Peräpukamat – määritelmä, esiintyvyys, oireet ja hoito

Ei tiedetä, mikä aiheuttaa peräpukamia, mutta lääkärit puhuvat usein useista päätekijöistä. Näihin tekijöihin kuuluvat krooninen ummetus tai ripuli, pitkäaikainen istuminen vessassa ja ponnistelu ulostamisen aikana. Peräpukamia voi ilmaantua myös urheilun vuoksi. Kun jotain painavaa nostetaan, alueeseen kohdistuu lisäpainetta. Naiset ovat vaarassa saada peräpukamia raskauden aikana. Tämä johtuu myös vauvan aiheuttamasta lisääntyneestä paineesta. Peräpukamat ovat todennäköisempiä ikääntymisen myötä, koska kudos heikkenee. Joillakin ihmisillä on suurempi todennäköisyys saada peräpukamia, jos muilla perheenjäsenillä on niitä.

Peräpukamat voivat olla anatomisen alkuperänsä mukaan kahdenlaisia - sisäisiä ja ulkoisia. Sisäiset peräpukamat ovat peräisin peräaukon sisältä. Sisäiset peräpukamat voivat kuitenkin mennä myös alaspäin ja näkyä peräaukon ulkopuolella. Tällöin lääketieteen ammattilaiset puhuvat prolapsista.

Sisäisten peräpukamien oireita ovat kutina, verenvuoto, turvotus, limaneritys, polttava tunne, prolapsi ja likaantuminen. Potilaat valittavat myös yleisestä epämukavuudesta istuessa, täyteyden tunteesta ja vierasesineen läsnäolosta peräaukon sisällä. Sisäiset peräpukamat voivat aiheuttaa vain kivutonta verenvuotoa peräaukosta, kun taas ulkoiset peräpukamat ovat kivuliaita. Ulkoiset peräpukamat sijaitsevat peräaukon ulkopuolella. Ne näyttävät sinertävältä möykkyltä. Mutta joskus myös sisäiset peräpukamat voivat olla erittäin kivuliaita. Tämä tapahtuu, koska niihin kehittyy hyytymä. Näissä tapauksissa syntyy trombosoitunut peräpukama, ja se voidaan joutua leikkaamaan. Kipu peräaukon ympärillä voi johtua muusta sairaudesta, kuten peräaukon halkeamasta, peräaukon fistelistä tai proktiitista.

Peräpukamat diagnosoi lääkäri. Yleensä tarvitaan peräaukon silmämääräinen tutkimus. Lääkäri voi haluta tehdä peräsuolen tutkimuksen, joka auttaa havaitsemaan sisäiset peräpukamat, kasvaimet, polyypit tai paiseet. Silmämääräinen tutkimus edellyttää yleensä peräaukkoon työnnettävää erikoislaitetta, anoskooppia. Toimenpide on kivuton, ellei kyseessä ole jokin muu sairaus.

Peräpukamien hoito voidaan tehdä kotona tai sairaalassa. Yleensä paras vaihtoehto on ehkäistä niiden syntymistä. Tämä voidaan tehdä pitämällä uloste pehmeänä ja irtotavarana, jotta se kulkee helposti ulostettaessa. Ulosteista voidaan tehdä pehmeämpiä ja suurempia lisäämällä kuidun saantia. Tämä tarkoittaa sitä, että syödään enemmän hedelmiä, vihanneksia ja täysjyväviljaa. Useimmat ihmiset eivät saa riittävästi kuitua ruokavaliostaan. Tällöin kuitulisistä, kuten psylliumista tai metyyliselluloosasta, voi olla hyötyä.

On myös tärkeää lisätä nesteiden saantia ja ylläpitää nesteytystä. On suositeltavaa juoda kuudesta kahdeksaan lasillista vettä päivässä, jotta uloste pysyy pehmeänä.

Kotihoito voi sisältää sitz-kylpyjä, ajankohtaisia voiteita ja peräpuikkoja. Peräpukamien hoitoon on saatavana monia erilaisia valmisteita, mutta niiden käytöstä on vain vähän näyttöä.

