Itanium — Intelin 64-bittinen palvelinprosessoriperhe: historia ja lopetus

Tehokkaiden palvelinten markkinat

Kun Itanium julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 2001, sen nopeus oli pettymys muihin prosessorityyppeihin verrattuna. Nykyisten x86-sovellusten ja -käyttöjärjestelmien käyttö oli erityisen huonoa, sillä erään vuonna 2001 tehdyn testin mukaan se oli yhtä nopea kuin 100 MHz:n Pentium (tuolloin markkinoilla oli 1,1 GHz:n Pentiumeja). Itanium ei menestynyt IA-32:een tai RISC:hen verrattuna, ja se menestyi vielä huonommin, kun julkaistiin x86-64, joka toimi vanhempien x86-sovellusten kanssa.

Vuonna 2009 julkaistussa artikkelissa Itaniumin historiasta - "How the Itanium Killed the Computer Industry" - toimittaja John C. Dvorak kertoi: "Tämä on edelleen yksi viimeisten 50 vuoden suurimmista fiaskoista [huonoista tilanteista]" . Teknologiakirjailija Ashlee Vance kirjoitti, että hitaus nopeudessa ja julkaisussa "teki tuotteesta vitsin siruteollisuudessa". Donald Knuth sanoi haastattelussa: "Itanium-lähestymistavan... piti olla niin loistava - kunnes kävi ilmi, että toivottuja kääntäjiä oli periaatteessa mahdotonta kirjoittaa."

Sekä Red Hat että Microsoft ilmoittivat lopettavansa Itaniumin käytön käyttöjärjestelmiensä kanssa. Muut Linux-jakelut, kuten Gentoo ja Debian, ovat kuitenkin edelleen saatavilla Itaniumille. Maaliskuun 22. päivänä 2011 Oracle ilmoitti, ettei se enää tue Itaniumia, mutta tuki nykyisille tuotteilleen jatkuu. Lokakuussa 2013 Oracle kertoi julkaisevansa Oracle Database 12.1.0.1.0:n HP-UX Itanium 11.31:lle vuoden 2014 alkuun mennessä.

Eräs Intel-yhtiön entinen virkamies sanoi, että Itaniumista oli tullut Intelille kannattava (kykenee tekemään paljon rahaa) vuoden 2009 lopulla. Vuonna 2009 ja sen jälkeen Itaniumia käytti palvelimissa lähinnä HP, joka valmisti 95 prosenttia Itanium-palvelimista, joten Itaniumin ensisijainen käyttöjärjestelmä oli HP-UX. Maaliskuun 22. päivänä 2011 Intel ilmoitti jatkavansa Itaniumin tukemista kokonaan, ja monet uudet Itanium-sirut luodaan ja ajallaan.

Muut markkinat

Vaikka Itanium menestyi hyvin huipputekniikan laskennassa, Intel halusi, että sitä käytettäisiin enemmän kuin alkuperäistä x86-arkkitehtuuria.

AMD päätyi helpompaan ideaan ja loi x86-64:n, 64-bittisen lisäyksen x86-arkkitehtuuriin, jota Microsoft tuki pian Microsoft Windowsissa, joten Intelin oli sisällytettävä samantyyppinen 64-bittinen lisäys Intelin x86-prosessoreihin. x86-64:ssä voidaan käyttää olemassa olevia 32-bittisiä sovelluksia täydellä laitteistonopeudella, mutta siinä on 64-bittinen muistin osoitteistus ja muita lisäyksiä uusia sovelluksia varten. Tästä arkkitehtuurista on nyt tullut käytetyin 64-bittinen arkkitehtuuri työpöytä- ja kannettavien tietokoneiden markkinoilla, ja 64-bittinen ARMv8-arkkitehtuuri toimii monien mobiililaitteiden voimanlähteenä, joita käytetään nykyään iPhoneissa, iPadeissa, iPod Toucheissa ja nyt monissa Android-puhelimissa ja -tableteissa, kuten Nexus 6P:ssä ja Nexus 9:ssä. Jotkin Itanium-pohjaiset työasemat tulivat alun perin markkinoille SGI:n kaltaisten yritysten toimesta, mutta niitä ei ole enää saatavilla. Koska AMD valmisti ensimmäisen x86-64-piirin, arkkitehtuuria kutsutaan käyttöjärjestelmissä yleisesti nimellä "amd64".

Kehitys: 1989-2000

Vuonna 1989 HP uskoi, että RISC-arkkitehtuurit (Reduced InstructionSet Computing) olivat juuttuneet yhteen ohjeeseen sykliä kohti. HP:n tutkijat yrittivät luoda uudenlaisen prosessoriarkkitehtuurin, jota myöhemmin kutsuttiin nimellä EPIC (Explicitly Parallel Instruction Computing), jonka avulla prosessori voi käyttää useita ohjeita jokaisessa kellojaksossa. EPIC käyttää eräänlaista VLIW-arkkitehtuuria (Very Long Instruction Word), jossa yhdessä käskysanassa oli monta ohjetta. EPIC:ssä kääntäjä tarkistaa, mitä ohjeita voidaan käyttää samaan aikaan, joten prosessori voi suorittaa ohjeita ilman monimutkaisia menetelmiä, joiden avulla voidaan nähdä, mitä ohjeita voidaan käyttää samaan aikaan. Tämän idean tavoitteena on mahdollistaa koodin parempi tarkastaminen kääntämisen yhteydessä, jotta voidaan tarkistaa, onko koodissa lisämahdollisuuksia useisiin suorituksiin kerralla, sekä yksinkertaistaa prosessorin suunnittelua ja säästää sähköä poistamalla tarve ajoaikataulutusohjeille.

