Preferenssin intensiteetti (mieltymysintensiteetti): määritelmä ja mittaus

Tutustu preferenssin (mieltymysintensiteetin) määritelmään, mittaushaasteisiin ja sovelluksiin taloudessa, politiikassa ja markkinoinnissa — ymmärrä päätösten tunnevaikutus.

Preferenssin intensiteetti, joka tunnetaan myös nimellä intensiteettipreferenssi, kuvaa valintatilanteessa esiintyvän mieltymyksen voimakkuutta — ei pelkästään sitä, minkä vaihtoehdon henkilö valitsee, vaan kuinka paljon hän pitää sitä parempana kuin vaihtoehtoa tai vaihtoehtoja. Käsite tunnustaa, että päätöksentekoon liittyy sekä suunta (mikä on parempi) että voimakkuus (kuinka paljon parempi).

Mitä preferenssin intensiteetti tarkoittaa käytännössä?

Preferenssin intensiteetti kertoo esimerkiksi eron sen välillä, että henkilö valitsee kahvin teen sijaan satunnaisesti ja sen välillä, että hän valitsee kahvin aina ja kokee teen olevan paljon vähemmän mieluisa. Kahden henkilön järjestysmieltymykset voivat olla samat (kumpikin pitää kahvia enemmän kuin teetä), mutta intensiteetit voivat poiketa suuresti. Tästä syystä intensiteetti on olennainen käsite, kun pyritään ymmärtämään motivaatiota, priorisointia ja päätöksenteon voimakkuutta.

Mittaamisen lähestymistavat

Preferenssin intensiteetin mittaaminen voidaan tehdä monin eri tavoin. Yleisiä menetelmiä ovat:

• Itsearviointiasteikot (esim. Likert-asteikot): vastaaja kertoo, kuinka vahvasti hän pitää vaihtoehdosta suhteessa toiseen.
• Parivertailut ja suhteellinen luokittelu: pyydetään arvioimaan, kuinka paljon A on parempi kuin B (esim. "hieman", "selvästi", "paljon").
• Valinnat ja toistuvat valintaosuudet: käyttäjän valintoja toistetaan satunnaisesti eri yhdistelmillä, jolloin voidaan päätellä intensiteetti todennäköisyyksinä (satunnaiset hyötymallit, Bradley–Terry, Thurstone).
• Talous- ja markkinapohjaiset mittarit: maksuhalukkuus (willingness-to-pay), todelliset ostokäyttäytymisen havainnot tai markkinahinnat.
• Käyttäytymiskokeet ja kannustetut mekanismit: esim. Becker–DeGroot–Marschak-aukiointi tai muut taloudellisesti kannustetut keinot, jotka pakottavat osallistujan ilmaisemaan todellisen arvonsa.
• Neuromittaukset ja fysiologiset mittarit: aivokuvantaminen tai sydämenlyönnin/muiden signaalien mittaus, joita käytetään apuna, kun halutaan löytää valinnoista nousevia voimakkuusmerkkejä (tieteellinen lisäinformaatio, ei suora mitta).

Tekniset ja teoreettiset haasteet

Preferenssin intensiteetin mittaaminen kohtaa useita vaikeuksia:

• Ordinalisuuden rajat: perinteinen valintateoria ja monet sosiaalisen valinnan tulokset perustuvat järjestysmieltymyksiin (ordinal utility), jotka eivät kerro intensiteetistä.
• Interpersoonallinen vertailtavuus: edes jos keneltä tahansa saadaan kardinaalinen arvio (luvut tai eurot), eri ihmisten asteikot eivät välttämättä ole suoraan verrattavissa ilman lisäoletuksia.
• Mittausharhat: ankkurointi, skaalauskäyttäytyminen, sosiaalinen toivottavuus ja vastaajan ymmärrys voivat vinouttaa tuloksia.
• Arbitraarisuus ja mittayksiköt: mitä tarkoittaa "kaksi kertaa voimakkaampi mieltymys"? Ilman selkeää yksikköä vertaaminen on ongelmallista.
• Normatiiviset vaikutukset: jos poliittisessa päätöksenteossa otettaisiin huomioon intensiteetit, syntyisi kysymyksiä oikeudenmukaisuudesta ja painotuksista (kuka saa valita ja kuinka paljon).

Kritiikki ja teoreettiset rajoitukset

Käsitettä on kritisoitu erityisesti sen mittaamisen vaikeuden vuoksi. Talousteoriassa utilitarismi ja monet päätösteoriat edellyttävät kardinaalisia hyötyjä, joita on vaikea tai mahdoton mitata luotettavasti. Sosiaalisen valinnan teoria, mukaan lukien Arrow'n epäsopivuusteoreema, huomauttaa, että yksilöiden preferenssijärjestysten konsistenssiä voidaan käsitellä, mutta intensiteetin liittäminen kollektiiviseen päätökseen tuo lisäongelmia ja mahdollisesti epäoikeudenmukaisuuksia.

Sovellukset

Preferenssin intensiteettiä hyödynnetään monilla alueilla:

• Markkinointi ja tuotekehitys: yritykset mittaavat suosioiden voimakkuutta kaupan ja mainonnan optimointiin.
• Terveydenhuolto: potilaiden priorisoinnissa ja hoitomieltymysten arvioinnissa (esim. aika-laatu -vaihtokaupat, QALY).
• Politiikka ja julkinen päätöksenteko: äänestysintensiteetin huomioiminen ja etujen painottaminen (vaikea käytännössä, mutta teoreettisesti merkittävä).
• Tutkimus ja käyttäytymistiede: kokeelliset asetelmat ja taloudelliset pelit selvittävät motivaatiota ja valintojen voimakkuutta.

Käytännön suosituksia mittaajille

• Käytä useampaa eri mittaria (esim. itsearvio + valintakokeet + markkinadata) ja trianguloi tuloksia.
• Innosta vastaajia toimimaan taloudellisesti merkityksellisillä kannustimilla, kun mahdollista, jotta ilmoitetut mieltymykset ovat lähempänä todellista käyttäytymistä.
• Ole tarkka mittausasteikon määrittelyssä ja raportoi, miten asteikot tulkitaan (esim. mitä tarkoittaa "selvästi parempi").
• Tarkista skaala- ja ankkurointivaikutukset pilotoinnilla ja käytä neutraaleja kysymyksiä.
• Kun vertailet eri ihmisiä, huomioi interpersoonallisen vertailtavuuden rajoitukset ja vältä liian yksinkertaisia summauksia ilman perusteluja.

Yhteenvetona: preferenssin intensiteetti on tärkeä käsite, kun halutaan ymmärtää valintojen taustalla olevaa voimaa, mutta sen luotettava mittaaminen on haastavaa. Käytännössä parhaan tiedon saa yhdistämällä erilaisia mittausmenetelmiä, kannustamalla todelliseen valintaan ja tunnistamalla mittauksen rajoitukset.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mitä on preferenssin voimakkuus?

K: Mikä on mieltymyksen intensiteetin tunnistamisen tarkoitus?

K: Miksi mieltymysintensiteetin käsitettä on kritisoitu?

K: Millä aloilla käytetään käsitettä preferenssin intensiteetti?

K: Mitä termi konsensussopimus tarkoittaa?

K: Miten preferenssin intensiteetti liittyy päätöksentekoon?

K: Onko mieltymyksen intensiteetti tärkeä päätöksenteossa?

Hae kirjaimella