Hetiitit — muinainen anatolialainen valtakunta, kieli ja historia
Hetiitit — muinainen Anatolian valtakunta, indoeurooppalainen kieli ja rikas historia: Hattusha, suurvalta, diplomatia ja kulttuurinen perintö muinaisessa Lähi-idässä.
Hetiitit olivat muinainen anatolialainen kansa, joka puhui indoeurooppalaista kieltä. He perustivat valtakunnan, jonka keskus oli Hattushassa Anatolian pohjois- ja keskiosassa 18. vuosisadalla eaa. alkaen. Valtakunnan syntyyn vaikuttivat paikallisten heimojen yhdistyminen, laajentuva kuninkaallinen hallinto ja yhteydet Mesopotamian sekä Levantin kauppareitteihin.
Valtakunta, hallinto ja sotilaallinen voima
Huippuvuosinaan heettiläisten valtakunta kattoi suurimman osan nykyisestä Turkista ja Syyriasta. Tämä laajeneminen tapahtui erityisesti hallitsijoiden Suppiluliuma I:n (~1350–1322 eaa.) ja Mursili II:n (~1321–1295 eaa.) aikana. Heettiläisten kuningas (archeeologian lähteissä usein nimellä "kuningas" tai "lugal") johti monikansallista hallintoa, joka nojasi paikallisten liittolaisten ja vasallivaltakuntien verotukseen, sotilaalliseen apuun sekä hallinnollisiin keskuksiin kuten Hattusa.
Hetiitit tunnettiin organisoidusta armeijastaan, jossa vaunut ja jalkaväki toimivat yhdessä. He solmivat ja purkivat liittoja sekä osallistuivat useisiin suurvaltasuhteisiin, erityisesti Mitanniin, muinaiseen Egyptin ja Mesopotamiassa sijaitsevan Assyrian valtakunnan kanssa. He olivat osapuolena ensimmäisessä tunnetussa rauhansopimuksessa, jonka Hattusili III teki Egyptin Ramesses II:n kanssa vuonna 1258 eaa., mikä kuvastaa valtakunnan diplomaattista voimaa ja tasapainottelua Egyptin kanssa.
Kieli, kirjoitus ja lähteet
Hetiitit puhuivat heettiläistä, joka oli vanhin tunnettu indoeurooppalaisen kieliperheen jäsen ja joka on säilynyt laajassa muinaisessa kirjallisessa aineistossa. He käyttivät Mesopotamiasta omaksuttua savitauluille piirrettyä nuolenpääkirjoitusta (kuneiformi) sekä myöhemmin Anatoliassa kehitettyjä hieroglyfisia kirjoitusmerkkejä (ns. heettiläiset/hieroglyfiset merkit, jotka ovat lähempänä luwilaista perinnettä).
Hattusan arkistosta on löydetty kymmeniä tuhansia savitaulukoita, jotka sisältävät lakitekstejä, diplomaattisia kirjeitä, uskonnollisia tekstejä, myyttejä ja historian kronikoita. Nykyaikainen tietomme hetteistä perustuu näihin löytöihin sekä kenttätutkimuksiin Hattusan ja muiden tärkeiden kohteiden raunioilla.
Uskonto, oikeus ja yhteiskunta
Hettiläinen uskonto oli monijumalainen ja omaksui sekä paikallisia anatolialaisia jumalia että läntisiä ja mesopotamialaisia vaikutteita. Keskeinen jumaluus oli ukon ja ukkosmyrskyn jumala (esim. Tarhunt/Teshub). Uskonnolliset rituaalit, temppelikartot ja kuninkaalliset uhrit olivat valtakunnan ideologian ytimessä.
Lakijärjestelmä oli kehittynyt; löytyy säädöksiä rikoksista, sopimuksista ja perheasioista. Heettiläiset laintulkinnat osoittavat, että kuninkaallinen oikeus ja paikallinen hallinto toimivat rinnakkain.
Historia: nousu, huippu ja romahdus
Hettiläisten valtakunnan juuret ulottuvat 18. vuosisadan eaa. alkupuolelle, kun paikalliset hallitsijasuvut alkoivat laajentaa vaikutusvaltaansa. Aikaisempia merkittäviä vaiheita olivat Mursili I:n retket ja jopa Babylonian ryöstö (noin 1595 eaa.), jotka osoittavat varhaista sotilaallista kykyä ja kansainvälistä toimintaa.