HP katsoi, että HP:n kaltaisten yksittäisten yritysjärjestelmäyritysten ei ollut hyvä tehdä omia prosessoreita, joten HP teki vuonna 1994 yhteistyötä Intelin kanssa ja loi IA-64-arkkitehtuurin, joka oli tehty EPIC:n ideoiden pohjalta. Intel halusi panostaa paljon IA-64:n luomiseen odottaen, että useimmat yritysjärjestelmät käyttäisivät tuloksena syntyvää prosessoria. HP ja Intel tekivät suuren suunnittelutyön ensimmäisen Itanium-tuotteen, Mercedin, valmistamiseksi vuonna 1998.

Luotausvaiheessa Intel, HP ja muut alan analyytikot uskoivat, että IA-64 olisi erittäin suosittu palvelimissa, työasemissa ja pöytätietokoneissa ja että se jonain päivänä korvaisi RISC- ja CISC-arkkitehtuurit (Complex Instruction Set Computing) monikäyttösovelluksissa. Compaq ja Silicon Graphics lopettivat Alpha ja MIPS -arkkitehtuuriensa kehittämisen siirtyäkseen Itanium-arkkitehtuuriin.

Monet ryhmät loivat käyttöjärjestelmiä Itaniumille, mukaan lukien Microsoft Windows, OpenVMS, Linux ja UNIX-tyypit, kuten HP-UX, Solaris, Tru64 UNIX ja Monterey/64 (kolme viimeistä ei koskaan saatu valmiiksi Itaniumilla). Vuoteen 1997 mennessä monet huomasivat, että Itanium-arkkitehtuuri ja kääntäjä olivat vaikeampia käyttää kuin he luulivat. Teknologiaongelmat, kuten suurten käskysanojen ja suurten välimuistien vaatimat erittäin suuret transistorimäärät.^[] Hankkeessa oli myös ongelmia, koska tiimin kaksi osaa käyttivät erilaisia menetelmiä ja niillä oli hieman erilaiset prioriteetit. ^[]Koska Merced oli ensimmäinen EPIC-prosessori, sen luomiseen liittyi enemmän ongelmia kuin tiimi oli ajatellut. Lisäksi EPIC-konsepti vaati erilaisia kääntäjän kykyjä, joita ei ollut koskaan aiemmin luotu, joten lisätutkimuksia tarvittiin. ^[]

Intel ilmoitti prosessorin nimen Itanium 4. lokakuuta 1999. Vain muutamassa tunnissa nimeä Itanic oli käytetty vitsinä (viittaus Titaniciin, "uppoamattomaan" laivaan, joka upposi vuonna 1912 ("Itanium + Titanic = Itanic")). The Register ja muut ovat myös käyttäneet "Itanicia" sanoakseen, että Itaniumiin tehdyt miljardien dollareiden investoinnit ja varhainen kysyntä eivät merkitsisi mitään, koska he uskoivat Itaniumin epäonnistuvan.

Itanium (Merced): 2001

Kun Itanium julkaistiin kesäkuussa 2001, sen suorituskyky ei ollut parempi kuin kilpailevien RISC- ja CISC-prosessoreiden. Itanium kilpaili x86-prosessoreihin perustuvien palvelinten kanssa pienitehoisissa järjestelmissä (lähinnä 4 suorittimen ja pienissä järjestelmissä) ja suuritehoisissa järjestelmissä, kuten IBM:n POWER-arkkitehtuurin ja Sun Microsystemsin SPARC-arkkitehtuurin kanssa. Intel siirsi Itaniumin työskentelemään suuritehoisen liiketoiminnan ja HPC-laskennan parissa yrittäen kopioida x86:n menestyksekkäitä markkinoita (eli yksi arkkitehtuuri, monta järjestelmätoimittajaa). Ensimmäisen prosessoriversion menestys rajoittui siihen, että se korvasi PA-RISC:n HP:n järjestelmissä, Alphan Compaqin järjestelmissä ja MIPS:n SGI:n järjestelmissä, mutta IBM teki myös tähän arkkitehtuuriin perustuvan supertietokoneen. POWER ja SPARC olivat vahvoja, ja x86-arkkitehtuuri kasvoi enemmän yritysmaailmassa, koska sen skaalautuminen oli helpompaa ja asennuskanta erittäin suuri.

Ensimmäistä Itanium-prosessoria, Mercediä, käytettiin vain muutamassa tuhannessa järjestelmässä, koska sen suorituskyky oli heikompi, hinta korkeampi ja Itanium-ohjelmistoja oli vähemmän. Intel huomasi, että Itanium tarvitsi enemmän natiiviohjelmistoja toimiakseen hyvin, joten Intel valmisti tuhansia järjestelmiä riippumattomille ohjelmistotoimittajille, jotka auttoivat heitä tekemään Itanium-ohjelmistoja. HP ja Intel toivat toisen Itanium-prosessorin, Itanium 2:n, markkinoille vuotta myöhemmin.

