Antisosiaalinen persoonallisuushäiriö (ASPD) – oireet, syyt ja hoito
Antisosiaalinen persoonallisuushäiriö (ASPD) – tunnista oireet, syyt ja hoitovaihtoehdot. Asiantuntijaopas tukimuotoihin, hoitoon ja toipumisen mahdollisuuksiin. Lue lisää.
Antisosiaalinen persoonallisuushäiriö (ASPD) on persoonallisuushäiriö, jossa henkilö ei noudata sosiaalisesti hyväksyttyä käyttäytymistä eikä riittävästi kunnioita muiden ihmisten oikeuksia. Tätä häiriötä sairastavat henkilöt eivät useinkaan välitä sosiaalisista normeista tai muiden tunteista. Muita käytettyjä nimityksiä ovat sosiopatia ja dissosiaalinen persoonallisuushäiriö (DPD), mutta termi "sosiopatia" esiintyy eri yhteyksissä ja sitä ei yleensä käytetä virallisena lääketieteellisenä diagnoosina.
ASPD:n piirteet alkavat usein lapsuudessa tai nuoruudessa ja jatkuvat aikuisuuteen. ASPD:tä sairastavilla voi olla heikentynyt kyky tuntea myötätuntoa tai vastuuntuntoa: heillä ei välttämättä ole selkeää omaatuntoa tai moraalitajua samalla tavalla kuin useimmilla ihmisillä, vaikka he ymmärtävätkin usein rationaalisesti, mikä on oikein ja väärin. ASPD:tä sairastavat syyllistyvät usein rikoksiin, heillä on usein oikeudellisia ongelmia ja heidän käyttäytymisensä voi olla aggressiivista, impulssoiva ja riskialtista. Käyttäytyminen on usein impulsiivista, holtitonta ja toisinaan tuhoisaa. Arvioitu esiintyvyys on suuruusluokkaa muutamia prosentteja miehillä ja pienempi naisilla (esimerkiksi noin kolme prosenttia miehistä ja yksi prosentti naisista), mutta luvut vaihtelevat tutkimuksesta riippuen.
Oireet ja käyttäytymismallit
- Toistuva lain ja muiden ihmisten oikeuksien rikkominen (esim. rikollinen toiminta).
- Petollisuus, valehtelu, identiteetin manipulointi tai toisten hyväksikäyttö omien tavoitteiden saavuttamiseksi.
- Impulsiivisuus ja kyvyttömyys suunnitella tulevaisuutta tai kantaa vastuuta taloudellisista ja sosiaalisista velvoitteista.
- Toistuva fyysinen aggressio tai väkivaltaisuus.
- Vastuuttomuus työssä tai ihmissuhteissa.
- Syytösten ja rikosten jälkeen vähäinen katumus, empatian puute tai syyllisyyden vähättely.
Diagnoosi
Diagnoosin tekee yleensä psykiatri tai motivoitunut mielenterveyden ammattilainen käyttäen kliinistä haastattelua ja diagnostisia kriteerejä (esim. DSM-5 tai ICD-10/11). Tyypillisesti edellytyksenä on, että oireet ovat olleet läsnä nuoruudesta lähtien ja että aikuisuudessa esiintyy pitkäkestoinen kaava muiden oikeuksien loukkaamisesta. DSM-5 painottaa, että ennen 15 ikävuotta esiintyy usein käytöshäiriön oireita (conduct disorder), jotta voidaan katsoa olevan antisosiaalisen persoonallisuuden kehittyminen.
Syyt ja riskitekijät
ASPD:n syntyyn vaikuttavat sekä biologiset että ympäristötekijät. Tyypillisiä tekijöitä ovat:
- Perinnölliset tekijät: persoonallisuuden piirteet ja impulsiivisuus voivat osittain periytyä.
- Aivojen toiminnan ja kehityksen erot, jotka vaikuttavat tunteiden säätelyyn ja empatiaan.
- Varhainen haitallinen ympäristö: lapsuudenaikainen kaltoinkohtelu, laiminlyönti, epävakaat tai rikolliset vanhemmat ja sosiaalinen köyhyys.
- Varhaiset käyttäytymishäiriöt (esim. käytöshäiriö) ja oppimisvaikeudet.
- Päihteiden väärinkäyttö ja traumaattiset kokemukset voivat lisätä oireiden vaikeutta ja rikkoa sosiaalista toimintakykyä.
Yleisiä sairastuvuuteen liittyviä tiloja
ASPD esiintyy usein yhdessä muiden mielenterveyshäiriöiden kanssa. Tavallisia komorbiditeetteja ovat:
- Päihdehäiriöt
- ADHD (erityisesti impulsiivisuuden taustalla)
- Mieliala- ja ahdistuneisuushäiriöt
- Muut persoonallisuushäiriöt, kuten narsistinen tai epävakaa persoonallisuus
Hoito
ASPD:n hoito on haastavaa: täydellistä paranemista ei aina saavuteta, mutta oireita voidaan vähentää ja elämänlaatua parantaa. Hoidon painopisteet:
- Psykoterapia: kognitiivinen käyttäytymisterapia (CBT) voi auttaa impulsseihin, aggression hallintaan ja ongelmanratkaisutaitoihin. Myös pitkäkestoisemmilla terapiamuodoilla (esim. skeematerapia, mentalisaatiopohjainen terapia) voi olla hyötyä tietyissä tapauksissa.
