Aggressio | saman lajin jäsenten välinen käyttäytyminen, jonka tarkoituksena on aiheuttaa nöyryytystä, kipua tai vahinkoa
Aggressiolla tarkoitetaan saman lajin jäsenten välistä käyttäytymistä, jonka tarkoituksena on aiheuttaa nöyryytystä, kipua tai vahinkoa.
Ferguson ja Beaver määrittelivät aggressiivisen käyttäytymisen seuraavasti: "Käyttäytyminen, jonka tarkoituksena on lisätä organismin sosiaalista dominanssia suhteessa muiden organismien dominanssiasemaan."
Aggressio ilmenee ihmisten keskuudessa monissa eri muodoissa, ja se voi olla fyysistä, henkistä tai sanallista.
Aggressiota on kahdenlaista: vihamielistä, affektiivista aggressiota ja välineellistä, saalistavaa tai tavoitteellista aggressiota.
Reaktiivista suhteellista aggressiota (vihamielinen, affektiivinen, kostava) käytetään vastauksena siihen, että tuntee itsensä hyökkäyksen kohteeksi, uhatuksi tai vihaiseksi. Yleensä tämäntyyppistä aggressiota osoittava henkilö tuntee itsensä provosoiduksi siihen. Instrumentaalista relationaalista aggressiota (saalistava, tavoitteellinen) käytetään, jotta yksilö saisi haluamansa.
Eri lajien jäsenten välistä saalistus- tai puolustuskäyttäytymistä ei yleensä pidetä "aggressiona".
Kuten useimpia tai jopa kaikkia käyttäytymismalleja, aggressiota voidaan tarkastella sen perusteella, miten se auttaa eläintä lisääntymään ja selviytymään. Eläimet voivat käyttää aggressiota saadakseen ja varmistaakseen reviirit sekä muut resurssit, kuten ruoan, veden ja parittelumahdollisuudet.
Selvimmin aggressiivisuus näkyy petoeläimen ja sen saaliin välisessä vuorovaikutuksessa. Eläin, joka puolustautuu saalistajaa vastaan, muuttuu aggressiiviseksi selviytyäkseen ja saalistaja saadakseen ravintoa. Koska aggressio paljon suurempaa vihollista tai vihollisryhmää vastaan johtaisi lähes varmasti eläimen kuolemaan, eläimet ovat kehittäneet hyvän aistin siitä, milloin ne ovat alakynnessä. Tämä kyky arvioida toisten eläinten voimaa antaa eläimille "taistele tai pakene" -reaktion saalistajia kohtaan; riippuen siitä, kuinka voimakkaaksi ne arvioivat saalistajan, eläimet joko ryhtyvät aggressiivisiksi tai pakenevat.
Vaikka ihmisillä on yhteisiä aggression piirteitä muiden eläinten kuin ihmisten kanssa, he eroavat useimmista eläimistä aggressionsa monimutkaisuudessa kulttuurin, moraalin ja sosiaalisten tilanteiden kaltaisten tekijöiden vuoksi.
Aggressiotutkimus
Aggressio on käyttäytymistä, jossa vahingoitetaan toista ihmistä tahallisesti. Vuosien mittaan on käyty jatkuvaa keskustelua ihmisten aggression alkuperästä tai syistä. Joidenkin teorioiden mukaan aggressio on synnynnäistä, kun taas toiset väittävät, että se on opittua käyttäytymistä.
- Kognitiivisen lähestymistavan mukaan aggressio on opittua. Tämän teorian pääväite on, että ihmiset oppivat olemaan aggressiivisia. Albert Bandura kuitenkin väitti, että aggressio pikemminkin jäljitellään kuin opitaan ehdollistumisen kautta. Jäljittelyn lisäksi myös havainnointioppiminen on toinen tapa, jolla ihmiset oppivat olemaan aggressiivisia. Esimerkiksi aggressiivisten tekojen katsominen, erityisesti elokuvissa tai videopeleissä, helpottaa aggressiivisen käyttäytymisen todennäköisyyttä. Näin tapahtuu useimmiten lasten keskuudessa, kun lapset altistuvat aggressiivisille ympäristöille. Tällaisessa tilanteessa lapset kasvavat yleensä tietäen, että aggressiivinen käyttäytyminen on hyväksyttävää. Tutkimuksissa on toistuvasti kuvattu, että lapset, jotka altistuvat perheväkivallalle kasvaessaan, kehittävät todennäköisemmin aggressiivisia tekoja tai muuttuvat aggressiivisiksi aikuisiksi tulevaisuudessa.
- Psykoanalyyttinen lähestymistapa pitää aggressiota synnynnäisenä. Sigmund Freudin aggressioteoriassa aggressiivinen käyttäytyminen kuvataan synnynnäiseksi haluksi tai vaistoksi, eivätkä tilanteet tai luonto vaikuta siihen. Näin ollen se on väistämätön osa ihmiselämää.
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mitä on aggressio?
V: Aggressio on saman lajin jäsenten välistä käyttäytymistä, jonka tarkoituksena on aiheuttaa nöyryytystä, kipua tai vahinkoa.
K: Miten Ferguson ja Beaver määrittelevät aggressiivisen käyttäytymisen?
V: Ferguson ja Beaver määrittelevät aggressiivisen käyttäytymisen seuraavasti: "Käyttäytyminen, jonka tarkoituksena on lisätä eliön sosiaalista dominanssia suhteessa muiden eliöiden dominanssiasemaan".
K: Mitkä ovat aggression kaksi tyyppiä?
V: Aggression kaksi tyyppiä ovat vihamielinen, affektiivinen aggressio ja instrumentaalinen, saalistava tai tavoitteellinen aggressio.
K: Minkä tyyppistä aggressiota käytetään vastauksena siihen, että tuntee itsensä hyökkäyksen kohteeksi, uhatuksi tai vihaiseksi?
V: Reaktiivista relationaalista aggressiota (vihamielinen, affektiivinen, kostava) käytetään vastauksena siihen, että tuntee itsensä hyökkäyksen kohteeksi, uhatuksi tai vihaiseksi.
K: Minkälaista aggressiota käytetään, jotta yksilö saisi haluamansa?
V: Instrumentaalista suhteellista aggressiota (saalistava, tavoitteellinen) käytetään, jotta yksilö saisi haluamansa.
K: Miten eläimet käyttävät aggressiota?
V: Eläimet voivat käyttää aggressiota saadakseen ja varmistaakseen reviirit sekä muut resurssit, kuten ruoan, veden ja parittelumahdollisuudet. Ne käyttävät sitä myös puolustautuessaan saalistajia vastaan selviytyäkseen ja saalistajaa vastaan varmistaakseen ravintonsa.
K: Miten ihmiset eroavat muista eläimistä kuin ihmiseläimistä aggressioidensa monimutkaisuuden suhteen?
V: Ihmiset eroavat useimmista muista eläimistä kuin ihmisistä, koska niiden aggressiot ovat monimutkaisempia esimerkiksi kulttuurin moraalin ja sosiaalisten tilanteiden vuoksi.