Itanium 2: 2002-2010

Itanium 2 -prosessori julkaistiin vuonna 2002 yrityspalvelimiin eikä kaikkiin suuritehoisiin laskentajärjestelmiin. Itanium 2:n ensimmäisen version, koodinimeltään McKinley, loivat HP ja Intel. Se korjasi monet 1. Itanium-prosessorin ongelmista, jotka johtuivat lähinnä huonosta muistialijärjestelmästä. McKinleyssä oli 221 miljoonaa transistoria (joista 25 miljoonaa oli logiikkaa varten), ja se oli kooltaan 19,5 mm x 21,6 mm (421 mm ²), ja se luotiin 180 nm:n suunnitteluprosessilla ja CMOS-prosessilla, jossa oli kuusi alumiinikerrosta.

Vuonna 2003 AMD julkaisi Opteronin, joka toteutti ensimmäisen x86-64-arkkitehtuurin (tuolloin AMD64). Opteron oli paljon menestyksekkäämpi, koska se oli helppo päivittää x86:sta. Intel toteutti x86-64:n Xeon-prosessoreissaan vuonna 2004.

Intel julkaisi uuden Itanium 2 -prosessorin, koodinimeltään Madison, vuonna 2003. Madison käytti 130 nm:n prosessia ja oli kaikkien uusien Itanium-prosessoreiden perusta kesäkuuhun 2006 asti.

Maaliskuussa 2005 Intel ilmoitti työstävänsä uutta Itanium-prosessoria, koodinimeltään Tukwila, joka julkaistaisiin vuonna 2007. Tukwilassa olisi neljä prosessoriydintä ja se korvaisi Itanium-väylän uudella Common System Interface -väylällä, jota myös uusi Xeon-prosessori käyttäisi. Myöhemmin samana vuonna Intel muutti Tukwilan julkaisupäivän vuoden 2008 lopulle.

Marraskuussa 2005 suurimmat Itanium-palvelinvalmistajat perustivat yhdessä Intelin ja monien ohjelmistovalmistajien kanssa Itanium Solutions Alliancen (Itanium Solutions Alliance) edistääkseen arkkitehtuuria ja nopeuttaakseen ohjelmistojen siirtämistä. Allianssin mukaan sen jäsenet investoivat 10 miljardia dollaria Itanium-ratkaisuihin vuosikymmenen loppuun mennessä.

Vuonna 2006 Intel toimitti Monteciton (jota markkinoitiin nimellä Itanium 2 9000 -sarja), 2-ytimisen prosessorin, jonka suorituskyky oli noin kaksinkertainen ja energiankulutus 20 prosenttia pienempi.

Intel julkaisi marraskuussa 2007 Itanium 2 9100 -sarjan, koodinimeltään Montvale. Toukokuussa 2009 Montvalen seuraajan Tukwilan julkaisua muutettiin jälleen, ja sen julkaisu OEM-valmistajille oli suunniteltu vuoden 2010 ensimmäiselle neljännekselle.

Itanium 9300 (Tukwila): 2010

Itanium 9300 -sarjan prosessori, koodinimeltään Tukwila, julkaistiin 8. helmikuuta 2010, ja sen suorituskyky ja muistimäärä kasvoivat.

Tukwila käyttää 65 nm:n prosessia, siinä on kahdesta neljään ydintä, jopa 24 Mt:n välimuisti, Hyper-Threading-tekniikka ja uudet muistiohjaimet. Siinä on myös kahden laitteen datan korjaus, joka auttaa korjaamaan muistiongelmia. Tukwilassa on myös Intel QuickPath Interconnect (QPI), joka korvaa Itanium-väyläarkkitehtuurin. Sen suurin prosessorin sisäinen kaistanleveys on 96 GB/s ja suurin muistikaistanleveys 34 GB/s. QuickPathin avulla prosessorissa on sisäänrakennetut muistiohjaimet, jotka ohjaavat muistia QPI-liitäntöjen avulla kommunikoidakseen muiden prosessoreiden ja I/O-keskusten kanssa. QuickPathia käytetään myös Nehalem-arkkitehtuuria käyttävien Intelin prosessoreiden kanssa, joten Tukwila ja Nehalem saattavat käyttää samoja piirisarjoja. Tukwila sisältää neljä muistiohjainta, joista kukin tukee useita DDR3-DIMM-muisteja erillisen muistiohjaimen kautta, samoin kuin Nehalem Xeon -prosessori koodinimeltään Beckton.

Itanium 9500 (Poulson): 2012

Itanium 9500 -sarjan prosessori, koodinimeltään Poulson, on Tukwilan seuraaja, ja se julkaistiin 8. marraskuuta 2012. Intelin mukaan se ohittaa 45 nm:n prosessitekniikan ja käyttää sen sijaan 32 nm:n prosessitekniikkaa. Siinä on kahdeksan ydintä, siinä on 12 leveän numeron arkkitehtuuri, monisäikeistyksen lisäyksiä ja uusia rinnakkaistoimintakäskyjä, mukaan lukien virtualisointi. Poulsonin L3-välimuistin koko on 32 Mt. L2-välimuistin koko on 6 MB, 512 I KB, 256 D KB per ydin. Poulsonin koko on 544 mm², mikä on vähemmän kuin Tukwilan koko (698,75 mm²).

