Hahmopsykologia
Gestalt-psykologia on 1900-luvun alussa Berliinissä syntynyt teoria mielestä ja aivoista.
Ajatuksena on, että aivot näkevät asiat kokonaisuutena. Gestalttivaikutus on selvimmin havaittavissa näköaistissa. Tunnistamme hahmoja ja kokonaisia muotoja, emme vain viivojen ja käyrien kokoelmaa. Psykologiassa gestaltismia vastustetaan usein strukturalismia. Gestalttiteoriaa selitettäessä käytetään usein sanontaa "Kokonaisuus on suurempi kuin osiensa summa". Parempi sanamuoto on : "Kokonaisuus on erilainen kuin osat".
"Meille on luontainen pyrkimys kokea asiat mahdollisimman hyvänä kokonaisuutena. "Hyvä" voi tarkoittaa tässä yhteydessä monia asioita, kuten säännöllisyyttä, järjestystä, yksinkertaisuutta, symmetriaa ja niin edelleen, jotka sitten viittaavat tiettyihin gestaltin lakeihin".
"Alkuperäinen havainto oli Wertheimerin, kun hän totesi, että havaitsemme liikettä silloin, kun kyseessä on vain yksittäisten aistitapahtumien nopea sarja. Tämän hän näki lelu-stroboskoopissa, jonka hän osti Frankfurtin rautatieasemalta, ja tämän hän näki myös laboratoriossaan kokeillessaan nopeasti peräkkäin vilkkuvia valoja (kuten jouluvalot, jotka näyttävät kulkevan kuusen ympärillä, tai Las Vegasin hienot neonkyltit, jotka näyttävät liikkuvan). Efektiä kutsutaan näennäiseksi liikkeeksi, ja se on itse asiassa elokuvien perusperiaate".
1900-luvun alun teoreetikot, kuten Kurt Koffka, Max Wertheimer ja Wolfgang Köhler (Carl Stumpfin oppilaat), näkivät esineiden näkemisen kaikkien elementtien muodostamana globaalina kokonaisuutena. Tämä "gestalt-" tai "kokonaismuoto"-lähestymistapa pyrki ymmärtämään havaitsemista - näennäisesti synnynnäisiä mentaalisia lakeja, jotka määrittelivät tavan, jolla kohteet havaitaan. Se perustuu tässä ja nyt -tilanteeseen ja tapaan, jolla asioita tarkastellaan. Se voidaan jakaa kahteen osaan: hahmo vai tausta, näetkö ensi silmäyksellä edessäsi olevan hahmon vai taustan?
Näitä lakeja oli useita. Yksi esimerkki on tapa, jolla meillä on taipumus nähdä samankaltaiset tai lähellä toisiaan olevat kohteet merkityksellisesti toisiinsa liittyvinä. Gestaltia on kritisoitu siitä, että se on pelkästään kuvaileva, mutta se on kuitenkin ollut perustana monille muille tutkimuksille, jotka koskevat kuvioiden ja esineiden havaitsemista sekä käyttäytymistä, ajattelua, ongelmanratkaisua ja psykopatologiaa.
"Seison ikkunassa ja näen talon, puut, taivaan. Teoriassa voisin sanoa, että siellä oli 327 kirkkautta ja värivivahteita. Onko minulla "327"? Ei. Minulla on taivas, talo ja puut". Max Wertheimer Havaintomuotojen organisoitumisen lait. 1923
Gestaltpsykologia oli modernin kognitiivisen psykologian edeltäjä. Se eroaa gestaltpsykoterapiasta.
Tämä kuuluisa illuusio "näkymättömästä" kolmiosta on esimerkki gestalt-havainnosta.
Vaimoni ja anoppini : Toinen tunnetusti monitulkintainen illuusio
Tämä illuusio on muuttuva: joskus nähdään jänis, joskus ankka.
Ongelmanratkaisu
Gestalt-psykologit tutkivat ensimmäisenä ihmisten ja apinoiden ongelmanratkaisua. Wolfgang Kohler osoitti, että simpanssit pystyivät ratkaisemaan ongelmia pelkällä ajattelulla; Max Wertheimer tutki, miten kaaviot auttoivat oppilaita ratkaisemaan geometrian ongelmia, ja Karl Duncker tutki yleistä ongelmanratkaisua. Yleisesti ottaen sekä Wertheimer että Duncker käyttivät mieluummin laajempaa termiä "tuottava ajattelu" kuin "ongelmanratkaisu", mutta sitä ei enää juurikaan käytetä.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä on Gestalt-psykologia?
V: Gestaltpsykologia on 1900-luvun alussa Berliinissä muodostettu teoria mielestä ja aivoista. Sen mukaan aivot näkevät asiat kokonaisuutena eikä vain viivojen ja käyrien kokoelmana.
K: Miten Gestalt-teoria selittää havaitsemisen?
V: Gestalttiteoria selittää havaitsemisen esittämällä, että meillä on synnynnäinen pyrkimys kokea asiat mahdollisimman hyvänä gestaltina (kokonaisuutena). Tämä voi tarkoittaa säännönmukaisuutta, järjestelmällisyyttä, yksinkertaisuutta, symmetriaa jne., jotka sitten viittaavat tiettyihin gestaltin lakeihin.
K: Kuka kehitti gestaltpsykologian idean?
V: Gestalt-psykologian idean kehittivät 1900-luvun alun teoreetikot, kuten Kurt Koffka, Max Wertheimer ja Wolfgang Köhler (Carl Stumpfin oppilaita).
K: Mikä on esimerkki näennäisestä liikkeestä?
V: Esimerkki näennäisestä liikkeestä on se, että havaitsemme liikettä, jossa ei ole kyse muusta kuin yksittäisten aistitapahtumien nopeasta sarjasta. Tämä ilmiö voidaan nähdä jouluvaloissa, jotka näyttävät kulkevan kuusen ympärillä, tai neonkylttien näennäisessä liikkeessä Las Vegasissa.
K: Mitä Max Wertheimer havaitsi siitä, miten ihmiset havaitsevat esineitä?
V: Max Wertheimer havaitsi, että ihmisillä on taipumus nähdä samankaltaiset tai lähellä toisiaan olevat esineet merkityksellisesti toisiinsa liittyvinä. Hän havaitsi myös, että seisoessaan ikkunan ääressä ja katsoessaan ulos taloa, puita ja taivasta hän ei nähnyt "327" kirkkautta ja vivahteita, vaan näki taivaan, talon ja puut.
Kysymys: Miten Gestalt-psykologiaa on käytetty sen alkamisesta lähtien?
V: Gestalt-psykologiaa on alusta lähtien käytetty perustana jatkotutkimuksille, jotka koskevat kuvioiden ja esineiden havaitsemista, käyttäytymistä, ajattelua, ongelmanratkaisua, psykopatologiaa ja nykyaikaista kognitiivista psykologiaa (joskin on huomattava, että se eroaa gestalt-psykoterapiasta).
