Versaillesin sopimus (1919): ehdot, korvaukset ja seuraukset
Tiivis katsaus Versaillesin sopimukseen 1919: ehdot, sotakorvaukset ja seuraukset — miten sopimus vaikutti Saksaan, talouteen ja johti globaaleihin muutoksiin.
Versaillesin sopimus (ranskaksi Traité de Versailles) oli liittoutuneiden — muun muassa Japanin, Yhdysvaltojen, Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan — sekä Saksan välillä solmittu rauhansopimus vuonna 1919 ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Sopimuksen tekstit laativat pääasiassa voittajavaltiot, ja Saksan oli hyväksyttävä ehdot ilman todellista neuvotteluasemaa. Myös Itävalta ja Unkari jäivät neuvotteluiden ulkopuolelle.
Neuvottelujen luonne ja allekirjoitus
Versaillesin sopimus syntyi Pariisin rauhankonferenssissa (1919), jossa suurvallat pyrkivät määrittelemään sodan jälkeen uuden järjestyksen Euroopassa. Saksa sai vastaanottaa valmiin tekstin ja sille annettiin tilaisuus allekirjoittaa ehdot tai joutua liittoutuneiden joukkojen miehittämäksi. Tästä johtuen sopimusta on usein kuvattu voittajien saneleman laiksi tai yksipuoliseksi rauhaksi.
Pääehdot
Sopimuksessa määrättiin useista Saksaa rajoittavista toimista, jotka jaettiin pääosin kolmelle alueelle:
- Militaariset rajoitukset: Saksan oli supistettava asevoimansa dramaattisesti — käytännössä muutettavaksi ammattiarmeijaksi, jonka koko rajoitettiin noin 100 000 mieheen (verrattuna sodan aikana käytettyihin miljooniin). Sen tuli luopua sukellusveneistään ja sotilaslentokoneistaan sekä suurimmasta osasta tykistöä. Merivoimien osalta rajoitus koski uusia taistelulaivoja; käytännössä sille sallittiin vain pienempiä aluksia, ei suureita taistelulaivoja.
- Alueelliset menetykset: Saksa menetti alueita lännessä ja idässä. Esimerkiksi Alsace-Lorraine palautettiin Ranskalle, ja itäisiä alueita luovutettiin Puolalle palauttaen samalla uusia valtioiden rajoja. Lisäksi Saksa menetti kaikki siirtomaansa, jotka siirtyivät mandaatteina muiden valtioiden hallintaan.
- Taloudelliset velvoitteet: Saksa määrättiin maksamaan sodan aiheuttamien vahinkojen korvauksia liittoutuneille. Sopimuksessa mainittiin valtavia korvauksia, mutta tarkkaa, lopullista summaa ei aluksi sovittu — käytössä oli vaiheittaisia maksujärjestelyjä ja vakuuksia.
Oikeudellinen perusta: sotavastuu
Sopimukseen liitettiin niin kutsuttu "sota-velvollisuutta" koskeva pykälä (artikla 231), jossa todettiin Saksa vastuulliseksi sodan aiheuttamisesta tai ainakin sen synnyistä. Tämä artikla toimi osin oikeudellisena perusteena korvausvaatimuksille ja lisäsi häpeän tunteen monissa saksalaisissa piireissä.
Kansainliitto ja sen tehtävät
Sopimuksen yhteydessä perustettiin myös Kansainliitto, jonka tarkoituksena oli sovitella kansainvälisiä riitoja, valvoa mandaattialueita ja estää uusia sotia kollektiivisen turvatakuun avulla. Liitolla oli joitakin menestyksiä, mutta se ei kyennyt estämään myöhempiä jännitteitä eikä lopulta pysäyttämään toista maailmansotaa.
Sisäiset reaktiot ja talousvaikutukset Saksassa
Sopimuksen olosuhteet ja erityisesti korvausvaatimukset synnyttivät voimakasta vastustusta Saksan sisällä. Taloudelliset paineet, sotakorvaukset ja menetetyt alueet vaikeuttivat Weimarin tasavallan toimintaa. Talousajattelija John Maynard Keynesin mukaan liialliset taloudelliset vaatimukset Saksaa kohtaan olivat virhe, sillä ne heikensivät sekä Saksan että Euroopan taloudellista elpymistä.