Intel esitteli ISSCC 2011 -tapahtumassa artikkelin "A 32nm 3.1 Billion Transistor 12-Wide-Issue Itanium Processor for Mission Critical Servers". Koska Intel on aiemmin jakanut ISSCC:ssä tietoja Itanium-mikroprosessoreista, tämä paperi viittaa todennäköisesti Poulsoniin. Analyytikko David Kanter spekuloi, että Poulson käyttää uutta arkkitehtuuria, jossa on kehittyneempi monisäikeistyksen muoto, jossa käytetään jopa kahta säiettä, ja joka parantaa suorituskykyä yksi- ja monisäikeisessä työssä. Uudet tiedot julkaistiin Hot Chips -konferenssissa.

Uusien tietojen mukaan monisäikeistykseen on tehty parannuksia, luotettavuutta on parannettu (Instruction Replay RAS) ja joitakin uusia ohjeita (säikeen prioriteetti, kokonaislukukäsky, välimuistin etukäteishaku, tiedonhakuvihjeet).

Intelin Product Change Notification (PCN) 111456-01 -tiedotteessa lueteltiin neljä Itanium 9500 -sarjan suorittimen mallia, jotka poistettiin asiakirjan tarkistetusta versiosta. Osat lueteltiin myöhemmin Intelin MDDS-tietokannassa (Material Declaration Data Sheets). Intel julkaisi myöhemmin Itanium 9500 -viiteoppaan.

Mallit ovat:

Xeon-palvelinprosessoreihin verrattuna Itanium ei ole koskaan ollut Intelille suuri tuote. Intel ei julkaise tuotantolukuja. Eräs alan analyytikko arvioi, että tuotanto oli 200 000 prosessoria vuodessa vuonna 2007.

Gartner Inc:n mukaan kaikkien valmistajien vuonna 2007 myymien Itanium-palvelimien (ei prosessorien) kokonaismäärä oli noin 55 000. (On epäselvää, lasketaanko klusteripalvelimet yhdeksi palvelimeksi vai ei.) Vertailun vuoksi mainittakoon, että RISC-palvelimia oli 417 000 (kaikkien RISC-myyjien kesken) ja x86-palvelimia 8,4 miljoonaa. IDC:n mukaan Itanium-pohjaisia järjestelmiä myytiin vuosina 2001-2007 yhteensä 184 000 kappaletta. Yhdistettyjen POWER/SPARC/Itanium-järjestelmien markkinoiden osalta IDC raportoi, että POWERin osuus liikevaihdosta oli 42 prosenttia ja SPARCin osuus 32 prosenttia, kun taas Itanium-pohjaisten järjestelmien osuus liikevaihdosta oli 26 prosenttia vuoden 2008 toisella neljänneksellä. IDC:n analyytikon mukaan HP:n osuus Itanium-järjestelmien liikevaihdosta oli vuonna 2007 noin 80 prosenttia. Gartnerin mukaan vuonna 2008 HP:n osuus Itanium-järjestelmän myynnistä oli 95 prosenttia. HP:n Itanium-järjestelmien myynti oli 4,4 miljardia dollaria vuoden 2008 lopussa ja 3,5 miljardia dollaria vuoden 2009 lopussa, kun taas Sunin UNIX-järjestelmien liikevaihto laski 35 prosenttia ja IBM:n 11 prosenttia, kun taas x86-64-palvelinten liikevaihto kasvoi 14 prosenttia kyseisenä aikana.

Joulukuussa 2012 IDC julkaisi tutkimusraportin, jonka mukaan Itanium-palvelinten toimitukset pysyisivät ennallaan vuoteen 2016 asti, ja vuotuiset toimitukset olisivat 26 000 järjestelmää (yli 50 prosentin lasku verrattuna vuoden 2008 toimituksiin).

Järjestelmät

Vuonna 2015^[päivitys] vain muutamilla palveluntarjoajilla, kuten HP:llä, Bullilla, NEC:llä, Inspurilla ja Huaweilla, on Itanium-järjestelmiä. Intel tarjoaa alustan, jota järjestelmäintegraattorit voivat käyttää Itanium-järjestelmien rakentamiseen. HP on ainoa alan neljästä suurimmasta palvelinvalmistajasta, joka myy nykyään Itanium-järjestelmiä, ja se luo vähintään 80 prosenttia kaikista Itanium-järjestelmistä. HP myi 7 200 järjestelmää vuoden 2006 ensimmäisellä neljänneksellä. Suurin osa myydyistä Itanium-järjestelmistä on yrityspalvelimia ja suurten teknisten laskentajärjestelmien koneita, ja kukin järjestelmä maksaa noin 200 000 Yhdysvaltain dollaria. Tyypillisessä järjestelmässä käytetään vähintään kahdeksaa Itanium-prosessoria.

