Johannes Peter "Honus" Wagner (/ˈhɒnəs ˈwæɡnər/; 24. helmikuuta 1874 - 6. joulukuuta 1955) oli yhdysvaltalainen Major League Baseball -joukkueen shortstop. Hän sai lempinimen "Lentävä hollantilainen" (The Flying Dutchman), viitteenä hänen saksalaistaustaisiin juuriinsa ja poikkeukselliseen nopeuteensa kentällä. Wagner pelasi pääosan ammattilaisurastaan National Leaguessa vuosina 1897–1917. Hän pelasi aluksi kaksi kautta Louisville Colonelsissa ja sen jälkeen 17 vuotta Pittsburgh Piratesissa. Wagner oli monipuolinen pelaaja: hän voitti kahdeksan lyöntimestaruutta (eniten National Leaguen historiassa), oli liigan paras sluggaaja kuusi kertaa ja voitti myös varastetuissa pesissä tilastokärjen viisi kertaa. Lisäksi hän oli arvostettu puolustaja, joka teki shortstopin pelistä esimerkinomaisen yhdistäen nopeuden, pelisilmän ja tarkat syötöt.
Ura ja tärkeimmät saavutukset
Wagnerin ura kattoi yli kaksikymmentä vuotta, ja hän kuului deadball-aikakauden eli lyhytsyöttö- ja nopeuspainotteisen kauden parhaisiin pelureihin. Hän oli keskeinen osa Pittsburgh Piratesin joukkuetta, jonka riveissä hän saavutti myös sarjan kärkisijoja ja mestaruusmenestystä: Pirates voittivat World Seriesin vuonna 1909, jolloin Wagner oli joukkueen johtavia tähtiä. Hän pelasi ammattilaiskentillä aina vuoteen 1917 saakka, jolloin hän lopetti uransa 43-vuotiaana.
Pelityyli ja maine
Wagneria pidettiin erinomaisena kaikkien osa-alueiden pelaajana: hän osasi lyödä, kiertää pesiä, varastaa ja puolustaa kentällä. Hänen nopeutensa ja tekninen osaamisensa tekivät hänestä yhtenä aikansa pelillisesti monipuolisimmista tähdistä. Monet baseballin historioitsijat korostavat, että vaikka Ty Cobbia pidetään usein deadball-kauden parhaana lyöjänä, Wagner erottui kokonaisvaltaisena pelaajana — erityisesti shortstopina hänellä harvoin oli vertaista. Useimmat historioitsijat ovat sitä mieltä, että Wagner oli kaikkien aikojen paras lyhytsyöttöpelaaja. Myös Ty Cobb luonnehti Wagneria sanoin, että tämä oli "ehkä suurin tähti, joka on koskaan astunut timantille".
Wagnerin pelinosaaminen ei jäänyt pelkästään tilastoihin: hän oli myös johtaja ja esikuva nuoremmille pelaajille, ja hänen pelityylinsä vaikutti shortstopin roolin kehitykseen tuleville sukupolville.
Hall of Fame ja perintö
Wagner valittiin yhdeksi viidestä ensimmäisestä jäsenestä Baseball Hall of Fameen vuonna 1936. Hän sai valinnassa toiseksi eniten ääniä; ainoastaan Ty Cobb sai enemmän ääniä, ja Babe Ruth oli Wagnerin kanssa tasapisteissä toiseksi eniten. Tämä arvoitus korosti Wagnerin asemaa yhtenä baseballin kaikkien aikojen suurista nimistä.
Wagnerin perintö ulottuu myös populaarikulttuuriin: hänen nimeensä liittyy esimerkiksi harvinainen T206-kortti, joka on keräilykulttuurissa tunnettu ja arvostettu esine. Hänen nimensä ja tarinansa elävät edelleen baseballin historiankirjoissa, museoissa ja fanien muisteluissa – erityisesti shortstopin pelipaikalla hänet mainitaan usein yhtenä historian tärkeimmistä vaikuttajista.
Honus Wagner kuoli 6. joulukuuta 1955, mutta hänen vaikutuksensa lajin kehitykseen ja asema yhtenä aikansa suurista pelaajista on säilynyt. Hänen uransa ja saavutuksensa antavat edelleen vertailukohtia nykypäivän pelaajille ja tutkijoille, jotka arvioivat baseballin kaikkien aikojen parhaita.