Ipse dixit – auktoriteettiväite: määritelmä ja esimerkit
Ipse dixit – auktoriteettiväite: selkeä määritelmä, esimerkit ja vinkit tunnistaa dogmaattiset väitteet ja väitteiden perusteettomuus argumenteissa.
Ipse dixit on latinankielinen ilmaisu, joka tarkoittaa "Hän itse sanoi sen" tai vapaasti suomennettuna "niin sanoi hän itse". Termiä käytetään kuvaamaan väitettä, joka esitetään ilman riippumatonta perustelua: asia on totta, koska joku (tai jokin auktoriteetti) niin on ilmoittanut.
Logiikassa: bare assertion -virhe
Logiikassa ipse dixit tunnetaan nimellä bare assertion fallacy (pelkkä väite -virhe). Kyseessä on päättelyvirhe, jossa väite esitetään totena ilman pätevää näyttöä, ja kuulijalta odotetaan hyväksyntää pelkän lausujan aseman tai toteamuksen perusteella.
Yksinkertaistettu muotoilu virheestä:
- Fakta 1: X väittää väitteen A.
- Fakta 2: X väittää, ettei X valehtele / X on auktoriteetti asiassa.
- Johtopäätös: A on tosi, koska X sanoi niin.
"Kun minä käytän sanaa", sanoi Tyyris Lehmus melko halveksivaan sävyyn, "se tarkoittaa juuri sitä, mitä minä valitsen sen tarkoittavan - ei enempää eikä vähempää."
"Kysymys kuuluukin", sanoi Liisa, "voiko sanoilla saada niin paljon erilaisia merkityksiä"."Kysymys on vain siitä", sanoi Tyhjänpäivä, "kumpi on isäntä, siinä kaikki."
Esimerkki havainnollistaa tilanteen, jossa pelkkä lausuma sulkee pois perusteltavan keskustelun: väitteen paikka ei perustu näyttöön vaan lausujan määräämiseen merkityksestä tai totuudesta.
Miten ipse dixit eroaa auktoriteettipäätelmästä?
Ipse dixit liittyy usein auktoriteettiin, mutta on tärkeää erottaa se laillisesta argumentum ad verecundiam -päätelmästä (argumentti auktoriteettiin). Kelvollinen appeal to authority perustuu siihen, että esitetty auktoriteetti on pätevä, riippumaton ja sen väitteelle on olemassa näyttöä tai konsensus. Ipse dixit sen sijaan tarkoittaa, että väite esitellään ilman perusteluja ja sen hyväksymistä vaaditaan pelkän sanoman esittäjän aseman vuoksi.
Esimerkkejä
- Politiikka: "Tämä laki on oikea, koska puolueemme johtaja niin sanoi." (ei esitetä perusteita lain vaikutuksista tai tutkimustuloksista)
- Terveysväitteet: "Tämä ravintolisä parantaa terveyttä — se on totta, koska kuuluisuus X suosittelee sitä." (puuttuu riippumaton näyttö)
- Tiede: "Tämä teoria on tosia, koska kuuluisa tutkija sanoi sen olevan totta." (jos lausuma ei perustu toistuviin empiirisiin tuloksiin, kyse voi olla ipse dixit -väitteestä)
- Arkinen keskustelu: "Näin se on, koska aina on tehty niin." (perustelu puuttuu)
Miksi ipse dixit on ongelmallinen?
- Se estää kriittisen ajattelun ja perusteltujen syiden vaatimisen.
- Se voi ylläpitää dogmaa ja estää uusien todisteiden huomioon ottamisen.
- Se altistaa manipuloinnille ja propagandalle: toisto tai auktoriteetin asema voi saada asiat näyttämään oikeilta ilman näyttöä.
Kuinka tunnistaa ja vastata ipse dixitiin
- Kysy suoraan: "Mikä on näyttö tai peruste tälle väitteelle?"
- Tarkista lähteet ja pyydä riippumatonta verifiointia tai tutkimusnäyttöä.