Piirisarjat

Itanium-väylä kommunikoi muun järjestelmän kanssa. Yrityspalvelinvalmistajat erottavat järjestelmänsä toisistaan valmistamalla omia piirisarjoja, jotka yhdistävät prosessorin muistiin, liitäntöihin ja oheislaiteohjaimiin. Piirisarja on järjestelmätason arkkitehtuurin ydin kussakin järjestelmäsuunnitelmassa. Piirisarjan luominen maksaa kymmeniä miljoonia dollareita, ja se on merkittävä sitoutuminen Itaniumin käyttöön. IBM loi piirisarjan vuonna 2003 ja Intel vuonna 2002, mutta kumpikaan niistä ei ole kehittänyt piirisarjoja, jotka tukisivat DDR2:n tai PCI Expressin kaltaisia tekniikoita. Tällä hetkellä tällaisia tekniikoita tukevia nykyaikaisia Itanium-piirisarjoja valmistavat HP, Fujitsu, SGI, NEC ja Hitachi.

Tukwila Itanium-prosessorimalli oli suunniteltu jakamaan yhteinen piirisarja Intel Xeon EX -prosessorin kanssa (Intelin Xeon-prosessori, joka on suunniteltu neljän prosessorin ja sitä suurempiin palvelimiin). Tavoitteena on virtaviivaistaa järjestelmäkehitystä ja alentaa kustannuksia palvelinvalmistajille, joista monet kehittävät sekä Itanium- että Xeon-pohjaisia palvelimia. Vuonna 2013 tätä tavoitetta kuitenkin lykättiin "arvioitiin tulevia toteutusmahdollisuuksia varten".

Seuraavat käyttöjärjestelmät tukevat tai tukivat Itaniumia (eli Windows-versiota ei voi enää ostaa):

• HP-UX 11i; Intel 64 (x86-64) -porttia ehdotettiin, mutta se peruttiin myöhemmin.
• Windows-perhe
• Windows XP 64-bittinen versio (ei tuettu; ensimmäinen tuettu Windows-versio)
• Windows Server 2003 (ei tuettu)
• Windows Server 2008 (Laajennettu tuki 14. tammikuuta 2020 asti. Laajennettu tuki sisältää vain virheenkorjauksia eikä uusia ominaisuuksia, mukaan lukien tuki tuleville suorittimille. Tämä on viimeinen Windows-versio, jossa on vielä tuki Itaniumille. Windows Server 2008 ja Server 2008 R2 saivat tietoturvapäivityksen vuoden 2018 puolivälissä).
• Windows Server 2008 R2 (Tämä on viimeinen Itaniumia tukeva Windows-versio.)
• Linux-jakelut

o     

• Gentoo
• SUSEn SLES (ei tuettu SLES 12:sta alkaen; tuettu SLES 11 SP4:llä).

o     

• TurboLinux (oli ensimmäinen Linux, jota tuettiin versiolla 7 vuonna 2001).
• FreeBSD (ei tuettu; tuettiin 10.4:ssä (lokakuuhun 2018 EOL) seuraavasti: "Tier 2 kautta FreeBSD 10. Ei tuettu sen jälkeen.")
• NetBSD (vain kehityshaara, mutta "virallista julkaisua ei ole saatavilla").)
• OpenVMS I64 (vuoteen 2020); Intel 64 (x86-64) -portti on kehitteillä.
• NonStop OS; kehitettiin Intel 64 (x86-64) -versio.
• Bull GCOS 8
• NEC ACOS-4 (syyskuun 2012 lopulla NEC ilmoitti palaavansa IA-64:stä aiempaan NOAH-linjan omaan ACOS-4-pääprosessoriin).

Microsoft ilmoitti, että Windows Server 2008 R2 olisi viimeinen Windows Server -versio, joka tukee Itaniumia (tuki alkoi XP:stä), ja että se lopettaisi myös Visual Studion ja SQL Serverin Itanium-versioiden kehittämisen. Samoin Red Hat Enterprise Linux 5 (julkaistu ensimmäisen kerran maaliskuussa 2007) oli viimeinen Itanium-versio Red Hat Enterprise Linuxista, eikä Debian enää tue virallisesti Itaniumia (viimeinen virallisesti tuettu julkaisu oli Debian 7 / Wheezy, eikä se kuulunut Long Term Support (LTS) -tuen piiriin, mutta epävirallinen tuki uudemmille Debianille on edelleen saatavilla rajoitetusti Debian-porttien kautta; viimeinen saatavilla oleva ydin wheezy-backportsissa on Linux 3.14.0, joka julkaistiin 30. maaliskuuta 2014, mutta on mahdollista päivittää manuaalisesti viimeisimpään 3.14.x-versioon tai uudempiin kernel-versioihin, kuten 4.17.17 syyskuusta 2018 alkaen) ja lisäksi Canonical Ltd. päätti olla tukematta Itaniumia Ubuntu 10.04 LTS:ssä (julkaistu huhtikuussa 2010, nyt lopetettu). HP ei tue tai sertifioi Linuxia Itanium 9300 (Tukwila) -palvelimissa.

Syyskuun 2012 lopulla NEC ilmoitti palaavansa IA-64:stä aiempaan NOAH-sarjan omaan suurkantamoprosessoriin, jota tuotetaan nyt neliytimisenä 40 nm:n prosessorilla, nimeltään NOAH-6.

HP myy Itaniumille virtualisointiteknologiaa nimeltä Integrity Virtual Machines.

