Fisteli (fistula) – määritelmä, syyt, oireet ja hoito
Sana fistula tulee latinan kielen sanasta, joka tarkoittaa putkea. Lääketieteessä fisteli on epänormaali yhteys kahden onton tilan välillä. Kyseessä voi olla verisuoni, suolisto tai muu ontto elin. Fistelit johtuvat yleensä vammasta tai leikkauksesta. Ne voivat kuitenkin johtua myös infektiosta tai tulehduksesta. Fistelit ovat yleensä sairaustila, mutta lääkärit voivat luoda fisteleitä leikkauksella lääketieteellisistä syistä.
Mitä erilaiset fistelit ovat?
Fistelia on monen tyyppistä riippuen siitä, mitkä rakenteet ovat yhteydessä toisiinsa. Yleisimpiä ovat:
- Peräaukon ja ihon välinen fisteli (anorektaalinen/anaisellinen fisteli) – usein seurausta peräaukon absessista.
- Rectovaginaalinen fisteli – yhteys peräsuolen ja emättimen välillä, voi aiheuttaa ulosteen valumista emättimeen.
- Enterokutaaninen fisteli – suolen ja ihon välinen kanava, voi tulla avautuneeksi vatsaontelosta ulos.
- Arteriovesikaulinen fisteli – valtimon ja laskimon välille syntyvä yhteys; osa syntyy vamman tai leikkauksen seurauksena, osa tehdään tahallaan dialyysihoitoa varten.
- Bronkopleuraalinen tai trakeoesofageaalinen fisteli – yhteydet hengityselinten ja ruoansulatuskanavan välillä, harvinaisempia mutta vakavia.
Syyt ja riskitekijät
Fistelit aiheutuvat yleensä kudosvauriosta tai tulehduksesta, joka luo kulkureitin kahden ontelon välille. Tavallisia syitä ovat:
- Leikkaukset ja vammat, joissa kudos on vaurioitunut
- Infektiot ja paiseet (esim. perianaalinen absessi)
- Tulehdukselliset suolistosairaudet, erityisesti Crohnin tauti
- Sädehoito ja syöpäkasvaimet, jotka tuhoavat ympäröivää kudosta
- Pitkäaikaiset implantit tai vierasesineet
Oireet
Fistelin oireet riippuvat sijainnista. Yleisiä merkkejä ovat:
- Kipu ja turvotus alueella
- Märkäinen tai verinen erite haavasta tai iholta
- Epämukavuus tai virtsankarkaaminen ja ulosteen vuoto, jos yhteys koskee suolta
- Toistuvat infektiot tai paiseet
- Krooninen tulehdus, jonka seurauksena voi olla yleisvoinnin heikkeneminen, laihtuminen tai kuume
Diagnoosi
Diagnoosi perustuu yleensä potilaan oireisiin ja kliiniseen tutkimukseen. Tarvittaessa käytetään kuvantamistutkimuksia:
- Kuvantaminen: tietokonetomografia (CT), magneettikuvaus (MRI) tai ultraääni
- Fistulografia: varjoaineen ruiskutus ja röntgenkuvaus fistelin kulkureitistä
- Endoskopia tai kolonoskopia, jos epäillään suoliston osallistumista
- Laboratoriokokeet infektion tai tulehduksen merkkien toteamiseksi
Hoito
Fistelin hoito riippuu tyypistä, sijainnista, laajuudesta ja taustasairaudesta. Hoitovaihtoehtoja ovat:
- Konservatiivinen hoito – pieniä, tulehduksesta johtuvia fisteleitä voidaan joskus seurata ja hoitaa antibiooteilla tai paikallisella haavanhoidolla.
- Dreneraatiot ja paiseiden hoito – akuutissa infektiotilanteessa paise on usein avattava ja tyhjennettävä.
- Leikkaushoito – monimutkaiset tai ei-paranevat fistelit vaativat usein kirurgista korjausta. Menetelmiä ovat seton-silmukka, faskian sulku, limakalvoresektio tai laajempi leikkaus.
