Angola-kolobus (Colobus angolensis) on Colobus-sukuun kuuluva lehtiapina. Niillä ei ole peukaloita, mikä ei ole normaalia kädellisillä. Tämän ansiosta ne voivat muotoilla sormensa siipikoukuksi ja tarttua oksaan pitävästi, kun ne hyppivät ja keinuvat puissa. Ne syövät pääasiassa lehtiä, mutta myös hedelmiä, siemeniä ja kukkia.
Ulkonäkö
Angola-kolobukset ovat näyttävän mustavalkoisia: niiden turkki on yleensä musta, ja selän ja sivujen ympärillä on pitkät valkoiset "viirut" eli manttelimaiset karvat. Häntä on pitkä ja usein pöyheä, mikä auttaa tasapainossa. Kasvot ovat tummat, ja joillakin yksilöillä on valkoinen parta tai kevyitä valkoisia merkkejä kasvoilla. Aikuisuuden koko vaihtelee, mutta kyseessä on keskikokoinen apina.
Levinneisyys ja elinympäristö
Angola-kolobuksia esiintyy Afrikan keski- ja itäosissa – lajin nimi viittaa osittain Angolan alueeseen – ja ne asuttavat eri tyyppisiä metsäalueita, kuten kostean metsän, pusikon ja jokilaaksojen reunametsiä. Ne ovat pääosin puissa eläviä (arboreaalisia) eläimiä ja liikkuvat harvoin maassa.
Ravinto ja ruoansulatus
Pääruokana ovat lehdet, joita ne pystyvät sulattamaan tehokkaasti erikoistuneen, moniosaisen vatsan ja siihen liittyvän mikrobiflooran avulla. Tämä antaa niille kyvyn hyödyntää selluloosapitoista ruokaa, jota monet muut kädelliset eivät pysty käyttämään ravintona. Hedelmiä ja siemeniä ne syövät silloin, kun niitä on saatavilla, ja näin ne voivat myös vaikuttaa kasvien siementen leviämiseen.
Sosiaalinen rakenne ja käyttäytyminen
Angola-kolobukset elävät sosiaalisissa ryhmissä; ryhmäkoot vaihtelevat muutamasta yksilöstä yli kahteenkymmeneen. Ryhmät voivat koostua useista aikuisista ja nuorista, ja lajilla esiintyy erilaisia hierarkiarakenteita. Ne ovat päiväaktiivisia ja käyttävät aikaa ruokailuun, lepoon ja sosiaaliseen huoltoon, kuten turkin puhdistamiseen. Äänet ja huudot ovat tärkeitä ryhmän yhteydenpidossa ja varoittamisessa.
Lisääntyminen
Lisääntyminen tapahtuu yleensä ympäri vuoden riippuen elinympäristön olosuhteista. Emo synnyttää tavallisesti yhden poikasen noin viiden–kuuden kuukauden kantamisen jälkeen. Poikaset hoidetaan ja suojellaan pitkiä aikoja, ja emo sekä muut ryhmän jäsenet osallistuvat hoitoon. Nuoret saavuttavat sukukypsyyden muutaman vuoden iässä.
Uhanalaisuus ja uhkat
Angola-kolobusten tilanne vaihtelee alueittain ja alalajien mukaan. Yleisiä uhkia ovat elinympäristön pirstoutuminen ja häviäminen metsien hakkuun sekä metsästys ruokaa tai turkista varten. Suojelualueet, metsien suojelu ja kestävät maankäytön käytännöt auttavat turvaamaan lajin tulevaisuutta. Lisäksi tutkimus ja seurantatyö auttavat ymmärtämään paremmin lajien tarpeita ja uhkia.
Angola-kolobus on hyvä esimerkki siitä, miten erikoistuneet rakenne- ja käyttäytymispiirteet (kuten peukalon puutos ja moniosainen vatsa) mahdollistavat elämisen ja sopeutumisen tiettyyn ekologiseen lokeroon — tässä tapauksessa lehtirikkaisiin metsiköihin.