Pienet elämäntapamuutokset ovat tärkeitä, kun käsitellään peräpukamia. Tärkeää on, ettei ulostamisen aikana ponnisteta ja että mennään heti, kun tarve ilmenee. Aktiivisena pysyminen voi auttaa ehkäisemään ummetusta ja vähentämään painoa.

Menettelyt

Joskus peräpukamia ei voida hoitaa kotona tai potilas hakee apua. Lääkärit voivat hoitaa peräpukamia vastaanotolla tai sairaalassa.

Toimistohoitoihin kuuluvat:

• Kuminauhaliitos - Kuminauhaliitos on yksinkertainen toimenpide. Lääkäri asettaa erikoislaitteella kuminauhan peräpukaman ympärille. Nauha katkaisee peräpukaman verenkierron. Tämän jälkeen peräpukama putoaa viikon kuluessa. Sen jälkeen muodostuu arpikudosta, joka pitää jäljellä olevan kudoksen paikallaan. Toimenpide on yleensä kivuton, koska kuminauhan kohdalla ei ole hermopäätteitä. Potilaan on hakeuduttava lääkäriin, jos hän tuntee voimakasta kipua. Tämä saattaa johtua tromboosista.
• Skleroterapia - menettelyihin kuuluu injektio sisäiseen peräpukamaan. Injektio sisältää erityistä liuosta, joka aiheuttaa arpikudoksen muodostumisen ja kutistaa peräpukaman.
• Infrapunavalokoagulaatio - Tässä menettelyssä sisäiseen peräpukamaan kohdistetaan infrapunavaloa. Infrapunavalo saa aikaan arpikudoksen muodostumisen, mikä katkaisee verenkierron ja kutistaa peräpukaman.
• Sähkökoagulaatio. Sisäiseen peräpukamaan kohdistetaan sähkövirtaa erityisellä laitteella. Toimenpide aiheuttaa arpikudoksen muodostumisen, joka katkaisee verenkierron ja kutistaa peräpukaman.

Vakavissa tapauksissa, kun koti- ja toimistomenetelmät epäonnistuvat, voidaan harkita kirurgista lähestymistapaa. Käytössä on useita kirurgisia tekniikoita. Kaikkiin niistä liittyy erilaisia komplikaatioita, kuten verenvuotoa, infektioita (sepsis), peräaukon ahtaumia, ulosteinkontinenssia jne. Joihinkin toimenpiteisiin liittyy peräpukamien poisto. Nämä toimenpiteet tunnetaan yleisesti nimellä hemorrhoidektomia. Vaihtoehtoja on useita, mutta kaikissa niissä kirurgi poistaa peräpukamat. Toimenpide voidaan suorittaa ulkoisten ja suurten ulkonevien sisäisten peräpukamien poistamiseksi. Hemorrhoidektomia on kuuluisa siitä, että se on hyvin kivulias. l Tämä johtuu erityisestä paikasta, jossa toimenpide suoritetaan. Anaalikanavassa on monia hermoja, jotka voivat helposti vammautua.

Muita kirurgisia toimenpiteitä ovat - niitattu hemorrhoidopexia (PPH, Longon toimenpide) ja doppler-ohjattu valtimon ligointi (DG-HAL/RAR tai THD).

Nidotussa peräpukamaleikkauksessa käytetään erikoislaitetta, jota kutsutaan nitojaksi, joka nostaa ja kiinnittää laajentuneet peräpukamat. Niittimellä poistetaan myös limakalvokudosta jäljellä olevien peräpukamien verenkierron estämiseksi. Nitomiseen liittyy kuitenkin suurempi uusiutumisriski.

Doppler-ohjattu peräpukamavaltimoiden ligointi (DG-HAL/RAR tai THD) on viime aikoina esitetty turvalliseksi ja suhteellisen kivuttomaksi vaihtoehdoksi hemorrhoidektomialle. Erityistä ultraäänilaitetta käytetään peräpukamia syöttävien valtimoiden tunnistamiseen. Kirurgi sitoo ne sitten, katkaisee verenkierron ja estää lisäongelmat. Toimenpiteeseen liittyy kuitenkin korkea uusiutumisaste.

• Hemorrhoidolyysi, peräpukamien hoito.