1920-luvun alun Saksa koki vakavia ongelmia, mukaan lukien hyperinflaation ja valuutan romahduksen. Weimarin hallinto ja sen talous järjesteltiin uudelleen, mutta vaikeudet näkyivät mm. inflaation kautta, jolloin kansan ostovoima ja valuutta — kuten valtakunnan markka — menettivät nopeasti arvonsa.
Sopimuksen toimeenpano, kiistat ja seuraukset
Sopimusta valvottiin ja toimeenpantiin eri keinoin: joukkojen sijoittelu rajaseuduilla, taloudelliset määrät ja valvontakomissiot. Toimeenpano aiheutti uusia jännitteitä, esimerkiksi Ruhrin alueen miehitys 1923–1925 seurauksena maksamattomista korvauksista. Myöhemmät sopimukset ja suunnitelmat, kuten Dawes- ja Young-suunnitelmat, yrittivät järjestellä maksukysymyksiä ja vakauttaa taloutta, mutta monet katsovat, että Versaillesin ehdot jättivät pysyvästi arvet ja kasvattivat kostohalua.
Poliittinen radikalisoituminen ja sodan uusi syttyminen
Suiset taloudelliset ja poliittiset vaikeudet lisäsivät ääriliikkeiden kannatusta Saksassa. Adolf Hitleristä tuli myöhään 1930-luvulle johtava poliittinen voima, joka hylkäsi Versaillesin sopimuksen ja harjoitti aggressiivista asevoimien uudelleenrakentamista sekä alueellista laajentumista. Näiden toimien myötä Eurooppa ajautui kohti toista maailmansotaa.
Arvio ja perintö
Versaillesin sopimusta on arvioitu monin tavoin: toisaalta se pyrki asettamaan oikeudelliset ja poliittiset puitteet sodan jälkeiselle turvallisuudelle ja uusille valtiorajoille; toisaalta se asetti raskaasta syyllistämisen ja taloudellisten velvoitteiden kuorman, joka heikensi järjestystä ja lisäsi kostomotiiveja. Historiallisesti sopimus nähtiin osasyynä Euroopan poliittiseen epävakauteen 1920–30-luvuilla ja sitä pidetään usein yhtenä taustatekijänä toisen maailmansodan syttymiselle.
Versaillesin sopimus on siten tärkeä esimerkki siitä, miten rauhanehdot ja niiden toimeenpano voivat vaikuttaa pitkäkestoisesti kansainväliseen politiikkaan ja sisäiseen vakauteen.
Neljän hengen neuvosto
Termit
Saksa
Saksan oli luovutettava Elsass-Lothringen. Ranska oli edelleen hämillään siitä, että Saksa oli vallattu Ranskan ja Preussin sodan aikana. Ranskalaiset pakottivat Saksan myös vetämään joukkonsa pois Reininmaalta, pitkältä alueelta Saksan ja Ranskan rajalla Rein-joen varrella, mikä oli tärkeää, koska Saksalla oli siellä paljon tehtaita ja yrityksiä. Jos saksalaiset joukot palasivat Reininmaalle, sopimus antoi Ranskalle mahdollisuuden hyökätä Saksaan.
Saksan oli myös luovutettava osia Puolalle, joka muodostui Venäjän ja Itävallan osista ja niissä asuvista puolalaisista ja liettualaisista. Puola oli muutama sata vuotta aiemmin ollut suuri kuningaskunta, mutta Itävalta, Preussi ja Venäjä ottivat Puolan jakojen aikana osia kuningaskunnasta ja lopettivat sen olemassaolon.
Belgia
Belgia sai Moresnetin, Eupenin ja Malmedyn. Tämä on tärkein syy siihen, että Belgiassa on saksankielinen yhteisö.
Valtakuntien jakautuminen
Sopimus jakoi myös monia suuria valtakuntia hävinneen osapuolen kesken. Yhdysvaltain presidentti Woodrow Wilson piti tätä erittäin hyvänä ajatuksena, koska monet ihmiset Euroopassa halusivat vapautua suurista imperiumeista. Mutta se aiheutti myös ongelmia, sillä esimerkiksi paljon suuremman Saksan rinnalla oli monia pieniä maita.
