Al-Ibādhiyyah (arabiaksi الاباضية) on islamin uskontokunta. Se on hallitseva islamin muoto vain yhdessä maassa, Omanissa. Ibadeja on myös Algeriassa sekä Libyassa. Se on luultavasti yksi varhaisimmista koulukunnista, sillä se perustettiin alle 50 vuotta Muhammedin kuoleman jälkeen.

Nimi on peräisin ˤAbdullāh ibn-Ibāḍ at-Tamīmīsta. Jotkut tämän haaran seuraajat kuitenkin väittävät, että sen todellinen perustaja oli Jabir ibn Zaid al-'Azdi Nizwasta, Omanista.



 

Historia

Ibadi-liike syntyi varhaisessa islamin historiassa 600–700-lukujen kuluessa. Sen juuret liittyvät aikaisiin erimielisyyksiin kalifaattien syntyessä; ibadilaisuus peri vaikutteita varhaisista Kharidžee-liikkeistä, mutta kehittyi niistä omaksi maltillisemmaksi suuntauksekseen. Tärkeitä varhaisia hahmoja ovat muun muassa ˤAbdullāh ibn-Ibāḍ ja Jabir ibn Zaid, joiden nimeä tekstit ja perinne usein mainitsevat.

Ibadiyya saavutti historiallista valtaa Pohjois-Afrikassa, esimerkiksi Rustamiidi-dynastian (n. 8.–10. vuosisata) ajoilla alueella, joka nykyisin kuuluu Algerian ja Tunisin välille. Omanissa ibadit vakiinnuttivat pitkän poliittisen ja uskonnollisen läsnäolonsa; Omanissa toimii perinteinen imamaatti ja myöhemmin pulahtaneempi sulttaanikunta, mutta ibadilainen perinne on muokannut maan poliittista kulttuuria ja yhteisöllisiä käytäntöjä.

Opit ja teologia

Ibadi-islamilla on oma teologinen ja oikeudellinen perinteensä, joka eroaa sekä sunni- että shiialaisuudesta. Keskeisiä piirteitä ovat:

  • Yhteisön johto: johtaja (imami) valitaan yhteisön piiristä pätevänä ihmisenä, jonka odotetaan olevan oikeudenmukainen ja pihkamaton. Johtaja voidaan myös erottaa, jos hän käyttäytyy epäoikeudenmukaisesti.
  • Usko ja teot: ibadilaisuudessa korostetaan sekä uskon että tekojen merkitystä; usko voi lisääntyä tai heiketä tekojen mukaan. Perinteisesti on painotettu, ettei suuriin synteihin lankeavaa välittömästi tuomita automaattisesti ulkopuoliseksi (takfir), toisin kuin äärikharidžiitit joskus ovat tehneet.
  • Kohtuus ja vakaus: ibadilaisuus pitää yleisesti ottaen itseään maltillisena ja tarkistavana suuntauksena, joka pyrkii välttämään uskonnollista ääriliikehdintää ja verenvuodatusta, sekä edistää rauhaa ja sopusointua yhteisössä.
  • Oikeus ja fiqh: ibadilaisilla on oma oikeudellinen järjestelmänsä ja hadith-kokoelmien tulkintaperinne. Lähestymistapa oikeuteen painottaa yhteisön etua ja käytännön harkintaa (maslaha).

Käytännöt ja rituaalit

Ibadit harjoittavat islamin perusrukouksia ja -riittejä kuten muutkin muslimit: rukoukset, paasto, almuvero ja pyhiinvaellus ovat tärkeitä. Joissakin paikallisissa käytännöissä voi olla eroja rukousmuodoissa, rukouskaduissa tai uskonnollisessa kirjallisuudessa verrattuna valtavirran sunni-perinteisiin, mutta perusjumalanpalvelus ja uskonnon peruspilarit ovat tunnistettavia ja yhteneväisiä islamin yleisten opinkäsitysten kanssa.

Levinneisyys ja nykytilanne

Nykyään ibadit ovat vähemmistö muslimeista, mutta merkittävä enemmistö Omanissa. Lisäksi ibadilaisia yhteisöjä on Pohjois-Afrikassa (esim. Algerian joissain osissa ja Libyassa), Tunisian Djerban saarella sekä Itä-Afrikan rannikkoalueilla, erityisesti Zanzibarin ja Kenian rannikkokaupungeissa, joissa historialliset kaupankäynnin ja siirtomaa-aikojen yhteydet ovat jättäneet vaikutuksen.

Globaalisti ibadilaisten määrä on arvioitu moodikkaasti muutamasta sadastatuhannesta muutamiin miljooniin riippuen laskentatavasta. Omanissa ibadien vaikutus näkyy paitsi uskonnossa myös yhteiskunnallisessa elämässä ja perinteisessä hallintotavassa.

Suhteet muihin suuntauksiin ja nykypoliittinen asema

Ibadit rakentavat usein suhteensa muihin muslimeihin korostamalla rauhaa, keskustelua ja käytännöllistä yhteistyötä. Oman on hyvä esimerkki suhteiden rauhallisesta rinnakkaiselosta: maassa asuu sunnimuslimeja ja shiioja, ja ibadilainen perinne on vaikuttanut maan tapaansa hallita yhteisöllisiä ristiriitoja ja painottaa neuvottelua.

Poliittisesti ibadilaisuuden vaikutus vaihtelee alueittain. Omanissa historiallisen ja kulttuurisen perinteen vuoksi ibadilaisuuden arvot heijastuvat osittain myös valtion instituutioihin ja kansalliseen identiteettiin, vaikka nykyaikainen valtio on sekulaari hallinnollisesti eikä teokraattinen.

Merkittävät henkilöt ja perinteet

  • Varhaiset opettajat kuten Jabir ibn Zaid ja ˤAbdullāh ibn-Ibāḍ mainitaan usein ibadilaisten perustajina tai tärkeinä varhaisina oppineina.
  • Rustamiidi-dynastia Pohjois-Afrikassa on historiallisesti merkittävä esimerkki ibadilaisesta hallinnosta.

Yhteenveto

Al-Ibādhiyyah on vanha ja itsenäinen islamilainen suuntaus, jolla on omat teologiset ja oikeudelliset perinteensä. Se on erityisen merkittävä Omanissa, mutta sillä on kannattajia myös Pohjois-Afrikassa ja Itä-Afrikan rannikkoalueilla. Ibadilaisuus korostaa yhteisöllistä johtajuutta, oikeudenmukaisuutta ja maltillisuutta suhteessa muihin muslimeihin.