AlegsaOnline.com

Valkean etu shakissa: ensimmäisen siirron merkitys ja tilastot

Valkean etu shakissa: analyysi ensimmäisen siirron merkityksestä, avausliikkeiden 1.e4 1.d4 1.c4 1.Nf3 ja laajat tilastot 1851–nykypäivä — voittoprosentit ja trendit.

Tekijä: Leandro Alegsa Luontipäivä: 5. huhtikuuta 2022 Viimeisin päivitys: 7. lokakuuta 2025

simple.wikipedia.org · Public domain

Ensimmäisen siirron etu shakissa on sen pelaajan (valkea) etu, joka tekee shakissa ensimmäisen siirron. Shakkitietokantojen tulostilastot sisältävät lähes kaikki julkaistut pelit vuodesta 1851 lähtien. Kaikissa tilastomuodoissa valkea saa mustaa paremmat tulokset neljästä tärkeimmästä avausliikkeestä 1.e4, 1.d4, 1.c4 ja 1.Nf3.

Miksi valkea on etulyöntiasemassa?

Valkean etu selittyy pääasiassa sillä, että ensimmäinen siirto antaa pienen ylimääräisen tempo-edun eli mahdollisuuden kehitellä asemaa ensin. Tämän seurauksena valkea voi usein muokata pelin luonnetta ja pyrkiä aktiivisuuteen. Tärkeimpiä syitä ovat:

Initiaattori: valkea saa käyttöönsä ensimmäisen aikeen ja voi painostaa mustaa vastaamaan.
Pelien suunta: valkea voi valita, haluaako pelata avointa, dynaamista peliä (esim. 1.e4) vai suljetumpaa, strategisempaa peliä (esim. 1.d4).
Psykologinen vaikutus: monissa tilanteissa valkea voi asettaa vaatimuksia ja tehdä mustalle valintoja, joilla voi johtaa peliä omiin vahvuuksiinsa.

Miten etu mitataan käytännössä?

Valkean kokonaisvoittoprosentti lasketaan siten, että voitoista annetaan arvo 1, tasapeleistä 0,5 ja häviöistä 0. Esimerkkinä: jos 100 pelistä valkea voittaa 40, tekee 32 tasapeliä ja häviää 28, valkean pisteprosentti on 40 + 0,5×32 = 56 %. Tätä samaa laskutapaa käytetään yleisesti tilastoissa ja turnaustuloksissa. Tilastot osoittavat, että valkean etu näkyy sekä ihmisten että tietokoneiden välisissä peleissä.

Nykyisissä suurissa tietokannoissa ja turnauskierroksissa valkean pisteosuus on tyypillisesti noin 54–56 % klassisissa peleissä (eli valkea saa noin 0,54–0,56 pistettä per peli keskimäärin). Tarkka luku riippuu turnauskokoelmasta, aikarajoista ja pelaajien tasosta.

Avausvalinnat ja niiden vaikutus tuloksiin

Neljän yleisimmän ensimmäisen siirron välillä on eroja sekä pelin luonteessa että tilastollisissa lopputuloksissa:

1.e4 johtaa usein avoimiin, taktisesti rikkaisiin asemiiin ja tuottaa suhteellisesti enemmän ratkaisevia tuloksia (voittoja ja tappioita).
1.d4 on yleensä strategisempi ja johtaa suljetumpiin pelityyppeihin; se tuottaa usein hieman enemmän tasapelejä kuin 1.e4.
1.Nf3 on joustava ja voi siirtyä moniin järjestelyihin; se on suosittu huippupelaajien keskuudessa.
1.c4 (English) voi johtaa erityislaatuisiin asemamuotoihin ja antaa valkealle vaihtoehdon siirtyä d4- tai e4-tyyppisiin asetelmiin myöhemmin.

Tilastollisesti mikään yksittäinen avaus ei takaa murskaavaa etua: ero on yleensä pieni mutta pysyvä, ja avauksen valinta vaikuttaa enemmän pelin tyyliin kuin lopputuloksen varmuuteen.

Aikarajat, pelitaso ja tietokoneet

Valkean etu on voimakkaammin läsnä klassisissa (pitkissä) peleissä, joissa huippuavaukset ja tasapainoiset pelit johtavat suuriin määrin tasapeleihin. Nopeat pelimuodot (blitz, bullet) ja aloittelijoiden pelit vähentävät tasapelien osuutta ja voivat pienentää tai vaihdella valkean etua, koska virheet ovat yleisempiä.