Jotta useampia ohjelmistoja voitaisiin ajaa Itaniumilla, Intel tuki alustalle optimoitujen kääntäjien kehittämistä, erityisesti omaa kääntäjäsarjaansa. Marraskuusta 2010 alkaen, jolloin otettiin käyttöön uudet tuotesarjat, Intel Itanium -kääntäjiä ei enää niputettu yhteen tuotteeseen Intel x86 -kääntäjien kanssa. Intel tarjoaa Itanium-työkaluja ja Intel x86 -työkaluja, myös kääntäjiä, itsenäisesti eri tuotepaketeissa. GCC, Open64 ja Microsoft Visual Studio 2005 (ja uudemmat) pystyvät myös tuottamaan konekoodia Itaniumille. Itanium Solutions Alliancen mukaan Itanium-pohjaisille järjestelmille oli vuoden 2008 alussa saatavilla yli 13 000 sovellusta, vaikka Sun onkin kiistänyt Itanium-sovellusten lukumäärän aiemmin. ISA tuki myös Gelatoa, Itaniumin HPC-käyttäjäryhmää ja kehittäjäyhteisöä, joka porttasi ja tuki avoimen lähdekoodin ohjelmistoja Itaniumille.

Emulointi

Emulointi on tekniikka, jonka avulla tietokone voi suorittaa binäärikoodia, joka on käännetty erityyppistä tietokonetta varten. Ennen kuin IBM osti QuickTransitin vuonna 2009, IRIX/MIPS- ja Solaris/SPARC-sovellusten binääriohjelmistot voitiin ajaa Linux/Itaniumissa "dynaamiseksi binäärikäännökseksi" kutsutun emuloinnin avulla. Vastaavasti HP otti käyttöön menetelmän, jolla PA-RISC/HP-UX:ää voitiin suorittaa Itanium/HP-UX:ssä emuloinnin avulla, jotta sen PA-RISC-asiakkaiden siirtyminen radikaalisti erilaiseen Itanium-käskykantaan olisi helpompaa. Itanium-prosessoreilla voidaan myös ajaa Groupe Bullin suurkoneympäristöä GCOS ja useita x86-käyttöjärjestelmiä käskykonesimulaattoreiden avulla.

Itanium on suunnattu yrityspalvelin- ja suurteholaskentamarkkinoille (HPC). Muita yritys- ja suurteholaskentaan keskittyviä prosessorimalleja ovat Oracle Corporationin SPARC M7, Fujitsun SPARC64 X+ ja IBM:n POWER8. Myydyillä määrillä mitattuna Itaniumin vakavin kilpailija ovat x86-64-prosessorit, kuten Intelin oma Xeon-mallisto ja AMD:n Opteron-mallisto. Vuodesta 2009 lähtien useimmat palvelimet on toimitettu x86-64-prosessoreilla.

Vuonna 2005 Itanium-järjestelmien osuus HPC-järjestelmien liikevaihdosta oli noin 14 prosenttia, mutta osuus on laskenut, kun teollisuus siirtyy käyttämään x86-64-klustereita tässä sovelluksessa.

Lokakuussa 2008 julkaistussa Tukwila-prosessoria käsittelevässä Gartnerin julkaisussa todettiin, että "...Itaniumin tulevaisuuden etenemissuunnitelma näyttää yhtä vahvalta kuin minkä tahansa RISC-vertaisprosessorin, kuten Powerin tai SPARCin, etenemissuunnitelma."

Itanium-pohjainen tietokone ilmestyi ensimmäisen kerran TOP500-supertietokoneiden luetteloon marraskuussa 2001. Itanium 2 -pohjaisen järjestelmän paras koskaan saavuttama sijoitus luettelossa oli sijalla 2 kesäkuussa 2004, jolloin Thunder (LLNL) nousi luetteloon 19,94 teraflopin Rmax-arvolla. Marraskuussa 2004 Columbia nousi listan kakkoseksi 51,8 teraflopsin teholla, ja vähintään yksi Itanium-pohjainen tietokone oli top 10:ssä siitä lähtien kesäkuuhun 2007 asti. Itanium-pohjaisia koneita oli listalla eniten marraskuussa 2004, 84 järjestelmää (16,8 %); kesäkuuhun 2012 mennessä määrä oli laskenut yhteen järjestelmään (0,2 %), eikä yhtään Itanium-järjestelmää ollut enää listalla marraskuussa 2012.

Julkaistut prosessorit

Itanium-prosessoreiden suorituskyky on kehittynyt. Merced oli konseptin todiste. McKinley paransi huomattavasti muistihierarkiaa ja antoi Itaniumille mahdollisuuden tulla kohtuullisen kilpailukykyiseksi. Madison, jossa siirryttiin 130 nm:n prosessiin, mahdollisti riittävän välimuistitilan suurimpien suorituskyvyn pullonkaulojen poistamiseksi. Montecito 90 nm:n prosessilla mahdollisti kaksoisydintoteutuksen ja merkittävän parannuksen wattikohtaisessa suorituskyvyssä. Montvale lisäsi kolme uutta ominaisuutta: ydintason lukitus, kysyntäperusteinen kytkentä ja jopa 667 MHz:n etupuolen väylätaajuus.

