Ibadi
Al-Ibādhiyyah (arabiaksi الاباضية) on islamin uskontokunta. Se on hallitseva islamin muoto vain yhdessä maassa, Omanissa. Ibadeja on myös Algeriassa sekä Libyassa. Se on luultavasti yksi varhaisimmista koulukunnista, sillä se perustettiin alle 50 vuotta Muhammedin kuoleman jälkeen.
Nimi on peräisin ˤAbdullāh ibn-Ibāḍ at-Tamīmīsta. Jotkut tämän haaran seuraajat kuitenkin väittävät, että sen todellinen perustaja oli Jabir ibn Zaid al-'Azdi Nizwasta, Omanista.
Miten Ibadit ovat erilaisia
Ibāḍī-yhteisöjä pidetään yleensä konservatiivisina. Ibāḍiyyah torjuu qunūtin eli rukousten esittämisen rukouksessa seisten. Sunnimuslimit pitävät perinteisesti Ibāḍiyyahia kharijiittiryhmänä. Nykyaikaiset ibāḍīt pitävät muita muslimeja ei kuffarina "epäuskoisina" (kuten useimmat kharijiittiryhmät tekivät), vaan kuffar an-niˤma "Jumalan armon kieltävinä". Nykyään tämä asenne on muuttunut paljon. He uskovat, että todellisen uskovan asenne muita kohtaan ilmenee kolmessa uskonnollisessa velvollisuudessa:
- walāyah: ystävyys ja yhtenäisyys harjoittavien tosiuskovien ja ibadilaisten imaamien kanssa.
- barā'ah: älkää olko tekemisissä epäuskoisten ja syntisten kanssa ja osoittakaa tiettyä vihamielisyyttä heitä ja helvettiin tuomittuja kohtaan.
- wuqūf: varauksellisuus niitä kohtaan, joiden asema on epäselvä.
Toisin kuin kharijiitit, ibāḍīt ovat luopuneet valtavirran muslimien salamurhista.
Ibāḍīt ovat sunnien kanssa samaa mieltä Abū Bakrista ja Umar ibn al-Khattabista, joita he pitävät kahtena oikein johdettuna kalifina. Heidän mielestään Uthman ibn Affan on tuonut islamiin bidˤa "innovaatioita". He hyväksyvät kapinan, joka kukisti hänet. He hyväksyvät myös ˤAlīn kalifaatin ensimmäisen osan ja paheksuvat shiiojen tavoin ˤĀ'ishan kapinaa häntä vastaan ja paheksuvat myös Muˤāwiyyan kapinaa. He pitävät kuitenkin ˤAlīn hyväksyntää välimiesmenettelyyn Siffinin taistelussa Muˤāwiyyan kapinallisia vastaan epäislamilaisena ja tekevän hänestä sopimattoman imamaatin virkaan, ja he tuomitsevat ˤAlīn siitä, että hän tappoi an-Nahrin varhaiset kharijitat Nahrawanin taistelussa.
Tärkeimmät erot
Ibadilaisilla on myös useita opillisia eroja ortodoksisen islamin kanssa, joista tärkeimmät ovat:
- Muslimit eivät näe Allahia tuomiopäivänä. Tämä on johdettu Koraanista, jossa Ibrahimille/Abrahamille sanotaan Allahin tapaamista pyydettäessä: "Et saa nähdä minua." Tämä ei ole totta. Tämä on vastoin valtavirran sunnien uskomusta, jonka mukaan muslimit todellakin näkevät Allahin silmillään tuomiopäivänä - (ilman, että määrittelemme miten ja tavalla, jonka Allah tietää parhaiten). Tämä vastaa shiiamuslimien uskomuksia. Imam Ali (AS) "Silmät eivät voi nähdä Häntä, mutta Hänet voi nähdä uskon todellisuuden kautta" Nahj al-Balaghah.