Itävalta-Unkarin jakautuminen
Samana vuonna tehdyssä Saint-Germain-en-Layen sopimuksessa Itävalta-Unkari jaettiin useisiin maihin. Yksi oli Itävalta, jonka oli tarkoitus olla saksankielisten ja Itävalta-Unkaria hallinneiden itävaltalaisten kotimaa. Sen pääkaupunki oli Wien. Yksi Versaillesin sopimuksen ongelmista oli se, että useimmat itävaltalaiset, kuten Adolf Hitler, olivat sitä mieltä, että Itävallasta pitäisi tulla osa Saksaa. Tämä johti myöhemmin Saksan hyökkäykseen Itävaltaan.
Myös Unkari luotiin. Puolan tavoin se oli maa, joka oli ollut vahva jo vuosisatoja aiemmin. Toinen uusi maa, Tšekkoslovakia, luotiin tšekkien ja slovakkien kotimaaksi. Tšekin osa oli ennen sotaa ollut nimeltään Böömi ja Määri. Monet saksalaiset asuivat sen rajojen läheisyydessä Sudeettimaassa ja vaativat sen kuulumista Saksaan, minkä Hitler myöhemmin saikin.
Bosniasta, Sloveniasta, Kroatiasta (Itävalta-Unkarin osia), Pohjois-Makedoniasta (osa Bulgariaa), Serbiasta ja Montenegrosta muodostettiin yksi valtio, jota kutsuttiin nimellä Jugoslavia, joka tarkoittaa "eteläslaavia". Uudesta maasta tehtiin eteläslaavilainen kotimaa, mutta siinä oli monia uskonnollisia, kielellisiä ja kansallisia eroja.
Baltian maat
Itämeren rannalle (Viro, Suomi, Latvia ja Liettua) perustettiin uusia maita myös muilla sopimuksilla ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Venäjän vallankumous oli alkanut sodan aikana, ja Venäjän tsaari Nikolai II sai surmansa ja kommunistinen valtio perustettiin. Venäjällä riehui sisällissota kommunisminvastaisten valkoisten ja kommunististen punaisten välillä. Venäjä oli menettänyt läntisen alueensa (Viro, Suomi, Latvia, Liettua ja osa Puolasta). Myöhemmin toisen maailmansodan aikana Neuvostoliitto otti haltuunsa Viron, Latvian, Liettuan ja puolet Puolasta.
Sèvresin sopimus
Toisessa sopimuksessa, Sèvresin sopimuksessa, kukistetun Osmanien valtakunnan osat annettiin eri voittajille. Kreikan ja Turkin armeijat aloittivat kuitenkin pian uuden sodan.
Saksa 1919 Versaillesin sopimuksen mukainen kartta
Pitkän aikavälin ongelmat
Saksa
Saksan keisarikunnasta tuli Weimarin tasavalta. Saksan suurena ongelmana oli maksaa takaisin valtava määrä rahaa (6000 miljoonaa puntaa) liittoutuneiden maiden, lähinnä Ranskan, ensimmäisen maailmansodan aikana aiheuttamista vahingoista. Tämä teki Saksasta yhden Euroopan köyhimmistä maista lähes 20 vuodeksi ja aiheutti Saksassa poliittisia taisteluita. Kaksi tärkeää puoluetta, kommunistinen puolue, joka halusi kommunistisen vallankumouksen kuten Venäjällä, ja natsit, joiden mielestä Saksasta piti tulla Euroopan mahtavin maa, taistelivat monta vuotta.
Molemmat osapuolet vastustivat kuitenkin jyrkästi sopimusta, joka oli liittoutuneiden pakottama ja epäoikeudenmukainen. Loppujen lopuksi saksalaisten oli asuttava uusissa maissa, vaikka he olisivat halunneet olla osa Saksaa, mutta uudet maat perustettiin sillä verukkeella, että paikallisten asukkaiden tahtoa oli kunnioitettava. Tästä ja monista muista syistä sopimusta vihattiin Saksassa.