Tulevat prosessorit

HP vs. Oracle -tukioikeuskanteen aikana Santa Claran piirikunnan tuomioistuimen tuomarin paljastamat oikeudenkäyntiasiakirjat paljastivat, että Hewlett-Packard oli vuonna 2008 maksanut Intel Corp:lle noin 440 miljoonaa dollaria Itanium-mikroprosessoreiden tuottamisesta ja päivittämisestä vuosina 2009-2014. Vuonna 2010 yritykset allekirjoittivat vielä 250 miljoonan dollarin sopimuksen, joka velvoitti Intelin jatkamaan Itanium-keskusyksiköiden valmistusta HP:n koneisiin vuoteen 2017 asti. Sopimusehtojen mukaan HP:n on maksettava Inteliltä saamistaan siruista, ja Intel tuo markkinoille Tukwila-, Poulson-, Kittson- ja Kittson+-piirejä, joilla se pyrkii asteittain lisäämään alustan suorituskykyä.

Kittson

Kittsonin on tarkoitus seurata Poulsonia vuonna 2015. Kittson valmistetaan Poulsonin tavoin Intelin 32 nm:n prosessilla. Tiedossa on vain vähän muita yksityiskohtia kuin koodinimi sekä binääri- ja pistorasiayhteensopivuus Poulsonin ja Tukwilan kanssa, vaikka x86 Xeonin kanssa yhteiseen pistorasiaan siirtymistä "arvioidaan Kittsonin jälkeen tulevien toteutusmahdollisuuksien kannalta".

