Belgian saksankielinen yhteisö
Belgian saksankielinen yhteisö (saksaksi Deutschsprachige Gemeinschaft Belgiens, lyhyesti DGB) on yksi Belgian kolmesta liittovaltion yhteisöstä. Se on pääosa Belgian niin sanotuista itäisistä kantoneista (saksaksi Ost-Kantone). Sen pinta-ala on 854 neliökilometriä (329,7 neliömetriä), ja sen asukasluku on yli 73 000, joista lähes 100 prosenttia on saksankielisiä (perinteisesti ripurilaiskielisiä).
Sen pääkaupunki on Eupen; se on osa Liègen maakuntaa ja rajoittuu Alankomaihin, Saksaan ja Luxemburgiin.
Alue tunnettiin nimellä Eupen-Malmedy, ja sitä kutsutaan nykyään Itä-Kantoneiksi. Se koostuu saksankielisestä yhteisöstä sekä Malmedyn ja Waimesin (Weismes) kunnista, jotka kuuluvat Belgian ranskankieliseen yhteisöön.
Itäiset kantonit kuuluivat vuoteen 1920 asti Preussin Reinin maakuntaan Saksassa, mutta ne liitettiin Belgiaan Saksan hävittyä ensimmäisen maailmansodan ja sitä seuranneen Versaillesin sopimuksen jälkeen. Näin ne tunnettiin myös nimellä cantons rédimés, "lunastetut kantonit". Versaillesin rauhansopimuksessa vaadittiin paikallisen väestön "kuulustelua" heidän poliittisesta asemastaan.
Äänestys ei ollut salainen, ja kaikkien, jotka eivät halunneet tulla belgialaisiksi, oli ilmoitettava koko nimensä ja osoitteensa. Monet paikalliset pelkäsivät kostotoimia tai jopa karkotusta värväytymisen jälkeen.
1920-luvun puolivälissä Belgian kuningaskunta näytti haluavan myydä alueen takaisin Saksalle. Ranskan hallitus kehotti belgialaisia lopettamaan Belgian ja Saksan väliset neuvottelut kaupasta.
Vuonna 1940 Saksa valtasi uudet kantonit takaisin toisessamaailmansodassa. Ne olivat olleet Belgiassa vasta 20 vuotta, joten itäisten kantonien asukkaiden enemmistö piti itseään edelleen saksalaisina. Saksan hävittyä vuonna 1945 kantonit siirtyivät jälleen Belgiaan.
1960-luvun alussa Belgia jaettiin neljään kielialueeseen: hollanninkieliseen flaaminkieliseen alueeseen, ranskankieliseen alueeseen, kaksikieliseen pääkaupunkiin Brysseliin ja itäisten kantonien saksankieliseen alueeseen. Vuonna 1973 perustettiin kolme yhteisöä ja kolme aluetta, joille myönnettiin sisäinen autonomia. Saksankielisen yhteisön lainsäädäntöparlamentti, Rat der Deutschsprachigen Gemeinschaft, perustettiin. Nykyään saksankielisellä yhteisöllä on jonkinasteinen itsehallinto erityisesti kieli- ja kulttuuriasioissa, mutta se on edelleen osa ranskankielistä Valloniaa.
Jotkut haluavat, että saksankielinen yhteisö olisi oma alueensa. Yksi heistä on nykyinen ministeri-puheenjohtaja Karl-Heinz Lambertz.
Belgian saksankieliset alueet
Belgian saksankielisen yhteisön lippu
Hallitus
Saksankielisellä yhteisöllä on oma hallitus, jonka parlamentti nimittää viideksi vuodeksi. Hallitusta johtaa ministeri-puheenjohtaja, joka toimii yhteisön "pääministerinä", ja häntä avustaa saksankielisen yhteisön ministeriö. Hallituksen muodostaa tällä hetkellä neljä ministeriä:
- Karl-Heinz Lambertz, ministeri-puheenjohtaja ja aluehallintoviranomaisista vastaava ministeri
- Bernd Gentges, varapuheenjohtaja ja ammatillisesta koulutuksesta ja työllisyydestä, sosiaalipolitiikasta ja matkailusta vastaava ministeri
- Oliver Paasch, opetus- ja tutkimusministeri
- Isabelle Weykmans, kulttuuri- ja tiedotusväline-, muistomerkki-, nuoriso- ja urheiluministeri Isabelle Weykmans, kulttuuri- ja urheiluministeri
Kaupungit saksankielisessä yhteisössä
- Amel
- Büllingen
- Burg-Reuland
- Bütgenbach
- Eupen
- Kelmis
- Lontzen
- Raeren
- Sankt Vith
Saksankielisen yhteisön toimeenpanevan elimen ja neuvoston toimipaikka Eupenissa.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on Belgian saksankielinen yhteisö?
V: Belgian saksankielinen yhteisö (DGB) on yksi Belgian kolmesta liittovaltion yhteisöstä. Sen pinta-ala on 854 km2 ja asukasluku yli 73 000. Lähes 100 % sen asukkaista puhuu saksaa (perinteisesti rippukielistä). Se koostuu saksankielisestä yhteisöstä sekä Malmedyn ja Waimesin (Weismes) kunnista, jotka kuuluvat Belgian ranskankieliseen yhteisöön.
Q: Miten siitä tuli osa Belgiaa?
V: Itäiset kantonit olivat vuoteen 1920 asti osa Preussin Reinin maakuntaa, mutta ne liitettiin Belgiaan Saksan hävittyä ensimmäisen maailmansodan ja sitä seuranneen Versaillesin sopimuksen jälkeen. Tämä prosessi tunnettiin nimellä "kuulustelu", jossa paikallisten asukkaiden oli ilmoitettava koko nimensä ja osoitteensa, jos he eivät halunneet tulla belgialaisiksi.
Kysymys: Milloin Saksa otti sen takaisin toisen maailmansodan aikana?
V: Vuonna 1940, toisen maailmansodan aikana, Saksa valtasi uudet kantonit takaisin. He olivat olleet Belgiassa tuolloin vasta 20 vuotta, joten monet ihmiset pitivät itseään edelleen saksalaisina.
K: Milloin se palautettiin Belgian hallintaan toisen maailmansodan jälkeen?
V: Saksan hävittyä vuonna 1945 kantonit siirtyivät jälleen Belgian haltuun.
K: Mitä kielialueita Belgiassa on nykyään?
V: Belgiassa perustettiin 1960-luvun alussa neljä kielialuetta: hollanninkielinen flaaminkielinen alue, ranskankielinen alue, kaksikielinen pääkaupunki Bryssel ja saksankielinen alue itäisissä kantoneissa.
K: Mikä autonomia tällä yhteisöllä on nykyään? V: Nykyään saksankielisellä yhteisöllä on jonkinasteinen itsehallinto erityisesti kieli- ja kulttuuriasioissa, mutta se on edelleen osa ranskankielistä Valloniaa.
K: Kuka haluaa, että tämä yhteisö olisi oma alueensa? V: Nykyinen ministeri ja presidentti Karl Heinz Lambertz haluaa, että tämä yhteisö olisi oma alueensa.