- Päihdehoito: päihteiden korjaaminen on usein keskeinen osa hoitoa.
- Lääkehoito: ei ole yksittäistä, ASPD:hen hyväksyttyä lääkettä, mutta oireenmukaista lääkitystä voidaan käyttää. Esimerkiksi mielialaa tasaavat lääkkeet tai antipsykootit voivat auttaa aggressiivisuuteen tai impulsiivisuuteen liittyvissä oireissa; masennus- tai ahdistusoireita hoidetaan asianmukaisesti. Lääkityksen käyttö on tapauskohtaista ja vaatii ammattilaisen arvion.
- Forensinen ja sosiaalinen tuki: oikeudelliset ja sosiaaliset toimenpiteet, asuin- ja työelämäntuki sekä valvotut hoitokokonaisuudet voivat olla tarpeen silloin, kun henkilön käytös vaarantaa ympäristön tai itsensä.
Ennuste
Joillain ihmisillä antisosiaaliset käytösmallit vähenevät iän myötä, ja impulsiivisuus sekä aggressiivisuus saattavat vähentyä. Toisaalta, jos tilaa ei hoideta ja päihteiden käyttö jatkuu, seuraukset voivat olla vakavia – rikollisuus, pitkäaikaiset ihmissuhdeongelmat ja syrjäytyminen. Varhainen puuttuminen nuoruudessa (esim. käytöshäiriön hoito) parantaa usein ennustetta.
Mitä tehdä — ohjeita läheisille
- Pidä turvallisuus etusijalla: jos on vaaraa väkivallasta tai laittomasta toiminnasta, hakeudu apuun ja tarvittaessa viranomaisten puoleen.
- Aseta selvät rajat ja seuraukset: epäselvät tai aina anteeksiantavat rajat voivat ylläpitää haitallista käyttäytymistä.
- Kannusta hoitoon: motivointi ja hoidon hakeminen voivat olla vaikeita, mutta ammattilaisen avulla voidaan kartoittaa mahdollisuudet.
- Etsi tukea itsellesi: läheisen ASPD voi rasittaa perheitä — vertaistuki, terapia tai neuvonta ovat hyödyllisiä.
Lopuksi
Antisosiaalinen persoonallisuushäiriö on vakava ja monimuotoinen häiriö, joka vaatii usein pitkäjänteistä, moniammatillista hoitoa. Varhainen tunnistaminen, päihdeongelmien hoito ja turvallisuuden varmistaminen ovat avainasioita. Jos epäilet itselläsi tai läheiselläsi ASPD:tä, hakeudu arviointiin mielenterveyden ammattilaiselta.
DSM-IV-kriteerit
Psyykkisten häiriöiden diagnostisen ja tilastollisen käsikirjan (DSM-IV) uusimman version mukaan henkilöllä on ASPD, jos hän täyttää seuraavat vaatimukset:
A. Henkilö on 15-vuotiaasta lähtien osoittanut, että hän ei välitä muiden oikeuksista ja loukkaa niitä. Tämän mallin on oltava läpitunkeva, mikä tarkoittaa, että henkilö käyttäytyy tavanomaisesti näin eri tilanteissa. Tämä malli ilmenee vähintään kolmessa seuraavista teoista:
- Henkilö ei noudata lakia ja tekee toistuvasti asioita, joista hänet voitaisiin pidättää.
- Henkilö johtaa usein tahallisesti harhaan ja pettää muita. Hän voi tehdä tämän valehtelemalla toistuvasti, käyttämällä peitenimiä (väärää nimeä) tai huijaamalla muita ihmisiä (joko rahan tai nautinnon vuoksi).
- Henkilö on impulsiivinen tai ei suunnittele etukäteen.
- Henkilö ärsyyntyy tai suuttuu helposti ja on aggressiivinen. Hän joutuu toistuvasti fyysisiin tappeluihin tai pahoinpitelee muita.
- Henkilö ei välitä muiden ihmisten turvallisuudesta tai omasta turvallisuudestaan.
- Henkilö on jatkuvasti vastuuton. Hän ei ehkä yritä pitää työpaikkaa tai noudattaa taloudellisia velvoitteita, kuten laskuja ja velkoja.
- Henkilö ei osoita katumusta toisten loukkaamisesta; hän satuttaa, varastaa tai kohtelee muita huonosti ilman katumusta.
