Kiinteän annoksen menettely (FDP) – LD50-vaihtoehto akuutin myrkyllisyyden testaukseen
Kiinteän annoksen menettely (FDP) – eettinen ja tehokas LD50-vaihtoehto akuutin myrkyllisyyden testaukseen, joka vähentää eläinten määrää ja kärsimystä säilyttäen luotettavuuden.
Kiinteän annoksen menettelyä (FDP) ehdotettiin vuonna 1984 aineen akuutin suun kautta tapahtuvan myrkyllisyyden testaamiseksi käyttäen vähemmän eläimiä ja vähemmän kärsimystä kuin vanhempaa LD 50-testiä, joka kehitettiin vuonna 1927. Menetelmä on suunniteltu tunnistamaan annostasoja, jotka aiheuttavat selviä myrkytysoireita mutta eivät välittömästi johtaisi kuolemaan, jolloin voidaan arvioida aineen akuutin toksisuuden luokkaa ilman LD50-arvon laskemista.
FDP-menetelmässä käytetään yleensä pienempiä eläinryhmiä kuin perinteisessä LD50-testissä, tyypillisesti yhteensä noin 10–20 eläintä. Testissä pyritään löytämään annos, joka aiheuttaa myrkytysoireita mutta ei kuolemaa, ja tämän perusteella ennustetaan aineen toksisuuden vakavuusluokkaa. LD 50 ("tappava annos 50 %") käyttää perinteisesti huomattavasti enemmän eläimiä (esim. 60–80) tavoitteena määrittää annos, joka tappaa puolet eläimistä tietyn ajan kuluessa. FDP:tä voidaan tarvittaessa täydentää tai toistaa käyttämällä hieman suurempia tai pienempiä annoksia varmistamaan altistuksen vaikutukset.
Menetelmän kulku
Tyypillinen FDP-kokeen eteneminen sisältää seuraavat vaiheet:
- Ennakkotiedot ja annosvalinta: Valitaan aloitusannos aiempien tutkimustietojen, aineen fysikaalis-kemiallisten ominaisuuksien tai vertailukemikaalien perusteella.
- Havainnointivaihe (sighting study): Ensin annetaan pieni määrä eläimiä yksittäisannoksella, jotta nähdään ilmeneekö vakavia myrkytystunnusmerkkejä ja tarvittaessa säädetään pääkokeen annostusta.
- Pääkokeet: Testattavat eläimet altistetaan valituille kiinteille annostasolle pienryhmissä. Seurataan kliinisiä oireita, käyttäytymistä, painonkehitystä ja tarvittaessa kuolleisuutta.
- Havaintojakso: Akuutin toksisuuden seurantajakso on yleensä useita päiviä, usein jopa 14 vuorokautta altistuksen jälkeen, jolloin kirjataan myrkytysoireiden ilmaantuminen ja mahdollinen palautuminen.
- Arviointi ja päätelmä: Määritellään annostaso, joka aiheuttaa selkeitä toksisia merkkejä ilman välitöntä kuolemaa, ja luokitellaan aineen akuutti toksisuus tämän tiedon perusteella. Tarvittaessa tehdään makroskooppinen ruumiinavaus.
Havaittavat päätetapahtumat ja tiedot
FDP:ssä kerätään tietoa muun muassa:
- kliinisistä oireista (esim. hypoaktiivisuus, hengitysvaikeudet, ruoansulatushäiriöt),
- ruokahalun ja painon muutoksista,
- kuolleisuudesta (jos esiintyy) ja kuolinsyistä ruumiinavauksella,
- tarvittaessa verikokeista tai muista lisätutkimuksista riippuen aineen ominaisuuksista.
Edut ja rajoitukset
- Edut: FDP vähentää eläinten määrää ja kärsimystä verrattuna perinteiseen LD50-testaukseen ja tarjoaa käytännöllisen tavan arvioida akuutin toksisuuden luokkaa ilman tappavan annoksen määritystä.
- Rajoitukset: Menetelmä ei tuota tarkkaa LD50-arvoa, ja sen tilastollinen tarkkuus on pienempi. FDP ei välttämättä sovellu aineille, joilla on viivästyneitä vaikutuksia, erityisominaisuuksia (esim. voimakas ärsyttävyys, krooninen toksisuus) tai joiden altistusreitit edellyttävät erikoismetodeja.
Eettisyys ja sääntely
Kiinteän annoksen menettely on osa pyrkimyksiä korvata, vähentää ja parantaa (3R-periaate) eläinkokeiden käyttöä toksikologisessa testauksessa. Monissa maissa ja kansainvälisissä ohjeissa FDP:tä hyväksytään vaihtoehtona LD50-testille, kun tavoite on luokitella akuutti toksisuus eikä laskennallinen tappava annos ole välttämätön. Kuitenkin sääntelyviranomaiset voivat edellyttää lisätutkimuksia tietyissä tapauksissa ennen lopullista päätöstä.
Yhteenvetona: FDP tarjoaa käytännöllisen ja eettisemmän lähestymistavan akuutin suun kautta tapahtuvan myrkyllisyyden arviointiin vähentäen yhtä lailla eläinten määrää kuin aiheutettua kärsimystä, mutta se edellyttää huolellista ennakkotietojen käyttöä ja harkintaa, koska se ei korvaa kaikkia LD50-testin antamia tietoja.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on kiinteän annoksen menettely (FDP)?
V: Kiinteän annoksen menetelmä (FDP) on vuonna 1984 ehdotettu menetelmä, jolla testataan aineen akuuttia myrkyllisyyttä suun kautta käyttäen vähemmän eläimiä, jotka kärsivät vähemmän kuin vanhemmassa LD50-testissä.
K: Mikä oli LD50-testi?
V: LD50-testi on vuonna 1927 kehitetty testi, jossa käytetään 60-80 eläintä sellaisen annoksen löytämiseksi, joka tappaa 50 prosenttia eläimistä tietyssä ajassa.
K: Kuinka monta eläintä FDP käyttää?
V: FDP käyttää 10-20 eläintä löytääkseen annoksen, joka aiheuttaa myrkytysoireita mutta ei kuolemaa, ja ennustaa siitä tappavan annoksen.
K: Miten FDP ennustaa tappavan annoksen?
V: FDP käyttää tappavan annoksen ennustamiseen annosta, joka aiheuttaa myrkytysoireita mutta ei kuolemaa.
Kysymys: Milloin FDP-menetelmää on joskus testattava uudelleen?
V: FDP:n testaus on joskus tehtävä uudelleen käyttämällä hieman suurempia tai pienempiä annoksia.
K: Miksi FDP-ohjelmaa ehdotettiin?
V: FDP-menetelmää ehdotettiin aineen akuutin suun kautta tapahtuvan myrkyllisyyden testaamiseksi käyttäen vähemmän eläimiä ja vähemmän kärsimystä kuin vanhempaa LD50-testiä.
K: Miten FDP vähentää eläinten kärsimystä?
V: FDP vähentää eläinten kärsimystä käyttämällä vähemmän eläimiä ja löytämällä annoksen, joka aiheuttaa myrkytysoireita mutta ei kuolemaa.
Etsiä