα, ὁμοούσιον τῷ πατρί-

δι' οὗ τὰ πάντα ἐγένετο, τά τε ἐν τῳ ούρανῳ καὶ τὰ ἐπὶ τῆς γῆς.

δι' οὗ τὰ πάντα ἐγένετο-

τὸν δι' ἡμᾶς τοὺς ἀνθρώπους καὶ διὰ τὴν ἡμετέραν σωτηρίαν κατελθόντα καὶ σαρκωθέντα ja ενανθρωπήσαντα,

τὸν δι' ἡμᾶς τοὺς ἀνθρώπους καὶ διὰ τὴν ἡμετέραν σωτηρίαν κατελθόντα ἐκ τῶν οὐρανῶν καὶ σαρκωθέντα ἐκ πνεύματος ἁγίου καὶ Μαρίας τῆς παρθένου καὶ ἐνανθρωπήσαντα,

παθόντα, καὶ ἀναστάντα τῇ τριτῇ ἡμέρᾳ, καὶ ἀνελθόντα εἰς τοὺς οὐρανούς,

σταυρωθέντα τε ὑπὲρ ἡμῶν ἐπὶ Ποντίου Πιλάτου, καὶ παθόντα καὶ ταφέντα, καὶ ἀναστάντα τῇ τρίτῃ ἡμέρα κατὰ τὰς γραφάς, καὶ ἀνελθόντα εἰς τοὺς οὐρανοὺς, καὶ καθεζόμενον ἐκ δεξιῶν τοῦ πατρός.

καὶ ἐρχόμενον κρῖναι ζῶντας καὶ νεκρούς.

καὶ πάλιν ἐρχόμενον μετὰ δόξης κρῖναι ζῶντας καὶ νεκρούς-

οὗ τῆς βασιλείας οὐκ ἔσται τέλος.

Καὶ εἰς τὸ Ἅγιον Πνεῦμα.

Καὶ εἰς τὸ Πνεῦμα τὸ Ἅγιον, τὸ κύριον, (καὶ) τὸ ζωοποιόν, τὸ ἐκ τοῦ πατρὸς ἐκπορευόμενον, τὸ σὺν πατρὶ καὶ υἱῷ συμπροσκυνούμενον καὶ συνδοξαζόμενον, τὸ λαλῆσαν διὰ τῶν προφητῶν. εἰς μίαν, ἁγίαν, καθολικὴν καὶ ἀποστολικὴν ἐκκλησίαν- ὁμολογοῦμεν ἓν βάπτισμα εἰς ἄφεσιν ἁμαρτιῶν- προσδοκοῦμεν ἀνάστασιν νεκρῶν, καὶ ζωὴν τοῦ μέλλοντος αἰῶνος. Ἀμήν.

Τοὺς δὲ λέγοντας, ὁτι ἦν ποτε ὅτε οὐκ ἦν, καὶ πρὶν γεννηθῆναι οὐκ ἦν, καὶ ὅτι ὅτι ἐξ ἑτέρας ὑποστάσεως ἢ οὐσίας φάσκοντας εἶναι, [ἢ κτιστόν,] τρεπτὸν ἢ ἀλλοιωτὸν τὸν υἱὸν τοῦ θεοῦ, [τούτους] ἀναθεματίζει ἡ καθολικὴ [καὶ ἀποστολικὴ] ἐκκλησία.

 

Ongelmat

Nikean uskontunnustukseen liittyi tiettyjä ongelmia. Vuonna 529 uskontunnustukseen lisättiin niin sanottu filioque-lauseke. Tämä lauseke on yksi tärkeimmistä eroista roomalaiskatolisen kirkon ja itäisen ortodoksisen kirkon välillä. Katolisella kirkolla on tämä lauseke, itäisellä ortodoksisella kirkolla ei. Lauseke koskee sitä, kuinka jumalallinen Isä on verrattuna Poikaan. Siinä missä alkuperäisessä Nikean uskontunnustuksessa lukee "Me uskomme Pyhään Henkeen ... joka lähtee Isästä", roomalaiskatolisen uskontunnustuksen muutetussa versiossa lukee "Me uskomme Pyhään Henkeen ... joka lähtee Isästä ja Pojasta". Roomalaiskatoliset kristityt hyväksyvät tämän muutoksen, mutta itäortodoksiset kristityt hylkäävät sen. Monet itäiset katoliset kirkot (itäiset liturgiassa mutta täydessä yhteydessä paavin kanssa) eivät käytä lauseketta uskontunnustuksessaan. He kuitenkin pitävät sen edustamaa oppia totena, sillä se on roomalaiskatolisen uskon dogma. Monet protestanttiset kirkot, jotka ottavat kantaa tähän asiaan, yleensä hyväksyvät filioquen.

Vuoden 1054 itä-länsi-skeisman jälkeen itäinen ja läntinen kirkko yrittivät yhdistyä kahdessa erillisessä keskiaikaisessa kirkolliskokouksessa, ja filioque oli aiheena kummassakin. Kreikkalaisten myönnytyksistä huolimatta Lyonissa (1274) pidetyssä toisessa konsiilissa eikä Ferrera-Florenzan konsiilissa (1438-1535) päästy toivottuun liittoon.

Lausekkeesta käytetään useimmiten nimitystä "filioque" tai yksinkertaisesti filioque.

 

Aiheeseen liittyvät sivut

 

AlegsaOnline.com - 2020 / 2023 - License CC3