Neljäs seinä
Neljäs seinä on kuvitteellinen "seinä" näyttämön etuosassa perinteisessä kolmiseinäisessä teatterissa. Teatterissa neljäs seinä on se, jonka läpi yleisö näkee näytelmän toiminnan. Ajatuksen neljännestä seinästä teki tunnetuksi filosofi ja kriitikko Denis Diderot. Sitä käytettiin enemmän 1800-luvulla. Neljäs seinä laajensi ajatusta kuvitteellisesta rajasta minkä tahansa fiktiivisen teoksen ja sen yleisön välillä.
Jos näyttelijä puhuu suoraan yleisölle, tekee jotakin yleisölle tai jopa vain huomaa yleisön, sitä kutsutaan neljännen seinän rikkomiseksi. Elokuvassa tai televisiossa tämä voi tapahtua siten, että näyttelijä puhuu suoraan kameralle. Tämä rikkoo rajan, jonka fiktiiviset teokset yleensä asettavat tai olettavat. Sitä kutsutaan metafiktiiviseksi tekniikaksi. Kirjallisuudessa ja videopeleissä se tapahtuu, kun hahmo tunnustaa lukijan tai pelaajan.
Neljäs seinä ei ole sama asia kuin yksinpuhelu. Yksinpuhe on näytelmäkirjailijoiden käyttämä draamallinen keino, jossa näyttämöllä esiintyvä hahmo pitää monologin, joka antaa yleisölle mahdollisuuden tutustua hänen ajatuksiinsa.
Neljännen seinän läpinäkyvyyden hyväksyminen on osa fiktiivisen teoksen ja yleisön välisen epäuskon keskeyttämistä. Se antaa heille mahdollisuuden nauttia fiktiosta ikään kuin he seuraisivat todellisia tapahtumia. Kriitikko Vincent Canby kuvaili sitä vuonna 1987 "näkymättömäksi verhoksi, joka ikuisesti erottaa yleisön näyttämöstä".
Laatikkosarjassa, kuten tässä Moskovan taideteatterissa vuonna 1904 esitetyssä Anton Tšehovin Kirsikkatarhassa, kolme seinää muodostuu näyttämöllä olevista lavasteista, kun taas näkymätön neljäs seinä muodostuu näyttämökaaresta.
Teatterin ulkopuolella
Näyttelijä Sir Ian McKellen on käyttänyt neljännen seinän metaforaa kuvaamaan taidemaalari L. S. Lowryn työtä:
"... seisoi vastapäätä tietä kohteitaan ja tarkkaili. Usein joukossa on useita henkilöitä, jotka kurkistavat häneen takaisin. He kutsuvat meidät hetkeksi heidän maailmaansa, kuten näyttämön hahmot joskus tekevät, rikkoen neljännen seinän illuusion."
McKellen sanoi, että "Lowryn näkymä keskeltä ilmaa on kuin näkymä pukupiiristä", joka katsoo alaspäin ikään kuin näyttämölle. Ja McKellenin mukaan Lowry "merkitsee usein katukuvan rajat reunakivillä tai jalkakäytävällä, jotka tuntuvat näyttämön reunalta, jossa valonheittimet valaisevat toimintaa".
Kirjallisuuskriitikko David Barnett on käyttänyt neljännen seinän metaforaa The Harvard Lampoon -lehden parodiassa Taru sormusten herrasta. Hänen mukaansa hahmo rikkoo tarinankerronnan sääntöjä viittaamalla itse tekstiin. Hahmo Frodo huomauttaa, että "siitä tulisi pitkä eepos", mikä Barnettin mielestä "rikkoo neljännen seinän".
Woody Allen rikkoi neljännen seinän useita kertoja elokuvassaan Annie Hall. Allen selitti, että "koska tunsin, että monilla katsojista oli samoja tunteita ja ongelmia. Halusin puhua heille suoraan ja kohdata heidät."
Neljännen seinän katkoksia käytetään myös komediallisiin tarkoituksiin. Mel Brooks rikkoo neljännen seinän monissa elokuvissaan, joskus kirjaimellisesti. Blazing Saddles -elokuvassa kaupunkilaisten ja lainsuojattomien välinen huipentuva taistelukohtaus oli niin suuri, että se kirjaimellisesti rikkoutui elokuvastudion muihin osiin.
Televisiossa neljännen seinän rikkominen on harvinaista. Sitä on tehty koko median historian ajan. George Burns teki sen monta kertaa 1950-luvun komediasarjassa, jota hän esitti yhdessä oikean vaimonsa Gracie Allenin kanssa. Sekä Garry Shandling's Show'ssa että Mrs Brown's Boysissa päähenkilö kävelee lavasteiden välillä kesken kohtauksen. Jälkimmäisessä hahmot toistavat samoja kohtauksia uudestaan, kun heiltä on jäänyt väliin jokin dialogin kohtaus. Toinen televisiohahmo, joka rikkoo säännöllisesti neljännen seinän, on Francis Urquhart brittiläisissä draamasarjoissa House of Cards, To Play the King ja The Final Cut. Urquhart puhuu yleisölle useita kertoja kunkin jakson aikana. Hän antaa katsojalle kommentteja omasta toiminnastaan sarjassa. Samaa tekniikkaa käytetään myös House of Cardsin amerikkalaisessa sovituksessa.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on neljäs seinä?
V: Neljäs seinä on kuvitteellinen "seinä" perinteisen kolmiseinäisen teatterin etuosassa. Tämän seinän läpi yleisö näkee näytelmän toiminnan.
Q: Kuka teki neljännen seinän idean tunnetuksi?
V: Neljännen seinän idean teki tunnetuksi filosofi ja kriitikko Denis Diderot.
K: Milloin siitä tuli suosittu?
V: Neljäs seinä yleistyi 1800-luvulla.
K: Mitä tapahtuu, kun näyttelijä puhuu suoraan yleisölle tai on vuorovaikutuksessa yleisön kanssa?
V: Kun näyttelijä puhuu suoraan yleisölle tai on vuorovaikutuksessa yleisön kanssa, sitä kutsutaan "neljännen seinän murtamiseksi". Tämä rikkoo rajan, jonka fiktiiviset teokset yleensä asettavat tai olettavat.
K: Miten neljännen seinän rikkominen tapahtuu kirjallisuudessa ja videopeleissä?
V: Kirjallisuudessa ja videopeleissä neljännen seinän rikkominen tapahtuu, kun hahmo tunnustaa lukijan tai pelaajan.
K: Miten neljännen seinän rikkominen eroaa yksinpuhelusta?
V: Neljännen seinän rikkominen eroaa yksinpuhelusta siinä, että yksinpuhelu on näytelmäkirjailijoiden käyttämä dramaturginen keino, jossa yksi hahmo pitää näyttämöllä monologin, jossa hän kertoo ajatuksistaan, kun taas neljännen seinän rikkominen tarkoittaa puhumista suoraan yleisölle tai vuorovaikutusta yleisön kanssa.
Kysymys: Millainen rooli epäuskon jarruttamisella on suhteessa fiktiivisen teoksen ja sen yleisön välisen avoimuuden hyväksymiseen? V: Fiktiivisen teoksen ja sen yleisön välisen avoimuuden hyväksyminen antaa yleisölle mahdollisuuden nauttia teoksesta ikään kuin he seuraisivat todellisia tapahtumia, mikä edellyttää epäuskon lykkäämistä, jotta tämä vaikutus voidaan saavuttaa.