Myöhemmin, noin 14.–13. vuosisadalla eaa., valtakunta saavutti laajimman valtapiirinsä ja merkittävän vaikutusvallan Syyria-Palestinan alueella. Kuitenkin noin vuoden 1180 eaa. tienoilla tapahtunut romahdus hajotti keskushallinnon: valtakunta murentui useiksi itsenäisiksi "uusheettiläisiksi" kaupunkivaltioiksi, joista osa säilyi vielä 8. vuosisadalla eaa. asti. Romahduksen syitä pidetään moninaisisina: sisäpoliittinen heikkeneminen, taloudelliset vaikeudet, ulkoiset paineet (mm. merikansat/”Sea Peoples”), pakolaisuudet ja mahdolliset ilmastolliset muutokset.
Arkeologia, tutkimus ja perintö
Kenttätutkimus Hattusassa (nykyisin Boğazköy) alkoi 1800–1900-lukujen taitteessa ja jatkui läpi 1900-luvun. Eräs tärkeimmistä kielellisistä läpimurroista oli tšekkiläisen Bedřich Hroznýn työ vuonna 1915, jolloin hän onnistui perusteellisesti osoittamaan hetin kielellisen sukulaisuuden indoeurooppalaisiin kieliin ja siten avasi valtavan uuden lähdeaineiston ymmärtämiselle.
Hattusa on nykyään merkittävä arkeologinen kohde ja kulttuuriperintökohde; se on listattu UNESCO:n maailmanperintökohteeksi. Hettiläisten aineellinen kulttuuri, oikeusperintö ja diplomatia vaikuttivat myöhempiin Anatolian ja Lähi-idän kulttuureihin. Nykytutkimus jatkaa arkistojen purkamista, tekstien käännöstyötä ja kenttäkaivauksia, jotka valaisevat entisestään tämän muinaisen valtakunnan monipuolista historiaa.
Tärkeimmät seikat yhteenvetona:
- Hetiitit olivat muinainen anatolialainen indoeurooppalainen kansa, jonka keskus oli Hattusha.
- Heidän valtakuntansa ulottui laajalti Anatoliassa ja Syyriassa huippuvuosiensa aikana.
- He olivat sähköisesti ja diplomaattisesti merkittävä toimija Lähi-idässä (mm. rauhansopimus Ramesses II:n kanssa, 1258 eaa.).
- Heidän kielensä ja kirjoituskantansa ovat tärkeitä lähteitä muinaishistorian tutkimukselle.
- Vuoden 1180 eaa. jälkeen valtakunta hajosi uusheettiläisiin kaupunkivaltioihin, mutta sen kulttuurinen vaikutus jatkui pitkään.
Hetiittojen valtakunta huipullaan. Hettiläiset: sininen; mykeneläiset kreikkalaiset: vaaleanpunainen; Assyria: vihreä; Egypti: keltainen).
Alaca Hüyükin kuninkaallisista haudoista löydetyt aurinkokiekot viittaavat mahdolliseen indoeurooppalaiseen vaikutukseen.
Suppiluliuma II:n, heettiläisten valtakunnan viimeisen tunnetun kuninkaan reliefi.
Suppiluliuman ja Mursili II:n valtakunta
Huittilaisten kuningaskunta saavutti huippunsa Suppiluliuma I:n (~1350-1322) aikana. Sisällissodan runtelema Mitannin kuningaskunta ei kyennyt vastustamaan heettiläisten hyökkäystä. Suppiluliuma hyökkäsi nopeasti Mitannin sydänmaahan, valloitti ja ryösti Mitannin pääkaupungin Washshugannin. Sen jälkeen hän kääntyi länteen, ylitti Eufratin uudelleen ja valloitti kaikki Syyrian kuningaskunnat, jotka olivat Mitannin vasalleja, mukaan lukien Aleppo, Mukish, Niya, Qatna, Upi (Upina) ja Kadesh. Muista valtakunnista, kuten Ugaritista ja Amurrusta (Egyptin vasalli), tuli vapaaehtoisesti heettiläisten vasallivaltioita.
