Yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja on Lissabonin sopimuksella virallisesti muotoiltu tehtävä, jonka virallinen muoto astui voimaan 1. joulukuuta 2009 (sitä vastaava tehtäväkokonaisuus on kuitenkin ollut käytössä jo 1999 lähtien). Virka yhdistää aiemmin erilliset ulkosuhdevastuut ja komission yhteydenpidon ulkopolitiikkaan, ja se on osa Euroopan komissiota.

Tehtävän kantaja toimii yhdessä Euroopan neuvoston ja komission kanssa EU:n yhtenäisinä ulkoisen toiminnan edustajana: hänen tehtävänään on olla Euroopan unionin kasvot muulle maailmalle yhdessä Euroopan presidentin kanssa. Hän myös edustaa unionia kansainvälisissä yhteyksissä ja koordinoi unionin ulkopoliittisia toimia jäsenvaltioiden kanssa.

Keskeiset tehtävät ja vastuualueet

  • Ulkoisen toiminnan johtaminen: Koordinoi EU:n yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa (CFSP) ja yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa (CSDP).
  • Euroopan ulkosuhdehallinnon (EEAS) johtaminen: Vastaa Euroopan ulkosuhdehallinnon toiminnasta, joka tukee EU:n edustustoverkkoa ja suhteita kolmansien maiden kanssa.
  • Edustaminen: Toimii EU:n pääasiallisena edustajana ulkosuhdekysymyksissä neuvotellen muiden maiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa.
  • Neuvoston puheenjohtajuus: Johtaa ulkoasioiden ministerien kokouksia (Foreign Affairs Council) ja koordinoi jäsenvaltioiden ulkopoliittisia linjauksia.
  • Lainsäädännön ja politiikan yhteensovittaminen: Toimii sillanrakentajana Euroopan parlamentin, komission ja neuvoston välillä ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla.
  • Kriisinhallinta: Alustaa ja koordinoi EU:n kriisinhallintaoperaatioita, sekä sotilaallisia että siviilikykyjä koskevia toimia.
  • Sanktio- ja diplomaatiatoimet: Valmistelee ja toteuttaa neuvoston päätöksiä pakotteista sekä muista diplomaattisista toimista jäsenvaltioiden kanssa.

Nimitys, mandaatti ja asema

  • Nimitysprosessi: Korkea edustaja nimetään Euroopan neuvoston toimesta, ja hän toimii samanaikaisesti myös Euroopan komission varapuheenjohtajana. Euroopan parlamentti kuulee ehdokkaan ja antaa hyväksyntänsä osana komission nimitysprosessia.
  • Toimikausi: Korkea edustaja noudattaa yleensä komission viisivuotista toimikautta, mutta voi erota tai tulla eronneeksi ennen sen päättymistä.
  • Toimivaltuudet: Vaikka korkea edustaja on osa komissiota ja toimii sen varapuheenjohtajana, hänen tehtävänsä ulkopolitiikan alalla edellyttää tiivistä yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa — hän ei yksin määrää jäsenvaltioiden ulkopoliittisista päätöksistä.
  • Vastuu ja tilivelvollisuus: Korkea edustaja raportoi sekä Euroopan parlamentille että Euroopan neuvostolle ja tekee yhteistyötä komission muiden jäsenten kanssa ulkopoliittisissa kysymyksissä.

Työkalut ja yhteistyöverkosto

Korkea edustaja toimii Euroopan ulkosuhdehallinnon (EEAS) kautta, joka ylläpitää EU:n edustustoja (delegaatioita) ympäri maailmaa. Hän tekee tiivistä yhteistyötä jäsenvaltioiden ulkoministereiden, EU:n komission eri toimielinten sekä kansainvälisten kumppanien (esim. YK, NATO) kanssa. EEAS tukee korkean edustajan diplomaattisia toimia, analyysia, kriisinhallintaa ja ohjelmatoimintaa.

Esimerkkejä toiminnasta

Korkea edustaja voi johtaa EU:n yhteisiä reaktioita kansainvälisiin kriiseihin, valmistella ja esittää jäsenvaltioille pakotelistoja, osallistua rauhanneuvotteluihin tai koordinoida humanitaarista apua ja kehitysyhteistyötä muiden EU-instrumenttien kanssa. Hän myös esittelee EU:n ulkopoliittiset linjaukset kansainvälisissä foorumeissa.

Korkeat edustajat:

  • Javier Solana (toimi korkean edustajan tehtävätyyppinä ennen Lissabonin sopimuksen muutosta, 1999–2009)
  • Catherine Ashton (ensimmäinen Lissabonin sopimuksen mukainen korkea edustaja, 2009–2014)
  • Federica Mogherini (2014–2019)
  • Josep Borrell (2019–)

Korkea edustaja on keskeinen toimija Euroopan pyrkimyksessä tehdä ulkopolitiikastaan yhtenäisempää ja vaikutusvaltaisempaa kansainvälisellä areenalla, vaikka hänen toimintansa nojautuukin usein jäsenvaltioiden yhteisiin päätöksiin ja poliittiseen tahdonmuodostukseen.