Myös tietokoneiden välisissä peleissä ensimmäisen siirron etu näkyy: kun koneet pelaavat tasaväkisiä pelejä, alkutilan arvio koneiden arviolla on yleensä pientä valkean eduksi, usein luokkaa noin +0,20–+0,40 (sadan osan eli senttipawnien yksiköissä). Tämä on arvio, ei merkki voitosta — se kuvaa pientä materiaalista tai toiminnallista etua avausaseman jälkeen.

Teoreettinen lopputulos: voitto, tappio vai tasapeli?

Noin vuodesta 1889 lähtien, jolloin maailmanmestari Wilhelm Steinitz käsitteli tätä kysymystä, vallitsevan konsensuksen mukaan täydellisesti pelattu peli päättyisi tasapeliin. Tämä tarkoittaa, että vaikka valkealla on ensimmäisen siirron tuoma pieni etu, täydellistä pelin läpipeluun skenaariossa ei olisi riittävästi virheitä tai epätasapainoa voittoon asti.

Käytännössä kuitenkin pelit eivät ole täydellisiä: ihmiset tekevät virheitä ja myös avoimet pelit antavat mahdollisuuksia luoda voittoon johtavia asetteluita. Siksi ensimmäisen siirron etu on merkityksellinen kilpailullisessa pelissä, vaikka se ei suo pienelle ylilyönnille varmaa voittoa.

Yhteenveto

Valkean etu on todellinen mutta pieni. Se näkyy tilastoissa niin klassisissa kuin tietokoneidenkin peleissä, ja se johtuu pääosin aloittajan initiaattoriasemasta ja mahdollisuudesta määrätä pelin suunta. Etu mitataan pisteprosentilla (voitot = 1, tasapelit = 0,5) ja arvioidaan myös konearvioina senttipawneina. Vaikka teoreettisesti täydellinen peli oletettavasti johtaisi tasapeliin, valkean ensimmäinen siirto antaa käytännössä pienen mutta pysyvän hyödyn kilpailullisissa peleissä.

Voittoprosentit

	Whitewins	Piirretty	Blackwins	Valkoisten kokonaispistemäärä
Turnaukset1851-1878	45.52%	14.07%	40.41%	52.55%
Turnaukset1881-1914	36.89%	31.76%	31.35%	52.77%
Turnaukset1919-1932	36.98%	36.98%	26.04%	55.47%
Turnaukset yhteensä 1851-1932	38.12%	30.56%	31.31%	53.40%
Uutta Chessdatabase 2000:ssa	N/A	N/A	N/A	54.8%
ChessGames.comtietokanta 2008	36.81%	36.50%	26.69%	55.06%
Salamahakin maailmanmestaruuskilpailut 2009	38.96%	26.41%	34.63%	52.16%
CEGT shakkimoottoritulokset (40/120) 2009	34.7%	41.3%	24.0%	55.4%

Viimeaikaiset lähteet osoittavat, että White saa noin 54-56 prosenttia. Vuonna 2005 GM Jonathan Rowson kirjoitti, että "perinteisen käsityksen mukaan valkea aloittaa pelin pienellä edulla ja saa, kun kaikki muut tekijät pysyvät muuttumattomina, noin 56 prosenttia pisteistä mustan 44 prosenttia vastaan".^p193 Kansainvälinen mestari John Watson kirjoitti vuonna 1998, että valkea oli saanut 56 prosenttia pisteitä suurimman osan 1900-luvusta, mutta että tämä luku oli viime aikoina laskenut 55 prosenttiin.^p231 ChessGames.com-sivustolla on säännöllisesti päivitettyjä tilastoja pelitietokannassaan. Maaliskuun 17. päivänä 2008 tietokannassa oli 460 703 peliä. Valkoinen voitti 36,81 %, 36,50 % oli tasapelejä ja musta voitti 26,69 %, jolloin valkean kokonaisvoittoprosentti oli 55,06 %.

New In Chess totesi vuosikirjassaan 2000, että sen tietokannassa olevista 731 740 pelistä valkea sai 54,8 % kokonaispistemäärän; kahdella suosituimmalla avausliikkeellä valkea sai 54,1 % pistemäärän 349 855:ssä 1.e4-alkuisessa pelissä ja 56,1 %:ssa 296 200:ssa 1.d4-alkuisessa pelissä. Tärkein syy siihen, että 1.e4 oli tehottomampi kuin 1.d4, oli sisilialainen puolustus (1.e4 c5), joka antoi valkealle vain 52,3 % tuloksen 145 996 pelissä.