- Endoskooppiset ja paikalliset tekniikat – fibriniliima, liuska- tai limakalvokorjaus ja muut minimaalisesti invasiiviset toimenpiteet voivat auttaa joissain tapauksissa.
- Stooma – vaikeissa enterokutaanisissa fisteleissä ohitus (stooma) voi olla tarpeen suoliston antamiseksi toipua ja fistelin parantumiseksi.
- Huomio taustasairauteen – esimerkiksi Crohnin taudin aiheuttamat fistelit hoidetaan usein immunosuppressiivisilla tai biologisilla lääkkeillä yhteistyössä kirurgin kanssa.
Komplikaatiot ja ennuste
Ilman hoitoa fistelit voivat johtaa toistuviin infektioihin, paiseisiin, septiseen tilaan sekä toiminnallisiin ongelmiin (esim. virtsa- tai ulosteenkarkailu, ravitsemusongelmat). Ennuste vaihtelee: yksinkertaiset perianaaliset fistelit paranevat usein hyvin leikkauksella, mutta monimutkaiset tai taustaltaan tulehdukselliset fistelit voivat uusiutua ja vaatia pitkäaikaista hoitoa.
Ennaltaehkäisy ja käytännön ohjeet
- Hyvä haavan- ja hygieniakäytäntö sekä varhainen hoito infektion yhteydessä vähentävät komplikaatioiden riskiä.
- Perustaudit kuten tulehdukselliset suolistosairaudet tulee hoitaa aktiivisesti, jotta fistelien muodostumismahdollisuus pienenee.
- Jos sinulla on fisteliin viittaavia oireita (eritettä, kipua tai kuumetta), ota yhteys terveydenhuoltoon arviointia varten.
Fistelit ovat monimuotoinen ja joskus haastava ongelma, joka vaatii usein yksilöllistä hoitosuunnitelmaa ja yhteistyötä eri erikoisalojen välillä. Oikea ajoitus leikkaukselle, infektion hallinta ja taustasairauksien hoito parantavat toipumismahdollisuuksia.
Peräsuolen ja virtsarakon kaulan välinen fisteli.
Hoito
Fistelin hoito riippuu fistelin syystä ja sen vakavuudesta. Lääkärit hoitavat fisteliä usein leikkauksella ja antibiooteilla. Fistelin hoidon ensimmäinen vaihe on yleensä lääkärin suorittama tutkimus. Lääkäri määrittää fistelin koon ja "polun", jota se kulkee kehossa.
Fistelin tyypit
- Peräsuolen ja emättimen välinen rektovaginaalinen fisteli.
- Synnytysfisteli joko peräsuolen ja emättimen tai peräsuolen ja virtsarakon välillä vaikean tai epäonnistuneen synnytyksen jälkeen, kun asianmukaista lääketieteellistä hoitoa ei ole saatavilla.
- Vesikovaginaalinen fisteli - eräänlainen urogenitaalinen fisteli (emättimen ja virtsarakon välillä).
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on fisteli?
V: Lääketieteessä fisteli on epänormaali yhteys kahden onton tilan, kuten verisuonten, suoliston tai muiden onttojen elinten välillä.
K: Mistä sana fisteli tulee?
V: Sana fisteli tulee latinankielisestä sanasta, joka tarkoittaa putkea.
K: Mikä aiheuttaa fisteleitä?
V: Fistelit johtuvat yleensä vammasta tai leikkauksesta, mutta ne voivat johtua myös infektiosta tai tulehduksesta.
K: Ovatko kaikki fistelit sairaus?
V: Kyllä, fistelit ovat yleensä sairaus.
K: Voivatko lääkärit luoda fisteleitä leikkauksella?
V: Kyllä, lääkärit voivat luoda fisteleitä kirurgisesti lääketieteellisistä syistä.
K: Mihin elimiin fisteli voi vaikuttaa?
V: Fistelit voivat vaikuttaa verisuoniin, suolistoon tai muihin onttoihin elimiin.
K: Onko fisteli yleinen sairaus?
V: Fistelit eivät ole yleinen sairaus, mutta niillä voi olla merkittäviä terveydellisiä seurauksia ja ne vaativat lääkärin hoitoa.
