Ishi kahdessa maailmassa on elämäkerta Ishistä, joka on viimeinen tunnettu Yahi-intiaanikansan jäsen. Kirjan on kirjoittanut Theodora Kroeber. Se julkaistiin vuonna 1961 ja on sittemmin ollut laajalti luettu ja arvostettu teos, joka käännettiin yhdeksälle kielelle. Teos yhdistää antropologista lähdeaineistoa ja kertovan elämäkerran muotoa: se kuvaa sekä Ishin henkilökohtaista tarinaa että Yahi-kansan kulttuuria, kielimuistumia ja historian traagisia seurauksia. Theodora Kroeber kirjoittaa myötätuntoisesti mutta myös kriittisesti siitä, miten länsimaiset tutkijat ja yhteiskunta kohtelivat alkuperäiskansoja. Kirja on merkittävä paitsi ihmiskertomuksena myös lähteenä, joka on herättänyt keskustelua etnografian, muistamisen ja alkuperäiskansojen oikeuksien ympärillä.

Ishi löydettiin yksin ja nälissään Orovillen ulkopuolelta Kaliforniasta vuonna 1911. Antropologit Alfred Louis Kroeber ja Thomas Waterman veivät hänet San Franciscon antropologiseen museoon, jossa hän vietti jäljellä olevan elämänsä. Siellä antropologit tutkivat häntä, dokumentoivat hänen kieltään ja taitojaan — kuten jousen ja nuolen tekoa, tulen sytyttämistä ja metsästystapoja — ja Ishi myös opetti museon henkilökunnalle ja vierailijoille perinteisiä käytäntöjä. Hän oppi vähitellen englantia ja muodostui monille silminnäkijäksi kadonneesta elämäntavasta. Ishi kuoli vuonna 1916 tuberkuloosiin. Hänen kohtelunsa elinaikanaan ja sen jälkeinen kohtelu herättävät nykyään eettisiä kysymyksiä ihmisenäyttelyistä, tutkimuksesta ja kuolleiden kohtelusta; kirja tuo esiin näitä ristiriitoja ja muistuttaa Yahi-kansan hävityksestä kulttuurisen kolonisaation aikana.

Kirjan synty ja merkitys:

  • Lähteet: Theodora Kroeber hyödynsi Alfred Kroeberin muistiinpanoja, tutkijahaastatteluja ja muita arkistomateriaaleja rakentaessaan Ishin elämäkerrallista kertomusta. Vaikka hän ei koskaan tavannut Ishiä henkilökohtaisesti, teos pyrkii antamaan ihmisläheisen ja kunnioittavan kuvan.
  • Kulttuuriperintö: Kirja on auttanut säilyttämään tietoa Yahi-kulttuurista, kielestä ja arkipäivän taidoista, jotka muuten olisivat saattaneet kadota historian hämäriin.
  • Vaikutus: Teos toi laajempaan tietoisuuteen alkuperäiskansojen kokemuksia Kaliforniassa 1800–1900-luvun vaihteessa ja on toiminut sekä populaarina kertomuksena että lähtökohtana akateemisille ja eettisille keskusteluille.

Nykykatsannossa Ishin tarina muistuttaa sekä yksilön että yhteisön menetyksestä, mutta myös siitä, miten kertomuksia voidaan käyttää ihmisten muistamisen ja oikeudenmukaisuuden edistämiseen. Theodora Kroeberin kirja on yksi tapa säilyttää ja välittää tämä vaikea mutta tärkeä historia tuleville sukupolville.