B. ASPD-diagnoosin saamiseksi henkilön on oltava vähintään 18-vuotias.
C. 15-vuotiaana hänellä näytti olevan käytöshäiriöitä.
D. Henkilön epäsosiaalinen käyttäytyminen ei johdu skitsofreniasta tai maanisesta jaksosta.
ASPD vs. psykopatia
ASPD ei ole sama asia kuin psykopatia. Ne ovat samankaltaisia; ihmiset, joilla on molemmat sairaudet, voivat käyttäytyä samalla tavalla. Ne diagnosoidaan kuitenkin eri tavalla. DSM:n kriteerien mukaan ASPD-diagnoosi perustuu henkilön käyttäytymiseen. Psykopatialle ei ole olemassa virallista, sovittua määritelmää tai diagnoosikriteeristöä, mutta useimmat psykopatiaa mittaavat välineet keskittyvät persoonallisuuden ominaisuuksiin sekä käyttäytymiseen.
Useimmat ihmiset, jotka saavat korkeat pisteet Hare Psychopathy Checklist (PCL-R) -testissä, joka on suosituin psykopatian mittari, täyttävät myös ASPD:n kriteerit. ASPD:tä sairastavat henkilöt eivät kuitenkaan rutiininomaisesti saa korkeita pistemääriä PCL-R:ssä. Tämä viittaa siihen, että useimmat psykopaatit täyttävät ASPD:n kriteerit, mutta useimmat ASPD:tä sairastavat henkilöt eivät ole psykopaatteja. ASPD-diagnoosi kattaa suurimman osan psykopaateista sekä paljon muita ihmisiä, jotka eivät ole psykopaatteja. ASPD-diagnoosi kattaa kaksi tai kolme kertaa niin monta vankia kuin psykopatia-diagnoosi.
Alatyypit
Käyttäytymisestä riippuen on tunnistettu erilaisia ASPD:n alatyyppejä:
- Intrumentalisoitu tyyppi: Ihmiset, jotka luokitellaan tähän alatyyppiin, välittävät vallasta, aineellisista hyödykkeistä ja rahasta. He ovat hyvin itsevarmoja, ja heiltä puuttuvat tunteet, kuten katumus, empatia tai pelko. He eivät halua muuttaa käyttäytymistään. Tämä tyyppi on hyvin samankaltainen kuin se, mitä ennen kutsuttiin "psykopatiaksi".
- Impulsiivinen tyyppi: Nämä ihmiset ovat hyvin impulsiivisia, heillä on vaikeuksia kontrolloida toimintaansa ja he arvioivat muiden ihmisten toiminnan nopeasti negatiiviseksi. Useimmissa tapauksissa kärsivä henkilö ei huomaa tätä kyvyttömyyttä. Nämä ihmiset ovat myös hyvin tunteellisia; pelon ja vihan kaltaiset tunteet ovat yleisiä. He turhautuvat helposti ja käyttäytyvät nopeasti aggressiivisesti. Nämä ihmiset eivät etsi aineellista hyötyä.
- Pelokas tyyppi: Nämä ihmiset kärsivät usein masennuksesta ja ovat ujoja tai pelokkaita. Kun heitä provosoidaan, heidän väkivaltainen käyttäytymisensä on liiallista ja usein suurempaa kuin muilla tyypeillä. Näiden purkausten ulkopuolella he ovat hallitsevia, eikä heitä juurikaan huomata. Hyvin usein tämä ryhmä on kokenut traumaattisia tapahtumia.
Myös sekatyyppejä esiintyy. Alatyypeistä käydään keskustelua.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä on epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö (ASPD)?
V: ASPD on persoonallisuushäiriö, jossa henkilö ei sopeudu sosiaalisesti hyväksyttävään käyttäytymiseen ja jättää huomiotta sosiaaliset normit tai muiden oikeudet.
K: Millä nimellä kutsutaan joskus ihmisiä, joilla on äärimmäinen ASPD?
V: Äärimmäistä ASPD:tä sairastavia ihmisiä kutsutaan joskus lempinimillä sosiopaatit tai psykopaatit, mutta nämä sanat eivät ole tieteellisiä nimityksiä.
K: Milloin ASPD-kuvio yleensä alkaa?
V: ASPD-kuvio alkaa yleensä lapsuudessa tai nuoruudessa ja jatkuu aikuisuuteen asti.
K: Onko ASPD:tä sairastavilla ihmisillä omatunto tai moraalitaju?
V: ASPD:tä sairastavilla ihmisillä ei ole omaatuntoa tai moraalitajua, vaikka suurin osa heistä tietääkin, mikä on oikein ja mikä väärin.
K: Mitkä ovat joitakin ASPD:hen liittyviä käyttäytymismalleja?
V: Ihmiset, joilla on ASPD, voivat olla impulsiivisia, aggressiivisia, holtittomia ja tuhoisia. He tekevät usein rikoksia.
K: Kuinka suurella osalla miehistä on ASPD?
V: Noin kolmella prosentilla miehistä on ASPD.
K: Kuinka suurella osalla naisista on ASPD?
V: Noin yhdellä prosentilla naisista on ASPD.
Etsiä