Koska Saksa oli liittoutuneille velkaa valtavia summia rahaa, se alkoi saada lainoja amerikkalaisilta esimerkiksi Dawesin suunnitelman puitteissa. Suuren laman aikana vuonna 1932 Yhdysvallat halusi kaikki rahansa takaisin. Saksa kieltäytyi maksamasta ja painatti yhä enemmän rahaa maksaakseen velkansa. Tämä johti hyperinflaatioon, ja Saksan markka oli arvoton. Jotkut saksalaiset halusivat jopa käydä uuden sodan päästäkseen siitä eroon.
Kansainliitto
Sopimuksella perustetulla Kansainliitolla oli yleensä liian vähän valtaa estää sotia. Japani valtasi Mantšurian, mutta liitto ei estänyt sitä tapahtumasta. Italia hyökkäsi Etiopiaan, ja Etiopian keisari pyysi Liittoa auttamaan häntä, mutta Liitto ei tehnyt paljoakaan. Saksa, Japani ja Italia erosivat Liittoumasta, niistä tuli akselivaltoja, ne hyökkäsivät moniin rauhanomaisiin maihin ja aiheuttivat toisen maailmansodan. Yhdysvallat ja jonkin aikaa myös Neuvostoliitto eivät edes liittyneet Liittoon, vaikka Yhdysvaltain presidentti Woodrow Wilson oli ajanut ajatuksensa sisällyttämistä sopimukseen. Liittoa ei koskaan otettu vakavasti, vaikka se oli perustettu osittain valvomaan, että sopimusta noudatettiin.
Sopimus ei lopulta onnistunut pitämään rauhaa yllä, ja se auttoi Hitlerin johtamaa natsi-Saksaa saamaan monien saksalaisten tuen päästäkseen eroon "Versaillesin kahleista", mikä johti toiseen maailmansotaan.
Toisen maailmansodan alku
Saksa ja Neuvostoliitto allekirjoittivat vuonna 1922 Rapollon sopimuksen, jossa molemmat hallitukset sopivat sivuuttavansa aiemmat sopimukset, kuten Versailles'n sopimuksen, tekevänsä yhteistyötä "keskinäisen hyvän tahdon hengessä" ja auttavansa toisiaan taloudellisissa tarpeissa.
Saksa hyökkäsi Puolaan 1. syyskuuta 1939, ja toinen maailmansota alkoi samana päivänä.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Kuka allekirjoitti Versaillesin sopimuksen?
A: Japanin, Yhdysvaltojen, Ranskan, Saksan ja Yhdistyneen kuningaskunnan kansakunnat allekirjoittivat Versaillesin sopimuksen vuonna 1919.
Q: Mitkä maat eivät osallistuneet sopimuksen kirjoittamiseen?
V: Saksa, Itävalta ja Unkari eivät osallistuneet Versaillesin sopimuksen kirjoittamiseen.
Kysymys: Mitä sotilaallisia rajoituksia Saksan oli hyväksyttävä?
V: Saksan oli vähennettävä asevoimiaan 6 miljoonasta miehestä 100 000 mieheen ja päästävä eroon sukellusveneistään ja sotilaslentokoneistaan sekä suurimmasta osasta tykistöään. Se sai pitää vain laivaston taistelulaivat.
Kysymys: Mistä alueista Saksan oli luovuttava?
V: Saksan oli luovutettava takaisin miehittämänsä Ranskan alueet sekä suuret alueet Puolalle ja muille naapureilleen sekä kaikki siirtomaistaan sopimuksessa esitettyjen ehtojen mukaisesti.
K: Mitä korvauksia liittoutuneet maat vaativat Saksalta?
V: Liittoutuneet maat, erityisesti Ranska, vaativat Saksalta valtavia korvauksia maksuna Saksan joukkojen ensimmäisen maailmansodan aikana aiheuttamista vahingoista; vaikka tarkkaa summaa ei aluksi määritetty, monet kultamarkat maksettaisiin vain osana sitä, mitä Saksan velalliset olivat sopimuksen määräysten mukaan velkaa.
Etsiä