Kun vihamielisyydet leimahtivat uudelleen Mitannin kanssa, Suppiluliuman poika ja Aleppon varakuningas Tulipinu hyökkäsi Karkemissiin, mutta ei onnistunut valtaamaan kaupunkia. Suppiluliuma tapasi poikansa ja hyökkäsi sitten itse Syyriaan ja piiritti Karkeemismin kaupunkia. Suppiluliuma mursi piirityksen kahdeksantena päivänä ja asetti poikansa Piyassilin valtakunnan varakuninkaaksi. Poikiensa ollessa Aleppon ja Karkemissien varakäräjinä Suppiluliuma oli vakiinnuttanut valtansa Syyriassa ja saattanut Mitannin valtakunnan päätökseen. Mitanni-kuningas salamurhattiin pian sen jälkeen.
Murhattu prinssi
Kun egyptiläinen faarao Tutankhamon kuoli, hänen leskensä pyysi päästä naimisiin yhden Suppiluliuman pojan kanssa. Hän suostui ja lähetti poikansa Zannanzan Egyptiin naimaan kuningattaren. Zannanza kuitenkin murhattiin matkalla Egyptiin. Suppiluliuma raivostui ja syytti poikansa kuolemasta Egyptin uutta faaraota Ayta. Kruununprinssi Arnuwandan johtama heettiläinen armeija hyökkäsi Syyriasta Egyptin alueelle, ryösti ja otti monia vankeja. Nämä vangit toivat mukanaan ruton, joka runteli heettiläisten kuningaskuntaa pitkälle Mursilin valtakauteen ja saattoi tappaa Suppiluliuman itsensä.
Mursili II
Mursili II oli nuori ja kokematon, mutta hän osoittautui vahvaksi kuninkaaksi. Hallintonsa ensimmäisinä vuosina hän toteutti rangaistuskampanjoita useita kuningaskuntia vastaan. Syyriassa Nuhashshi-kuningas Tette kapinoi, ja egyptiläiset joukot liittyivät hänen joukkoihinsa. Levottomuudet Syyriassa jatkuivat, kun Mursilin veljet Tulipinu ja Piyassili kuolivat molemmat. Hänen syyrialaisten sijaishallitsijoidensa menettäminen johti kapinaan ja jopa Assyrian hyökkäykseen Karkemissiin. Mursili jätti kenraalinsa hoitamaan Syyrian ja Haysan asioita, hyökkäsi Karkemissiin ja ajoi assyrialaiset pois. Myöhemmin valtakautensa aikana Mursili II kävi jälleen kerran sotaretkeä kaskeja vastaan valloittaen takaisin hettiläisten pyhän kaupungin Niniven. Hän myös kukisti ratkaisevasti Tummannan kuninkaan.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Keitä olivat heettiläiset?
A: Hetiitit olivat Anatoliasta kotoisin oleva muinainen kansa, joka puhui indoeurooppalaista kieltä.
K: Mihin hettiläisten perustama valtakunta sijaitsi?
V: Valtakunta perustettiin Hattushaan Anatolian pohjois- ja keskiosassa.
Kysymys: Millaisia alueita heettiläisten valtakunta kattoi huipullaan?
V: Huippuvuosinaan heettiläisten valtakunta kattoi suurimman osan nykyisestä Turkista ja Syyriasta.
K: Ketkä olivat heettiläisten valtakunnan voimakkaita hallitsijoita?
V: Suppiluliuma I (~1350-1322) ja Mursili II (~1321-1295 eaa.) olivat heettiläisten valtakunnan voimakkaita hallitsijoita.
Kysymys: Minkä muinaisten sivilisaatioiden kanssa hettiläisillä oli nousu- ja laskusuhteita?
V: Hettiläisillä oli ylös- ja alaspäin suuntautuvia suhteita etelässä sijaitsevan muinaisen Egyptin ja Mesopotamiassa sijaitsevan Assyrian valtakunnan kanssa.
K: Mikä oli historian ensimmäinen tunnettu rauhansopimus ja kuka sen teki?
V: Ensimmäisen tunnetun rauhansopimuksen teki Hattusili III Egyptin Ramesses II:n kanssa vuonna 1258 eaa.
K: Mitä heettiläisille tapahtui vuoden 1180 eaa. jälkeen?
V: Vuoden 1180 eaa. jälkeen heettiläisten valtakunta hajosi useiksi itsenäisiksi "uusheettiläisiksi" kaupunkivaltioiksi, joista jotkut säilyivät vielä 800-luvulle eaa. asti.
Etsiä