Hernán Cortés (1485 - 2. joulukuuta 1547) oli espanjalainen tutkimusmatkailija ja konkistadori. Vuosina 1519-1521 hän valloitti keisari Montezuma II:n hallitseman atsteekkien valtakunnan, jossa Meksiko sijaitsee nykyään.
Varhainen elämä ja lähtö Amerikkaan
Cortés syntyi vuonna 1485 Medellínissä, Extremadurassa, Espanjassa. Nuorena hän opiskeli lyhyesti yliopistossa ja lähti sen jälkeen etsimään onneaan Amerikkaan. Hän saapui uuteen maailmaan 1500-luvun alussa ja palveli aluksi Espanjan siirtokunnissa Karibialla ja Kuubassa, missä hän osallistui hallintoon ja retkikuntiin. Aikuisiällä hän toimi muun muassa kirjurina ja upseerin tehtävissä, ja hänellä oli hyvät yhteydet siihen aikaan vallassa olleisiin siirtomaavirkailijoihin.
Meksikon valloitus
Vuonna 1519 Cortés lähti manner-Meksikon valloitukseen ja purjehti Persianlahden rannikolle. Hän johti retkikuntaa, joka koostui lähinnä eurooppalaisista sotilaista sekä monista intiaaniystävyksistä ja -liittolaisista. Cortés käytti hyväkseen poliittista taktiikkaa, asevoimaa ja liittotoimia paikallisten heimojen, erityisesti Tlaxcalan, kanssa. Keskeisenä apuna oli myös intiaanikielinen ja neuvonantaja La Malinche (Malintzin, Doña Marina), joka toimi tulkkina ja välittäjänä.
Tenochtitlánin, atsteekkien pääkaupungin, valloittaminen huipentui keväällä 1521 jatkuvien taistelujen, piirityksen ja taudien seurauksena. Eurooppalaiset taudit kuten isorokko heikensivät atsteekkeja merkittävästi, mikä vaikutti ratkaisevasti valloituksen lopputulokseen. Keisari Montezuma II vangittiin, ja hänen kuolemansa vuoden 1520 tapahtumissa jäi jossain määrin epäselväksi; eri lähteet antavat siitä vaihtelevia kuvauksia.
Hallinto ja myöhemmät vuodet
Valloituksen jälkeen Cortés otti sosiaalista ja taloudellista valtaa alueella. Hänet nimitettiin uuden siirtomaan hallinnon johtavaksi henkilöksi ja myöhemmin Espanjan kuninkaan myöntämin arvonimin, kuten Marcaes del Valle de Oaxaca (1529). Cortésin hallinto loi uusia siirtomaajärjestelmiä, kuten encomienda-järjestelmän, joka antoi siirtomaaisännille työvoimaa ja veroja intiaaneilta. Hallintokauteen liittyi myös väkivaltaa, pakkokristillistämistä ja alkuperäiskansojen riistoa, minkä vuoksi Cortésin toiminta on historiallisesti kiistanalaista.
Cortés teki useita matkoja takaisin Espanjaan puolustaakseen oikeuksiaan ja asemaansa, mutta viimeiset vuodet hän vietti osittain syrjässä uusien vallanpitäjien kiristyneen seurannan ja valtataisteluissa saadun kritiikin vuoksi. Hän kuoli 2. joulukuuta 1547 lähellä Sevillaa Espanjassa.
Perintö ja arviointi
Cortésin perintö on monisyinen. Häntä on sekä ylistetty valloittajana ja tutkimusmatkailijana että arvosteltu julmuudesta ja alkuperäisväestön sortamisesta. Valloitus muutti pysyvästi alueen väestörakennetta, kulttuuria ja taloutta: eurooppalaiset sairaudet, uskonnollinen käännyttäminen, maankäytön muutos ja uuden siirtomallin käyttöönotto aiheuttivat laajoja seurauksia intiaaniyhteisöille. Nykyhistoriassa Cortés nähdään usein symbolina Espanjan siirtomaa-ajalle ja konkistadorien toiminnalle, ja hänen tekonsa herättävät edelleen keskustelua sotien etiikasta ja kolonialismin vaikutuksista.