- Joka menee helvetin tuleen, elää siinä ikuisesti. Tämä on vastoin sunnien uskomusta, jonka mukaan helvetin tuleen joutuvat muslimit elävät siellä määrätyn ajan puhdistautuakseen puutteistaan, minkä jälkeen he pääsevät paratiisiin. Sunnit uskovat myös, että epäuskoiset pysyvät helvetissä ikuisesti.
- Koraani on luotu. Sunniyhteisö on vakaasti sitä mieltä, että Koraani on luomaton, kuten imaami Ahmad ibn Hanbalin kärsimykset osoittavat. Suuri osa shiiayhteisöstä on myös sitä mieltä, että Koraani on luotu, mikä on yksi monista teologisista uskomuksista, jotka he jakavat Mu'tazilahin kanssa.
- Ibadit eivät pidä sunnalaisten haditheja Kutub al-Sittahia (eivätkä shiialaisten haditheja) kanonisina, vaan luottavat enemmän yksilöllisiin tulkintoihin.
Heidän mukaansa viides laillinen kalifi oli Abdullah ibn Wahb al-Rasibi. Kaikkia kalifeja Muˤāwiyyasta lähtien pidetään tyrannina lukuun ottamatta Umar ibn Abdul Azizia, josta mielipiteet vaihtelevat. Useita myöhempiä ibāḍī-johtajia tunnustetaan kuitenkin todellisiksi imaameiksi, mukaan lukien Etelä-Arabian Abdullah ibn Yahya al-Kindi ja Rustamid-dynastian imaameja Pohjois-Afrikassa.
Ibāḍī-muslimeja on myös Jabal Nafusassa Libyassa, Mzabissa Algeriassa, Itä-Afrikassa (erityisesti Sansibarilla) ja Djerban saarella Tunisiassa. Algerian varhaiskeskiaikainen Rustamid-dynastia oli ibāḍī, ja sen pääkaupungista Tahertista tulleet pakolaiset perustivat Pohjois-Afrikan nykyiset ibāḍī-yhteisöt.
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mikä on Ibadi?
V: Ibadi on islaminuskon uskontokunta, jota noudatetaan pääasiassa Omanissa ja jota seuraa vähemmän Algeriassa ja Libyassa.
K: Mikä on ibadin alkuperä?
V: Ibadin uskotaan perustetun alle 50 vuotta Muhammedin kuoleman jälkeen, ja nimi tulee Abdullah ibn Ibadh at-Tamini -nimestä. Jotkut seuraajat väittävät, että sen todellinen perustaja oli Jabir ibn Zaid al-'Azdi Nizwasta, Omanista.
K: Kuinka laajalle levinnyt ibadi on?
V: Ibadi ei ole kovin laajalle levinnyt, ja se on islamin vallitseva muoto vain Omanissa. Sen kannattajia on vähemmän Algeriassa ja Libyassa.
K: Keitä ovat tunnetut persoonallisuudet, jotka liittyvät ibadiin?
V: Abdullah ibn Ibadh at-Tamini ja Jabir ibn Zaid al-'Azdi ovat joitakin kuuluisia henkilöitä, jotka liittyvät ibadiin.
K: Miten ibadi eroaa muista islamin muodoista?
V: Ibadi eroaa muista islamin muodoista monin tavoin, muun muassa käsityksessä kalifaatin käsitteestä, imaamin roolissa ja lähestymistavassa islamilaiseen oikeuteen.
K: Mitä merkitystä on sillä, että ibadi on yksi islamin varhaisimmista koulukunnista?
V: Se, että ibadi on yksi islamin varhaisimmista koulukunnista, on merkittävää, koska se osoittaa sen merkityksen ja vaikutuksen islamin uskon muotoutumisessa.
K: Miksi ibadi on hallitsevampi Omanissa kuin muissa maissa?
V: Ibadi on hallitsevampi Omanissa kuin muissa maissa, koska se on ollut maan virallinen lahko 7. vuosisadalta jKr. lähtien. Sen kannattajilla on ollut tärkeä rooli maan historiassa, ja he ovat olleet korkeissa asemissa hallituksessa ja yhteiskunnassa.
