Integraalifunktio | tietyn funktion löytäminen laskennassa
Antidifferentiaatio (jota kutsutaan myös epämääräiseksi integroinniksi) on tietyn funktion löytäminen laskennassa. Se on differentioinnin vastakohta. Se on tapa käsitellä funktiota siten, että saadaan toinen funktio (tai funktioiden luokka), jota kutsutaan antiderivaataksi. Antidifferentiaatio on kuin integrointi - mutta ilman rajoja. Siksi sitä kutsutaankin epämääräiseksi integroinniksi. Yksittäisinä kirjaimina esitettynä antiderivaatat ovat usein isoilla roomalaisilla kirjaimilla, kuten ja .
Yleensä antiderivaatta kirjoitetaan muodossa
, missä:Yksinkertainen antidifferentiaatio
Muotoa
oleva funktio voidaan integroida (antidifferentioida) seuraavasti:- Lisää 1 potenssiin joten on nyt .
- Jaetaan kaikki tämä uudella potenssilla, joten se on nyt .
- Lisätään vakio , joten se on nyt
Tämä voidaan esittää seuraavasti:
(tunnetaan myös nimellä integraalin potenssisääntö).
Kun termejä on paljon, voimme integroida koko funktion integroimalla sen osat yksi kerrallaan:
(Tämä toimii vain, jos osia lisätään tai poistetaan.)
Esimerkkejä
Murtolukujen ja juurien muuttaminen potensseiksi helpottaa asiaa:
Sulkujen integrointi ("ketjusääntö")
Integroida sulku kuten
tarvitaan erilainen menetelmä. Sitä kutsutaan ketjusäännöksi. Se on kuin yksinkertainen integrointi, mutta se toimii vain, jos suluissa oleva on lineaarinen (1:n potenssi), kuten tai - mutta ei tai .Esimerkiksi
voidaan määrittää seuraavissa vaiheissa:- Lisää 1 potenssiin , niin että se on nyt
- Jaetaan kaikki tämä uudella potenssilla, jolloin saadaan
- Jaetaan tämä kaikki sulkujen derivaatalla jolloin saadaan
- Lisätään vakio , jolloin saadaan
Esimerkkejä
Aiheeseen liittyvät sivut
- Laskennan perusteoria
- Integroitu
- Numeerinen integrointi
- Osittainen murto-osien hajoaminen
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mitä on antidifferentiaatio?
V: Antidifferentiaatio (jota kutsutaan myös epämääräiseksi integroinniksi) on tietyn funktion löytämisprosessi laskennassa. Se on differentioinnin vastakohta, ja siinä käsitellään funktiota siten, että saadaan toinen funktio (tai funktioiden luokka), jota kutsutaan antiderivaataksi.
K: Miten se esitetään?
V: Yksittäisinä kirjaimina esitettynä antiderivaatat ovat usein isoja roomalaisia kirjaimia, kuten F ja G. Yleensä antiderivaatta kirjoitetaan muodossa ∫f(x) dx.
K: Mitä antidifferentiaatioon sisältyy?
V: Antidifferentioinnissa funktiota käsitellään siten, että saadaan toinen funktio (tai funktioiden luokka), jota kutsutaan antiderivaataksi.
K: Miten se eroaa integroinnista?
V: Antidifferentiaatio eroaa integroinnista siinä, että siihen ei liity raja-arvoja - siksi sitä kutsutaan epämääräiseksi integroinniksi.
K: Mitkä ovat esimerkkejä siitä, miten antidifferentiaatio voidaan ilmaista?
V: Esimerkkejä siitä, miten antidifferentiaatio voidaan ilmaista, ovat F ja G, kun ne esitetään yksittäisinä kirjaimin, tai ∫f(x) dx, kun ne kirjoitetaan yleisessä muodossa.