Suuri harppaus eteenpäin (kiinaksi 大跃进; pinyin: Dàyuèjìn) oli suunnitelma, joka luotiin Kiinan talouden ja teollisuuden kasvattamiseksi. Sen aloitti kommunistijohtaja Mao Zedong vuonna 1958 ja se päättyi vuonna 1961. Suuri harppaus eteenpäin epäonnistui teollistumisessa, ja sen aiheuttama nälänhätä tappoi miljoonia ihmisiä. Joidenkin mielestä se oli historian suurin nälänhätä.

 

Mitä tavoitteena oli?

Suuren harppauksen tavoitteena oli nopea teollistuminen ja maataloustuotannon modernisointi siten, että Kiina ohittaisi teollisesti länsimaat ja Neuvostoliiton saavutukset lyhyessä ajassa. Käytännössä tämä tarkoitti suuria tuotantotavoitteita, kollektiivisen maanviljelyn laajentamista ja uusien organisaatiomuotojen, kuten kansankommunien, perustamista maaseudulle.

Keskeiset toimenpiteet

  • Kansankommunit: maatilojen yhdistäminen suuriin yhteisöihin, joissa tuotanto ja palvelut keskitettiin.
  • Takapihoilla paduilla valmistettu teräs: maalaisväestöä kannustettiin rakentamaan pientoimisia uuneja ja sulattamaan rautaa “takapihan” rautavalimoissa – tuloksena oli usein heikkolaatuista rautaa ja työvoiman poisvientiä maataloudesta.
  • Suuret tuotantotavoitteet ja pakkoverot: viljasatoja jaettiin laskelmien mukaan keskushallinnolle, mikä johti paikallisten satotietojen kaunisteluun ja liialliseen luovutukseen.
  • Poliittinen paine: kilpailuhenkinen raportointi ja pelko kritiikistä saivat paikallisviranomaiset ilmoittamaan ylisuuria tuottoja.

Syy-yhteydet ja nälänhädän synty

Suuren harppauksen seurauksena syntyneen nälänhädän syyt olivat moninaiset. Tärkeimpiä olivat politiikan suunnitteluvirheet ja niiden toimeenpano, kuten kollektivisointi ja teollisuuden vetäminen maaseudun työvoimasta, sekä tuotantotietojen vääristely, joka johti liiallisiin luovutuksiin keskushallinnolle. Myös luonnonolosuhteet ja sadon epäonnistumiset vaikuttivat, ja vuoden 1960 tienoilla Neuvostoliiton teknisen avun ja asiantuntijoiden vetäytyminen heikensi teollista kehitystä. Näiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta syntyi laaja nälänhätä vuosina 1959–1961.

Inhimilliset vaikutukset

Nälänhädän kuolonuhrien määrä on edelleen tutkijoiden keskuudessa kiistanalainen, mutta arviot vaihtelevat laajasti. Useimmat arviot puhuvat kymmenistä miljoonista kuolleista vuosina 1959–1961. Hätä johti lisäksi vakavaan sosiaaliseen ja taloudelliseen häiriöön: kylien tuhoutumiseen, perheiden hajoamiseen ja luottamuksen menettämiseen keskushallintoon.

Poliittiset seuraukset ja politiikan korjaukset

Suuren harppauksen epäonnistuminen heikensi Mao Zedongin poliittista asemaa osittain, ja vuonna 1959 Lushan kokouksessa kenraali Peng Dehuain kritiikki kampanjasta johti hänen syrjäyttämiseensä. Vuonna 1961 hallitus alkoi tehdä talouspoliittisia korjauksia: tuotantotavoitteita alennettiin, joitakin kommunien käytäntöjä pehmennettiin ja paikallista päätöksentekoa palautettiin. Nämä toimet auttoivat hillitsemään talouskriisiä, mutta suuri osa vahingosta oli jo tapahtunut.

Perintö ja historiantutkimus

Suuri harppaus eteenpäin on yksi 1900-luvun dramaattisimmista ja traagisimmista esimerkeistä siitä, miten nopea poliittinen mobilisaatio ja keskitetyt suunnitelmat voivat johtaa katastrofiin, jos päätöksenteko perustuu epärealistisiin tavoitteisiin ja vääristetyihin tietoihin. Historiantutkimuksessa korostetaan nykyisin, että nälänhädän syyt olivat sekä poliittisia että luonnonolosuhteista johtuvia, ja että seuraukset ovat jättäneet pysyvän jäljen Kiinan yhteiskuntaan ja poliittiseen kehitykseen.