Chess Engines Grand Tournament (CEGT) testaa tietokoneshakkimoottoreita pelaamalla niitä toisiaan vastaan aikavalvonnassa, jossa on 40 siirtoa sadassa kahdessakymmenessä minuutissa pelaajaa kohti (40/120) sekä 40/20 ja 40/4, ja käyttää näiden pelien tuloksia luokitusluettelon laatimiseen kullekin aikavalvonnalle. Hitaimmalla aikavalvonnalla (40/120) valkea on saanut 55,4 % (W34,7 D41,3 L24,0) 38 vahvimman shakkimoottorin pelaamissa peleissä (27. toukokuuta 2009). Valkea on saavuttanut 40/20:llä 54,6 % (W37,0 D35,2 L27,8) peleissä, jotka on pelattu 284 moottorin kesken (24. toukokuuta 2009 alkaen). Nopeimmassa aikakontrollissa (40/4) valkea on saanut 54,8 % (W39,6 D30,5 L30,0) 128 ohjelman kesken pelatuissa peleissä (28. toukokuuta 2009).

Vedetään parhaalla pelillä

Joseph Bertin kirjoitti vuonna 1735 ilmestyneessä oppikirjassaan The Noble Game of Chess: "Sen, joka pelaa ensin, katsotaan hyökkäävän". Tämä vastaa perinteistä näkemystä, jonka mukaan valkea saa ensimmäisen siirron ansiosta aloitteen ja hänen pitäisi yrittää laajentaa sitä keskipeliin, kun taas mustan pitäisi pyrkiä neutralisoimaan valkean aloite ja saavuttaa tasavertaisuus.^p89 Koska valkea aloittaa aloitteen, valkean pieni virhe johtaa yleensä vain aloitteen menettämiseen, kun taas mustan vastaavalla virheellä voi olla vakavampia seurauksia. Niinpä Sveshnikov kirjoitti vuonna 1994: "Mustilla pelaajilla ei ole varaa tehdä pienintäkään virhettä ... teoreettiselta kannalta katsottuna valkoisen ja mustan tehtävät shakissa ovat erilaiset: Valkoisen on pyrittävä voittoon, mustan - tasapeliin!"."

Vallalla on näkemys, jonka mukaan shakkipelin pitäisi päättyä tasapeliin parhaan pelin perusteella. Vaikka sitä ei voida todistaa, Rowson pitää tätä oletusta "turvallisena" ja Adorján "loogisena". Watson on samaa mieltä siitä, että "täydellisesti pelatun shakkipelin ... oikea tulos on tasapeli. ... En tietenkään voi todistaa tätä, mutta tuskinpa löytyy yhtään vahvaa pelaajaa, joka olisi eri mieltä. ... Muistan Kasparovin selittäneen viimeisen kierroksen tasapelin jälkeen odottaville toimittajille: 'No, shakki on tasapeli'". Maailmanmestari Bobby Fischer oli sitä mieltä, että näin oli lähes varmasti.

Dynamiikka

Nykykirjailijat ajattelevat usein mustan roolia dynaamisemmin kuin pelkkänä tasoittavana tekijänä. Rowson kirjoittaa, että "ajatus siitä, että musta yrittää 'tasapäistää', on kyseenalainen. Mielestäni sitä voidaan soveltaa vain muutamiin avauksiin sen sijaan, että se olisi avausresepti mustalle yleensä".^p227 Evans kirjoitti, että erään Fischeriä vastaan pelaamansa pelin jälkeen "Fischer paljasti minulle 'salaisuutensa': toisin kuin muut mestarit, hän pyrki voittamaan mustilla nappuloilla alusta alkaen. Hän sanoi, että hänen uransa käännekohdaksi tuli se, että mustalla on dynaamiset mahdollisuudet eikä hänen tarvitse tyytyä pelkkään tasa-arvoon".^p91 Watson arveli, että mustaa pelatessaan Kasparov ohittaa kysymyksen siitä, onko valkealla avausetu, "ajattelemalla laudan dynaamisen epätasapainon konkreettista luonnetta ja pyrkimällä tarttumaan aloitteeseen aina kun mahdollista".^p231 Watson huomauttaa, että "mustan energinen avauspeli voi ... johtaa niin monimutkaiseen ja epäselvään asemaan, että tasa-arvosta puhuminen on merkityksetöntä. Joskus sanomme "dynaamisesti tasapainoinen" "tasavertaisen" sijasta ilmaistaksemme näkemyksen, että kumpikin pelaaja on yhtä todennäköinen kuin toinenkin selviytymään komplikaatioista etulyöntiasemassa. Tämä avaustyyli on yleistynyt nykyaikaisessa shakissa, ja maailmanmestarit Fischer ja Kasparov ovat sen näkyvimpiä harjoittajia".

