Havaijin kieli – ominaisuudet, äänteet, kirjoitus ja historia

Havaijin kieli (havaijiksi: ʻŌlelo Hawaiʻi) on Havaijin alkuperäiskansojen kieli, joka kuuluu austronesialaiseen kielikuntaan ja tarkemmin polynesialaisiin kieliin. Tunnetuimpia havaijinkielisiä sanoja ovat esimerkiksi aloha (tervehdys, rakkaus) ja mahalo (kiitos). Sanaa lanai käytetään nykyään myös englanniksi (se tarkoittaa usein parveketta tai kuistia), mutta se ei ole sama kuin Lanaʻi, joka on yksi Havaijin saarista.

Alaluokat ja sukukielet

Havaijin kielen lähisukulaisia kieliä puhutaan muun muassa Marquesas- ja Raratongan saarilla, Samoalla, joillakin nykyisen Fidžin saarilla sekä Uudessa-Seelannissa (maori). Nämä polynesialaiset kielet ovat muuttuneet erillään noin kahden tuhannen vuoden aikana, mutta niissä on edelleen sellaisia piirteitä, jotka tekevät niistä toisilleen tunnistettavia ja osin ymmärrettäviä.

Äänneoppi ja ortografia

Havaijin aakkoset ovat erittäin rajatut. Kirjaimia on tavallisesti 12: A, E, H, I, K, L, M, N, O, P, U ja W. Jos mukaan lasketaan ʻokina, niitä on 13. ʻOkina on oikea kirjain, joka edustaa glottaalista pysäytystä (glottal stop) — samanlaista taukoa kuin englannin "uh‑oh" -sanan keskellä. ʻOkina merkitään usein käänteisellä apostrofilla (Unicode U+02BB) tai toisinaan yksinkertaisella apostrofilla, ja se voi muuttaa sanan merkityksen.

Vokaaleja on viisi (a, e, i, o, u). Jokaisella on kaksi muotoa: lyhyt ja pitkä. Pitkä vokaali merkitään vaakasuoralla viivalla vokaalin yläpuolella, jota havaijiksi kutsutaan kahakōksi (macron). Vokaalin pituus on fonologisesti merkityksellinen — eli pitkä ja lyhyt vokaali voivat erottaa sanojen merkityksiä.

Havaijin foneettinen järjestelmä on yksinkertainen: konsonanttiyhdistelmiä ei juurikaan esiinny ja jokainen tavu päättyy vokaaliin (vokaaliin). Tämän takia kielen puhuttu muoto koetaan usein melodiseksi ja aaltomaiseksi. W-kirjaimen ääntämys vaihtelee; se voi olla lähellä [w] tai [v] riippuen ympäröivistä vokaaleista ja murteesta. Lisäksi jotkin pienemmät saarten murteet säilyttävät äänteitä kuten T, S ja R, jotka eivät ole yleisiä standardihavaijissa — tästä on esimerkki Niʻihaun murteessa.

Kirjoitusjärjestelmä ja historia

Havaijinkielen kirjallinen muoto kehitettiin 1800-luvun alussa lähetyssaarnaajien toimesta, kun tarkoituksena oli kääntää Raamattu ja tuottaa koulumateriaalia. Alkuperäisessä kirjallisessa ortografiassa kahakō-merkintöjä ja ʻokina-merkkejä ei aina merkitty, koska painotekniikka ja typografiset rajoitteet vaikeuttivat niiden käyttöä. Tämä aiheutti toisinaan sanojen moniselitteisyyttä ja hyvinkin huvittavia kaksimielisyyksiä; myöhemmin havaijinkieliset kirjoittajat ja lehtitoimittajat vaativat erikoismerkkien käyttöä.

Nykyaikana sekä kahakō että ʻokina näkyvät yhä useammin kirjoituksessa, virallisesti ja opetusmateriaaleissa. Kahakō voidaan esittää Unicode‑merkillä (esim. ā, ē, ī, ō, ū) ja ʻokina merkitään Unicode‑merkillä U+02BB tai jokseenkin epätäydellisesti tavallisella apostrofilla.

Rakenne ja kielioppi

Havaijin perussanajärjestys on tyypillisesti VSO (verbi–subjekti–objekti), mutta järjestys voi vaihdella pragmatiikan ja lausepartikkelien mukaan. Kieli käyttää runsaasti partikkelijärjestelmää ilmaisemaan aspektia, aikamuotoa ja fokusointia. Omistussuhteet ilmaistaan erilaisilla pronominaalisilla ja posessiivisilla markkereilla (esim. 'ʻo ia' — se on hän; 'ka hale' — talo; possessiivimuodot erottavat omistajan luonteen).

