Woody Allen (syntynyt Allen Stewart Konigsberg 1. joulukuuta 1935) on yhdysvaltalainen käsikirjoittaja, ohjaaja, näyttelijä, koomikko, kirjailija, näytelmäkirjailija ja muusikko, jonka ura on kestänyt yli viisikymmentä vuotta. Hän on voittanut Oscar-palkinnon neljä kertaa ja saanut lukuisia muita tunnustuksia pitkän uransa aikana. Hänen laaja tuotantonsa ja satiiria ja huumoria yhdistelevä, älykäs elokuvatyylinsä ovat tehneet hänestä yhden nykyajan arvostetuimmista ja kiistellyimmistä elokuvaohjaajista. Allen käsikirjoittaa ja ohjaa elokuvansa usein itse ja on myös näytellyt monissa niistä. Elokuviensa inspiraationa hän käyttää kirjallisuutta, filosofiaa, psykologiaa, juutalaisuutta, eurooppalaista elokuvaa ja New Yorkia, jossa hän on syntynyt ja asunut suuren osan elämästään.
Allen syntyi Brooklynissa, New Yorkissa, ja aloitti uransa kirjoittamalla vitsilankoja ja pilapiirroksia jo nuorena. 1950- ja 1960-luvuilla hän työskenteli kirjoittajana televisiossa ja esiintyi stand-up-koomikkona, minkä jälkeen hän siirtyi elokuvien tekemiseen. Ohjaajadebyytti tuli vuonna 1966 elokuvalla What's Up, Tiger Lily?, ja 1970-luvun komedioilla kuten Take the Money and Run, Bananas, Sleeper ja Love and Death hän vakiinnutti paikkansa Hollywoodin omalaatuisena huumorintekijänä.
1970-luvun lopulla Allen laajensi repertuaariaan ja teki myös vakavampia draamoja, kuten Interiors, mutta läpimurto taiteellisessa mielessä tapahtui 1977 elokuvalla Annie Hall, josta hän sai kaksi Oscar-palkintoa (mm. ohjauksesta ja alkuperäisestä käsikirjoituksesta). Myöhemmät merkittävät elokuvat sisältävät muun muassa Manhattan (1979), Hannah and Her Sisters (1986), Crimes and Misdemeanors (1989), Vicky Cristina Barcelona (2008), Midnight in Paris (2011) ja Blue Jasmine (2013). Useista näistä elokuvista hän on ollut sekä käsikirjoittaja että ohjaaja.
Tyylillisesti Allen tunnetaan älykkäästä dialogista, neuroottisista ja itsekriittisistä päähenkilöistä, filosofisista pohdinnoista sekä kyvystä yhdistää komediaa ja traagisuutta. Elokuvat ovat usein New York -keskeisiä ja niissä käytetään runsaasti jazz-musiikkia; Allen itse on aktiivinen klarinettimusiikin esittäjä ja esiintyy toisinaan jazz-orkesterinsa kanssa. Visuaalisesti hän on ammentanut vaikutteita eurooppalaisesta auteur-elokuvasta ja työskennellyt useiden merkittävien yhteistyökumppaneiden kanssa, kuten kuvaaja Gordon Willis.
Allenilla on ollut pitkän uransa aikana vakioeläviä näyttelijöitä ja yhteistyökumppaneita, mm. Diane Keaton, Mia Farrow ja myöhemmin mm. Scarlett Johansson ja Cate Blanchett, joiden kanssa hän on tehnyt menestyksekkäitä elokuvia. Hän esiintyy usein itse omissa töissään ja on tunnettu persoonallisesta esiintymistyylistään.
Ura on tuonut hänelle runsaasti palkintoja ja tunnustusta: neljä Oscar-palkintoa, useita ehdokkuuksia ja lukuisia muita kansainvälisiä palkintoja. Elokuvien vastaanotto on vaihdellut ankkuroituneesta kriittisestä ihailusta kiistoihin, mutta vaikutus nykyelokuvalle on kiistaton.
Allenin elämä ja ura ovat myös sisältäneet merkittäviä julkisia kiistoja. 1990-luvulla hänen henkilökohtainen suhteensa perhepiiriin ja myöhemmin esitetyt syytökset aiheuttivat paljon julkista keskustelua. Allen on kiistänyt rikossyytteet, ja viranomaiset eivät johtaneet rikostutkintaa tuomioon liittyen; aihe on kuitenkin jakanut sekä yleisön että taiteilijapiirit. Kiistat ovat vaikuttaneet osaltaan siihen, miten joitakin hänen myöhempiä töitään on vastaanotettu ja levitetty.
Viime vuosikymmeninä Allen on jatkanut elokuvien tekemistä ja julkaissut töitä niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassakin, ja hän on pysynyt tuotteliaana korkeassa iässäkin. Hänen vaikutuksensa näkyy nykypäivän koomikkojen, käsikirjoittajien ja ohjaajien työssä, ja monet hänen elokuvansa lukeutuvat modernin elokuvan merkkiteoksiin.
Lisäksi Allen on musikaalisesti aktiivinen: hän johtaa omaa New Orleans -henkistä jazz-yhtyettä ja esiintyy ajoittain klubikeikoilla. Hänen monipuolinen tuotantonsa – komediasta vakavaan draamaan, kädenjälkensä tunnusmerkeistä ja tummansävyisestä huumorista – pitää hänet merkittävänä ja keskustelua herättävänä hahmona elokuvahistoriassa.