- Arvioi lausujan auktoriteetti: onko hänellä relevanttia asiantuntemusta ja onko lausunto riippumatonta?
- Erota persoonaan liittyvät syyt väitteen pätevyydestä: se, että joku on suosittu tai vaikutusvaltainen, ei tee väitteestä totta.
- Tarjoa vaihtoehtoinen todistusaineisto tai pyydä selitystä siitä, miten johtopäätös on tehty.
Lopuksi
Ipse dixit on hyödyllinen käsite, kun halutaan kuvata sellaista argumentointitapaa, joka perustuu pelkkään väittämään tai auktoriteetin sanoihin ilman näyttöä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki viittaukset auktoriteetteihin olisivat automaattisesti virheellisiä; pätevä auktoriteettiin vetoaminen voi olla järkevää, kun kyseessä on relevantti asiantuntijuus ja väite on tuettu empiirisellä tai loogisella näytöllä. Ipse dixitiä käytetään tunnistamaan ja kuvaamaan dogmaattista lausumaa, jonka puhuja odottaa kuulijan hyväksyvän päteväksi. Ipse dixit on eräänlaista mielivaltaista dogmatismia: ainoa "todiste" on se, että tämä henkilö sanoi sen. Ipse dixit -ajatteluun liittyy usein se, että todistamaton väite hyväksytään, koska sen on sanonut "auktoriteetti".
Cicero loi sanonnan Ipse dixit, "Hän itse sanoi sen".
Historia
Roomalainen kirjailija Cicero (106-43 eaa.) keksi teoksessaan De natura deorum (Jumalten luonnosta) termin ipse dixit oikeudelliseksi virheeksi. Cicero kuvasi Pythagoraan oppilaita.
Jeremy Bentham muutti termin ipse-dixit sanaksi ipse-dixitismi. Hän loi tämän termin sovellettavaksi poliittisiin argumentteihin.
Ipse dixit on määritelty Yhdysvaltain lainsäädännössä. Esimerkiksi eräässä vuonna 1997 käsitellyssä tapauksessa Yhdysvaltain korkein oikeus tunnusti ongelman, joka liittyy "mielipidevälitteiseen todistusaineistoon, joka liittyy olemassa oleviin tietoihin ainoastaan asiantuntijan ipse dixitin avulla".
Aiheeseen liittyvät sivut
- Väärä dilemma
- Totuudellisuus
- Etusijajärjestelyn intensiteetti
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä tarkoittaa latinankielinen ilmaisu "ipse dixit"?
A: "Hän itse sanoi sen".
Kysymys: Mikä on logiikassa esiintyvä pelkän väitteen virheellisyys?
V: Se on sitä, kun kiistetään, että asiasta voidaan keskustella, ja väite hyväksytään päteväksi pelkästään sen sanoneen henkilön auktoriteetin tai aseman perusteella.
K: Voidaanko pelkkää väitettä pitää pätevänä argumenttina?
V: Ei, ei voi.
K: Mikä on ipse dixitin ongelma?
V: Se on eräänlaista mielivaltaista dogmatismia, jossa todistamaton väite väitetään todeksi, koska sen on lausunut "auktoriteetti".
K: Miten ipse dixit -ongelma selitetään Liisa Ihmemaassa -kirjassa?
V: Esimerkkinä Tyyris Tyhjänpäivä väittää: "Kun käytän sanaa, se tarkoittaa juuri sitä, mitä minä valitsen sen tarkoittavan - ei enempää eikä vähempää."
K: Mikä on yksinkertaisin tapa vääristellä asiaa?
V: Kieltämällä sen olemassaolo.
K: Miksi ipse dixit pidetään harhaluulona?
V: Koska siinä kielletään, että asiasta voidaan keskustella, ja odotetaan, että kuulija hyväksyy väitteen päteväksi pelkästään sen sanoneen henkilön auktoriteetin tai aseman perusteella.
Etsiä