Index librorum prohibitorum
Index Librorum Prohibitorum (suomeksi: Kiellettyjen kirjojen luettelo) oli katolisen kirkon kieltämien kirjojen luettelo. Ne kiellettiin, jos kirkko katsoi niiden olevan harhaoppisia, antikirkollisia (kirkon vastaisia) tai irstaita (säädyttömiä). Se oli katolisen kirkon harjoittamaa sensuuria.
Indeksin varhaisia versioita julkaistiin katolisissa Alankomaissa (1529), Venetsiassa (1543) ja Pariisissa (1551). Vuosisadan puoliväliin mennessä, kun Ranskassa ja Saksassa käytiin uskonsotia, viranomaiset uskoivat, että lehdistön valvonnalla voitaisiin estää harhaopin leviäminen. Tämä voitaisiin toteuttaa käyttämällä kiellettyjen teosten luetteloa, jota kirkolliset ja siviiliviranomaiset tukisivat.
Paavi Paavali IV julkaisi ensimmäisen Roomassa julkaistun version (Paavalin indeksi) vuonna 1559. Vuosina 1571-1917 luettelon päivittämisestä vastasi Indeksin pyhä kongregaatio. 20. ja viimeinen painos ilmestyi vuonna 1948, ja paavi Paavali VI lakkautti indeksin virallisesti 14. kesäkuuta 1966.
Luettelon tavoitteena oli suojella uskovien uskoa ja moraalia. Tähän pyrittiin estämällä heitä lukemasta harhaoppisia ja moraalittomia kirjoja. Tällaisia virheitä sisältäviä kirjoja olivat muun muassa tähtitieteilijöiden teokset, kuten Johannes Keplerin Epitome astronomiae Copernicanae, joka oli luettelossa vuosina 1621-1835, ja filosofien teokset, kuten Immanuel Kantin Puhtaan järjen kritiikki. Indeksin eri painoksissa oli myös kirkon säännöt kirjojen lukemisesta, myymisestä ja sensuurista. Jopa sellaiset Raamatun painokset ja käännökset, joita kirkko ei ollut hyväksynyt, voitiin kieltää.
Indeksin noudattamista valvoi inkvisitio. GiordanoBrunon, jonka koko teos kirjattiin indeksiin 8. helmikuuta 1600, polttaminen roviolla johtui (päällisin puolin) harhaopista, ei heliosentrismistä tai muista tieteellisistä näkemyksistä. Näihin muihin näkemyksiin kuului kuitenkin usko "muihin maailmoihin", mikä oli harhaoppia.
Vasta vuonna 1822 kirkko salli sellaisten kirjojen painamisen, joissa hyväksyttiin maapallon liike.
Indeksin lakkauttamisen jälkeinen kehitys osoittaa, että "indeksi on menettänyt merkityksensä 2000-luvulla". Täydellinen luettelo indeksin peräkkäisissä painoksissa esiintyvistä kirjoittajista ja kirjoituksista esitetään teoksessa J. Martínez de Bujanda, Index Librorum Prohibitorum, 1600-1966. Luettelo indeksissä olleista kirjoista löytyy World Wide Webistä.
Index Librorum Prohibitorumin nimiölehti (Venetsia 1564).
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on Index Librorum Prohibitorum?
V: Index Librorum Prohibitorum (suomeksi: kiellettyjen kirjojen luettelo) oli luettelo kirjoista, jotka katolinen kirkko kielsi, koska niiden katsottiin olevan harhaoppisia, kirkonvastaisia tai irstaita.
K: Milloin ja missä se julkaistiin ensimmäisen kerran?
V: Indeksin ensimmäinen versio julkaistiin katolisissa Alankomaissa (1529), Venetsiassa (1543) ja Pariisissa (1551).
K: Kuka vastasi luettelon päivittämisestä?
V: Vuosina 1571-1917 luettelon päivittämisestä vastasi Indeksin pyhä kongregaatio.
K: Mikä oli sen tarkoitus?
V: Luettelon tarkoituksena oli suojella uskovien uskoa ja moraalia estämällä heitä lukemasta harhaoppisia ja moraalittomia kirjoja.
K: Miten viranomaiset panivat sen täytäntöön?
V: Indeksin täytäntöönpano tapahtui inkvisition avulla, johon kuului sen rikkojien polttaminen roviolla.
K: Onko olemassa esimerkkejä teoksista, jotka olivat tässä luettelossa?
V: Esimerkkeinä voidaan mainita tähtitieteilijöiden teokset, kuten Johannes Keplerin Epitome astronomiae Copernicanae, joka oli luettelossa vuosina 1621-1835, ja filosofien teokset, kuten Immanuel Kantin Puhtaan järjen kritiikki. Jopa sellaiset Raamatun painokset ja käännökset, joita kirkko ei ollut hyväksynyt, voitiin kieltää.
Kysymys: Milloin paavi Paavali VI poisti tämän indeksin?
V: Paavi Paavali VI poisti tämän indeksin 14. kesäkuuta 1966.
