Karl Duncker
Karl Duncker (Leipzig, 2. helmikuuta 1903 - 23. helmikuuta 1940) oli saksalainen psykologi.
Vuoteen 1935 asti hän oli Gestalt-psykologian perustajien oppilaana ja avustajana Berliinissä: Max Wertheimer, Wolfgang Köhler ja Kurt Koffka. Vuonna 1935 natsien karkottamana hän sai assistentin paikan Cambridgen yliopistosta Frederic Bartlettin luota. Myöhemmin hän muutti Yhdysvaltoihin, jossa hän oli jälleen Köhlerin assistenttina Swarthmore Collegessa. Hän teki itsemurhan vuonna 1940 37-vuotiaana. Hän oli kärsinyt masennuksesta jo jonkin aikaa ja saanut ammattilaishoitoa.
Saavutukset
Duncker keksi termin toiminnallinen kiinnittyneisyys visuaalisen havaitsemisen ja ongelmanratkaisun yhteydessä. Se kuvaa vaikeuksia, jotka johtuvat ongelman sellaisesta osasta, jolla on yleensä kiinteä tehtävä. Ongelmassa kiinteää funktiota on muutettava, jotta päästään havaintoon tai ratkaisuun.
Hänen "kynttiläongelmassaan" tilanteen määrittelivät seuraavat esineet: kynttilälaatikko, sormitikkurasia ja tulitikkuaski. Tehtävänä oli kiinnittää kynttilät seinälle ilman lisäelementtejä. Ongelman vaikeus johtuu kynttilälaatikon toiminnallisesta kiinnityksestä. Ongelmassa se on säiliö, mutta ratkaisussa sitä on käytettävä hyllynä.
Muita esimerkkejä tämäntyyppisistä ongelmista ovat:
- sähkömagneettia on käytettävä osana heiluria.
- puun oksaa on käytettävä välineenä.
- tiiltä on käytettävä paperipainona
- sanalle on löydettävä toinen merkitys, joka poikkeaa lauseyhteydestä.
Kynttiläongelma (Karl Duncker, 1945).