Havaijin kielessä esiintyy paljon reduplikaatiota (toiston käyttö), jolla muun muassa ilmaistaan toistuvuutta tai vaikuttavuutta (esim. pieni -> hyvin pieni). Sanasto on rikas meriaiheisilla ja sukulaisuussanastolla heijastuen saariston elämään ja kulttuuriin.

Esimerkkejä ja merkityksen ero

Lyhyet esimerkit auttavat havainnollistamaan merkityseroja, joita kahakō ja ʻokina voivat aiheuttaa. Tunnettu esimerkki, joka myös löytyy perinteisestä lastenriimistä, on sana iʻa (kirjoituksessa usein esitetään myös muodot ilman merkkiasetusta). Tekstimuodoissa pienet merkit voivat tehdä sanoista eri merkityksiä sisältäviä; siksi oikea merkin käyttö on tärkeää sekä kielen opettelussa että virallisessa kirjoituksessa.

Historia, väheneminen ja elvytys

Eurooppalaisten ja amerikkalaisten vaikutus Havaijilla 1800–1900‑luvuilla johti nopeasti englannin leviämiseen ja havaijin kielen käytön vähenemiseen julkisilla aloilla ja kouluissa. 1900‑luvun puolivälissä havaijin kielen puhujien määrä laski jyrkästi, ja kieltä pidettiin voimakkaasti uhanalaisena. Poikkeuksena on Niʻihaun saaren yhteisö, jossa on säilynyt vahvemmin jatkuva havaijinkielinen puhekulttuuri.

1970‑luvulta lähtien alkoi voimakas elvytysaalto: syntyi muun muassa ʻAha Pūnana Leo -kielenkielemmeiset päivähoito‑ ja kouluverkostot (havaijin kielen upotuskoulut), yliopisto‑opetus, kieliohjelmat ja median tuotanto. Havaijin kieli on sittemmin saanut virallisen aseman Havaijin osavaltion perustuslaissa, ja sen näkyvyys julkisessa tilassa on kasvanut (koulut, viranomaisasiakirjat, kylttien kaksikielisyys).

Nykytila ja säilyttäminen

Vaikka elpymistä on tapahtunut ja uusia puhujia syntyy kielikylpy‑ohjelmien kautta, havaijin kieli on edelleen luokiteltu uhanalaiseksi ja vaatii jatkuvaa panostusta elinvoimaisuuden säilyttämiseksi. Kielen opetus, kulttuurinen käyttö, kirjallisuuden ja median tukeminen sekä nuoremman sukupolven sitouttaminen ovat keskeisiä tekijöitä kielen tulevaisuudelle.

Lisätietoja käytännön oppimiseen

• Aloita vokaalien ja ʻokinan sekä kahakōiden tunnistamisesta — ne vaikuttavat merkityksiin ja ääntämiseen.
• Kuuntele äidinkielisiä puhujia ja lauluja; havaijin perinteinen mele (laulu) auttaa rytmin ja intonaation omaksumisessa.
• Hyödynnä nykyisiä oppimateriaaleja ja upotuskoulujen resursseja, ja osallistu kielitapahtumiin, joissa kieltä käytetään elävänä.

Havaijin kieli on sekä kulttuurisesti rikas että kielitieteellisesti kiinnostava: se kertoo paljon Polynesian asutushistoriasta, sukulaisuussuhteista ja saaristoarkkitehtuurin vaikutuksesta kieleen. Kun kielen ortografia ja ääntäminen otetaan vakavasti, voidaan varmistaa, että sekä arkipäivän että seremoniallinen kielenkäyttö säilyvät tuleville sukupolville.

Alkuperäistekstin huomautuksena: lähetyssaarnaajat eivät alun perin aina merkinneet kahakōa ja ʻokina, mikä on osaltaan vaikuttanut vanhojen painosten ja sanomalehtien epäselvyyksiin ja humoristisiin kaksimerkityksiin.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mitä kieltä alkuperäiset havaijilaiset puhuvat?

K: Mitkä ovat tunnetuimpia havaijinkielisiä sanoja?

K: Onko lanai englanninkielinen sana?

K: Onko Lanaʻi kieli vai saaren nimi?

Hae kirjaimella