Nykyaikaiset kirjoittajat kyseenalaistavat myös ajatuksen siitä, että valkealla on pysyvä etu. Suba hylkää vuonna 1991 ilmestyneessä vaikutusvaltaisessa kirjassaan Dynamic Chess Strategy ajatuksen, että aloite voidaan aina muuttaa pysyväksi eduksi. Hän väittää, että joskus aloitteen saanut pelaaja menettää sen ilman loogista selitystä, ja että "Joskus on pakko menettää se, ihan noin vain. Jos yrität pitää siitä kiinni pakottamalla, dynaamiset mahdollisuutesi ehtyvät, etkä pysty kohtaamaan voimakasta vastahyökkäystä". Rowson ja Watson ovat samaa mieltä. ^p219p239 Watson huomauttaa myös: "Koska oletetaan, että valkea on parempi, on usein automaattisesti oletettu, että pelin kohta, jossa musta vapauttaa pelinsä tai neutralisoi valkean suunnitelmat, antaa valkealle tasavertaisuuden, vaikka dynaamisissa avauksissa valkean aloitteen loppuminen tarkoittaa hyvin usein sitä, että musta on käyttänyt aloitettaan edukseen. ." ^p232

Evgeny Sveshnikov, joka vuonna 1994 väitti, että valkean on pelattava voittaakseen, kun taas mustan on pelattava tasapeliä.

Turnaukset ja ottelut

Shakkiturnauksissa ja -otteluissa on tärkeää ottaa huomioon, kuinka usein kukin pelaaja saa valkoista ja mustaa. Otteluissa pelaajien värit ensimmäisessä pelissä määräytyvät arpomalla ja vuorottelevat sen jälkeen. ^p11 All-play-all round robin -turnauksissa, joissa on parillinen määrä pelaajia, kukin saa yhden ylimääräisen valkoisen tai mustan. Kaksinkertaisen kierroksen turnauksen katsotaan antavan luotettavimmat lopputulokset, koska jokainen pelaaja saa saman määrän valkoisia ja mustia ja pelaa sekä valkoista että mustaa jokaista vastustajaa vastaan. . ^p56

Sveitsiläisen järjestelmän turnauksissa turnauksen johtaja pyrkii varmistamaan, että jokainen pelaaja saa mahdollisimman monta peliä valkoisena ja mustana ja että pelaajan väri vaihtuu kierrokselta toiselle.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on ensimmäisen siirron etu shakissa?

V: Ensimmäisen siirron etu shakissa on sen pelaajan (valkea) etu, joka tekee shakissa ensimmäisen siirron.

K: Onko olemassa tilastollista näyttöä siitä, että valkea saa paremmat pisteet kuin musta neljässä tärkeimmässä avausliikkeessä?

V: Kyllä, shakkitietokantojen tulostilastot sisältävät lähes kaikki julkaistut pelit vuodesta 1851 lähtien, ja kaikissa tilastomuodoissa valkea menestyy mustaa paremmin neljässä tärkeimmässä avausliikkeessä 1.e4, 1.d4, 1.c4 ja 1.Nf3.

K: Miten lasketaan valkean kokonaisvoittoprosentti?

V: Valkoisen kokonaisvoittoprosentti lasketaan ottamalla valkoisen voittamien pelien prosenttiosuus plus puolet tasapelipelien prosenttiosuudesta.

K: Voitko antaa esimerkin siitä, miten valkean kokonaisvoittoprosentti lasketaan?

V: Jos esimerkiksi 100 pelistä valkea voittaa 40, tekee 32 tasapeliä ja häviää 28, valkean kokonaisvoittoprosentti on 40 plus puolet 32:sta, eli 56 prosenttia.

K: Onko valkean etu yhtä merkittävä kaikissa pelityypeissä?

V: Ei, valkean etu on vähemmän merkittävä nopeissa peleissä tai aloittelijoiden peleissä.

K: Milloin syntyi ylivoimainen yksimielisyys täydellisesti pelatusta shakkipelistä?

V: Noin vuodesta 1889 lähtien, jolloin maailmanmestari Wilhelm Steinitz käsitteli tätä kysymystä, vallitseva yksimielisyys on ollut, että täydellisesti pelattu peli päättyy tasapeliin.

K: Onko valkealla edelleen etulyöntiasema tietokoneiden välisissä peleissä?

V: Kyllä, se on suunnilleen sama ihmisten ja tietokoneiden välisissä turnauspeleissä.