• 1989:
• HP aloittaa EPIC:n tutkimukset.
• 1994:
• Kesäkuu: HP ja Intel ilmoittavat yhteistyöstä.
• 1995:
• Syyskuu: HP, Novell ja SCO ilmoittavat suunnitelmista "suuren volyymin UNIX-käyttöjärjestelmää" varten, joka tarjoaa "64-bittistä verkkolaskentaa HP/Intel-arkkitehtuurilla".
• 1996:
• Lokakuu: Compaq ilmoittaa käyttävänsä IA-64:ää.
• 1997:
• Kesäkuu: IDC ennustaa IA-64-järjestelmien myynnin nousevan 38 miljardiin dollariin vuodessa vuoteen 2001 mennessä.
• Lokakuu: Dell ilmoittaa käyttävänsä IA-64:ää.
• Joulukuu: Intel ja Sun ilmoittavat yhteisestä yrityksestä siirtää Solaris IA-64:lle.
• 1998:
• Maaliskuu: SCO myöntää, että HP:n ja SCO:n Unix-allianssi on nyt kuollut.
• Kesäkuu: IDC ennustaa IA-64-järjestelmien myynnin nousevan 30 miljardiin dollariin vuodessa vuoteen 2001 mennessä.
• Kesäkuu: Intel ilmoittaa Mercedin viivästyvän vuoden 1999 jälkipuoliskolta vuoden 2000 alkupuoliskolle.
• Syyskuu: IBM ilmoittaa rakentavansa Merced-pohjaisia koneita.
• Lokakuu: Project Monterey perustetaan luomaan yhteinen UNIX IA-64:lle.
• 1999:
• Helmikuu: Project Trillian perustetaan Linuxin siirtämiseksi IA-64:lle.
• Elokuu: IDC ennustaa, että IA-64-järjestelmien myynti nousee 25 miljardiin dollariin vuodessa vuoteen 2002 mennessä.
• Lokakuu: Intel julkistaa Itanium-nimen.
• Lokakuu: termiä Itanic käytetään ensimmäisen kerran The Register -lehdessä.
• 2000:
• Helmikuu: Project Trillian toimittaa lähdekoodin.
• Kesäkuu: IDC ennustaa Itanium-järjestelmien myynnin nousevan 25 miljardiin dollariin vuodessa vuoteen 2003 mennessä.
• Heinäkuussa: Sun ja Intel luopuvat Solaris-on-Itanium -suunnitelmista.
• Elokuu: AMD julkaisee eritelmän x86-64:lle, joka on joukko 64-bittisiä laajennuksia Intelin omaan x86-arkkitehtuuriin ja jonka tarkoituksena on kilpailla IA-64:n kanssa. AMD markkinoi sitä lopulta nimellä "AMD64".
• 2001:
• Kesäkuu: IDC ennustaa Itanium-järjestelmien myynnin nousevan 15 miljardiin dollariin vuodessa vuoteen 2004 mennessä.
• Kesäkuu: Project Monterey kuolee.
• Heinäkuussa: Itanium julkaistaan.
• Lokakuu: IDC ennustaa Itanium-järjestelmien myynnin nousevan 12 miljardiin dollariin vuodessa vuoden 2004 loppuun mennessä.
• Marraskuu: IBM:n 320-prosessorinen Titan NOW Cluster National Center for Supercomputing Applicationsissa on TOP500-listalla sijalla 34.
• Marraskuu: Compaq lykkää Itanium-tuotteen julkaisua prosessoriongelmien vuoksi.
• Joulukuu: Gelato muodostuu.
• 2002:
• Maaliskuu: IDC ennustaa Itanium-järjestelmien myynnin nousevan 5 miljardiin dollariin vuodessa vuoden 2004 loppuun mennessä.
• Kesäkuu: Itanium 2 julkaistaan.
• 2003:
• Huhtikuu: IDC ennustaa Itanium-järjestelmien myynnin nousevan 9 miljardiin dollariin vuodessa vuoden 2007 loppuun mennessä.
• Huhtikuu: AMD julkaisee Opteronin, ensimmäisen prosessorin, jossa on x86-64-laajennukset.
• Kesäkuu: Intel julkaisee "Madison" Itanium 2:n.
• 2004:
• Helmikuu: Intel ilmoittaa työskennelleensä oman x86-64-toteutuksensa parissa (jota se lopulta markkinoi nimellä "Intel 64").
• Kesäkuu: Intel julkaisee ensimmäisen x86-64-laajennuksilla varustetun prosessorinsa, Xeon-prosessorin, jonka koodinimi on "Nocona".
• Kesäkuu: Thunder, LLNL:n järjestelmä, jossa on 4096 Itanium 2 -prosessoria, on TOP500-listalla sijalla 2.
• Marraskuu: Columbia, SGI Altix 3700, jossa on 10160 Itanium 2 -prosessoria NASA Ames Research Centerissä, on TOP500-listalla sijalla 2.
• Joulukuu: Itanium-järjestelmien myynti vuonna 2004 nousee 1,4 miljardiin dollariin.
• 2005:
• Tammikuu: HP siirtää OpenVMS:n Itaniumille
• Helmikuu: IBM:n palvelinsuunnittelu luopuu Itanium-tuesta.
• Kesäkuu: Hitachi, Ltd., Ltd. Computing blade.
• Syyskuu: Itanium Solutions Alliance perustetaan.
• Syyskuussa: Dell vetäytyy Itanium-liiketoiminnasta.
• Lokakuu: Itanium-palvelinten myynti nousee 619 miljoonaan dollariin neljännesvuosittain kolmannella neljänneksellä.
• Lokakuu: Intel ilmoittaa Monteciton, Montvalen ja Tukwilan vuoden mittaisista viivästyksistä.
• 2006:
• Tammikuu: Itanium Solutions Alliance ilmoittaa 10 miljardin dollarin yhteisistä investoinneista Itaniumiin vuoteen 2010 mennessä.
• Helmikuu: IDC ennustaa Itanium-järjestelmien myynnin nousevan 6,6 miljardiin dollariin vuodessa vuoteen 2009 mennessä.
• Kesäkuu: Intel julkaisee kaksiytimisen "Montecito" Itanium 2 9000 -sarjan.
• 2007:
• Huhtikuu: CentOS (RHEL-klooni) keskeyttää Itanium-tuen 5.0-julkaisun ajaksi.
• Lokakuu: Intel julkaisee "Montvale" Itanium 2 9100 -sarjan.
• Marraskuu: Intel nimeää Itanium 2 -tuoteperheen uudelleen Itaniumiksi.
• 2009:
• Joulukuu: Red Hat ilmoittaa luopuvansa Itanium-tuesta yrityskäyttöjärjestelmänsä Red Hat Enterprise Linux 6:n seuraavassa versiossa.
• 2010:
• Helmikuu: Intel julkistaa "Tukwila" Itanium 9300 -sarjan.
• Huhtikuu: Microsoft ilmoittaa Itaniumin tuen asteittaisesta lopettamisesta.
• Lokakuu: Intel julkistaa uudet Intel C++ Compiler- ja Intel Fortran Compiler -versiot x86/x64:lle, mutta Itanium-tuki on saatavilla vain vanhemmista versioista.
• 2011:
• Maaliskuu: Oracle Corporation ilmoittaa lopettavansa sovellusohjelmistojen, väliohjelmistojen ja Oracle Linuxin kehittämisen Itaniumille.
• Maaliskuu: Intel ja HP toistavat tukensa Itaniumille.
• Huhtikuu: Huawei ja Inspur ilmoittavat kehittävänsä Itanium-palvelimia.
• 2012:
• Helmikuu: HP:n ja Oracle Corporationin välisestä tapauksesta julkaistiin oikeuspapereita, joista kävi ilmi, että HP maksoi Intelille 690 miljoonaa dollaria Itaniumin pitämisestä hengissä.
• SAP lopettaa Business Objectsin tuen Itaniumilla.
• Syyskuu: Oikeuden päätöksen seurauksena Oracle aloittaa uudelleen tuen Oracle-ohjelmistoille Itanium-laitteistoissa.
• 2013:
• Tammikuu: Intel peruuttaa Kittsonin, joka on Poulsonin 22 nm:n kutistettu versio, ja siirtää sen 32 nm:n prosessiinsa.
• Marraskuu: HP ilmoittaa, että sen NonStop-palvelimissa aletaan käyttää Intel 64 (x86-64) -piiriä.
• 2014:
• Joulukuu: HP ilmoittaa, että sen seuraavan sukupolven Superdome X- ja Nonstop X -palvelimet varustetaan Intel Xeon -prosessoreilla eikä Itaniumilla. Vaikka HP jatkaa Itanium-pohjaisen Integrity-portfolion myyntiä ja tukea, kokonaan Xeon-siruihin perustuvan mallin käyttöönotto merkitsee aikakauden loppua.