Sarvivälke (hornblende) — koostumus, ominaisuudet ja esiintyminen

Sarvivälke (hornblende) – tutustu sen koostumukseen, kovuuteen, väreihin ja esiintymiseen. Selkeä opas ominaisuuksiin, tunnistukseen ja geologiseen merkitykseen.

Sarvivälke on monimutkainen sarja silikaattimineraaleja ja kuuluu amfiboliryhmään. Sarvivälke ei ole yhdenäinen, yksittäinen mineraali, vaan yleisnimitys tummaisille amfiboleille, joita tavataan usein magmaattisissa ja metamorfoituneissa kivilajeissa. Nimestä käytetään myös kenttätermiä, jolla viitataan joukkoon lähelle toisiaan kemiallisesti ja rakenteellisesti sijoittuvia mineraaleja.

Koostumus ja rakenne

Sarvivälke muodostuu laajasta kiinteän ratkaisun sarjasta, jossa eri kationit (erityisesti Ca, Fe, Mg ja Al) korvaavat toisiaan rakenteessa. Sen kemiallista laatua voi yleisesti kuvata monimutkaisina silikaatti- ja hydroksyyliyhdisteinä. Se on usein esitetty olevan kolmen molekyylin isomorfisen seoksen kaltaista vaihtelua eri pääkomponenttien välillä, mikä kuvaa sitä, että mineraalin koostumus vaihtelee lohkareesta toiseen.

Fyysiset ja optiset ominaisuudet

• Kovuus: noin 5–6 (Mohs).
• Ominaispaino: yleensä 2,9–3,4.
• Väri: tyypillisesti tummanvihreä, vihertävänruskea, ruskea tai musta; väri riippuu pääasiassa rauta- ja mangaanipitoisuudesta.
• Kuona/kiilto: lasimainen (vitreous) pinnalta, voi muuttua himmeäksi veitsenterän kuluttamissa kulmissa.
• Rakenne: yleensä pitkänomaisia, prismoja muistuttavia kiteitä tai säikeisiä agregaatteja; amfiboleille tyypilliset kaksi tason lohkeamiset, jotka leikkaavat toisiaan noin 56° ja 124° kulmassa.
• Juova: yleensä vaalea, harmaanvalkoinen tai sävyltään huomaamaton.
• Optiset ominaisuudet: ohutlohkon alla vahva pleokroismi (värinvaihtelu), usein ruskean ja vihreän sävyjen välillä; käytännössä tärkeä tuntomerkki petrografiassa.

Esiintyminen ja assosiaatiot

Sarvivälkettä tavataan laajasti sekä magmaisissa että metamorfoituneissa kivissä. Se on yleinen kivilajien kuten dioriitin, gabbrojen, andesiittien ja basalten kiviaines sekä contact- ja alueellisessa metamorfismissa syntyvissä amfiboliiteissa ja gneisseissä. Sarvivälkettä sekoitetaan usein augiitin ja biotiittikiilteen kanssa, jotka molemmat ovat tummia seuralaismineraaleja; biotiitista on linkki artikkelissa ja graniitissa esiintyvät yhteydet mainitaan usein.

Tunnistaminen laboratoriossa ja kentällä

• Peruskenttätunnistus: tummat, pitkulaiset kiteitä muistuttavat muodot ja amfibolille ominainen kaksi-suuntainen lohkeaminen. Kovuus ja juova auttavat erottamaan esimerkiksi biotiitista.
• Petrografinen mikroskopia: ohuthieinä nähtynä sarvivälke osoittaa selkeän pleokroismin ja tyypilliset kaksisuuntaiset lohkeamiset; erottuu myös refraktiivisuudellaan ja kaksiaineisuudellaan.
• Kemialliset analyysit (EDS, XRF, ICP): määrittävät tarkat kationisuhteet ja auttavat määrittämään, mihin amfiboliryhmän pääkomponenttiin näyte kuuluu.
• XRD (röntgendiffraktio): varmistaa kiteisen rakenteen ja erottaa sarvivälkeen kuuluvat faasit muista amfiboleista.

Merkitys ja käyttö

Sarvivälke ei ole merkittävä teollinen mineraali yksittäisenä raaka-aineena, mutta sen esiintyminen ja koostumus ovat tärkeitä geologeille. Sarvivälkkeen laatu ja tyyppi kertovat kivilajin kemiallisesta koostumuksesta, magman vesipitoisuudesta ja kiteytymisolosuhteista sekä metamorfisten olosuhteiden lämpötila- ja painehistoriasta. Joissain tapauksissa tummat, kiilteiset sarvivälkekiteet voidaan leikata koristekiviksi, mutta tämä on harvinaista verrattuna esimerkiksi biotiittiin tai kvartsiin.

Yleisiä seuralaisia ja väärintulkintoja

Sarvivälkettä esiintyy usein yhdessä plagioklaasin, kvartsin, biotiitin, augiitin ja muiden amfibolien kanssa. Kentällä sarvivälkkeen ja esimerkiksi augiitin tai biotiitin erottaminen voi olla haastavaa ilman mikroskooppia tai kemiallista analyysiä, koska väri ja läpinäkymättömyys ovat samanlaisia.

Esiintyminen Suomessa

Suomessa sarvivälkkeen kaltaisia tummia amfiboleja esiintyy yleisesti kallioperässä erityisesti metamorfoituneissa kivissä (amfiboliitit, gneissit) sekä tietyissä magmaattisissa yhteyksissä. Ne ovat osa suomalaisen vanhan Fennoskandian vaipan ja kuoren monimuotoista mineraalikoostumusta.

Yhteenvetona: Sarvivälke on joustava termi, joka kattaa useita tummia amfiboleja. Sen tunnistaminen vaatii usein mikroskooppista tai kemiallista analyysiä, mutta sen fysikaaliset tuntomerkit — kovuus, omapaino, lohkeamiskulmat ja tumma väri — auttavat kenttätunnistuksessa. Sarvivälkkeen tutkiminen antaa arvokasta tietoa kiven muodostumisolosuhteista ja geologisesta historiasta.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on sarvivälkettä?

K: Mitkä kolme molekyyliä muodostavat sarvivälkkeen?

K: Mikä on sarvivälkkeen kovuus?

K: Mikä on sarvivälkkeen ominaispaino?

K: Minkä väristä sarvivälke voi olla?

K: Mihin mineraaleihin sarvivälke usein sekoitetaan?

K: Onko sarvivälke tunnustettu mineraali omana itsenään?

Hae kirjaimella