James Bradley FRS (1693 – 13. heinäkuuta 1762) oli englantilainen tähtitieteilijä, joka tunnetaan erityisesti valon aberraation ja Maan akselin nutation havaitsemisesta. Hän syntyi Sherbornen kaupungissa Gloucestershiren maakunnassa Englannissa. Bradley opiskeli Northleach Grammar Schoolissa ja Balliol Collegessa Oxfordissa. Hän suoritti Bachelor of Arts -tutkinnon vuonna 1714 ja Master of Arts -tutkinnon vuonna 1717.
Bradley vihittiin papiksi ja hän sai tuloja Bridstowissa Herefordshiressä. Hänen ystävyytensä Edmond Halleyn kanssa edisti uraansa; Halleyn suosituksesta Bradley valittiin vuonna 1718 Royal Societyn jäseneksi. Vuonna 1721 hänestä tuli Oxfordissa professori (Savilian Professor of Astronomy) ja hän luopui siviilitoimista Bridstow'ssa. Vuonna 1742 Bradley seurasi Halleya kuninkaallisena tähtitieteilijänä Greenwichin kuninkaallisessa observatoriossa ja hoiti virkaa kuolemaansa asti vuonna 1762.
Tieteelliset löydöt ja merkitys
Bradleyn tärkein havainto tehtiin 1720-luvulla, kun hän seurasi tarkasti kaukoputkella näkyvien tähtien paikkoja. Vuonna 1729 hän julkaisi havainnot valon aberraatiosta (tunnetaan myös nimellä tähtitieteellinen aberraatio). Aberraatio ilmeni tähtien näennäisenä siirtymänä, joka johtuu Maan liikkeestä radallaan ja valon äärellisestä nopeudesta. Bradley havaitsi tämän ilmiön järjestelmällisesti ja pystyi määrittämään sen suuruuden — noin 20 kaarisekunnin luokkaa — mikä tarjosi konkreettista ja suoraa todistetta siitä, että Maa liikkuu aurinkokunnassa. Aberraation selitys varmisti kopernikaanisen näkemyksen planeettojen liikkeistä ja antoi myös mahdollisuuden arvioida valon nopeuden ja Maan orbitalisen nopeuden suhdetta.
Lisäksi Bradley löysi vuonna 1748 Maan akselin pienen, vuosittaisen nytkähdyksen eli nutation-ilmiön, joka johtuu Kuun ja Auringon vetovoimavaikutusten yhdistelmästä Maan vinousliikkeisiin. Nutationin löytäminen paransi tähtien paikkojen ymmärtämistä ja tähtitieteellisten mittausten tarkkuutta sekä korjasi aikaisempia havaintoja, jotka oli selitetty pelkällä precession avulla. Näistä työstä hänelle myönnettiin tunnustusta, muun muassa Royal Societyn Copley-mitali.
Tutkimusmenetelmät ja perintö
Bradley käytti tarkkoja instrumentteja, kuten zenittisekteriä ja suuria kulmamittoja, ja teki pitkiä havaintosarjoja eri vuodenaikoina erottaakseen havaintovirheet ja todelliset taivaalliset ilmiöt. Hänen systemaattinen, pitkän aikavälin havaintotyönsä ja huolellinen analyysinsa loivat mallin modernille astrometriselle työlle. Bradley julkaisi havaintojaan ja selityksiään, jotka vaikuttivat suuresti 1700-luvun tähtitieteeseen ja navigointimenetelmiin.
Bradleyn työstä seurasi merkittävä parannus tähtien asemien katalogeihin ja ymmärrykseen Maan liikkeistä. Häntä pidetään yhtenä 1700-luvun vaikutusvaltaisimmista tähtitieteilijöistä: löydöt valon aberraatiosta ja nutationista ovat pysyvä osa tähtitieteen historiaa ja osoittivat, miten tarkat maapohjaiset havainnot voivat paljastaa planeettajärjestelmän perusrakenteen.
James Bradley kuoli 13. heinäkuuta 1762 ja on jätetty perintö, joka edelleen näkyy nykyaikaisessa astrometriassa ja taivaanmittauksissa.
