Jayn sopimus (1795): Yhdysvallat ja Iso-Britannia – tausta ja vaikutukset
Jayn sopimus (1795) — selkeä katsaus Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian taustoihin, kauppavaikutuksiin ja poliittisiin kiistoihin, jotka muovasivat maiden suhteita.
Jayn sopimus oli Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian välinen sopimus Amerikan vallankumouksen jälkeisinä vuosina. Tärkein sopimukseen osallistunut yhdysvaltalainen oli John Jay, joka toimi myös Yhdysvaltain korkeimpana tuomarina. Kongressi hyväksyi sen vuonna 1795. Se mahdollisti kaupankäynnin lisäämisen Britannian kanssa vastineeksi siitä, että britit luopuivat linnakkeistaan Suurilla järvillä. Demokraattis-tasavaltalainen puolue oli sitä mieltä, että Jayn sopimus oli hyvä briteille ja huono amerikkalaisille, minkä vuoksi he polttivat Jayn kuvia. Sopimus solmittiin Lontoossa vuonna 1794 (usein kutsutaan vuodelle 1794 painottuvaksi), ja sen ratifiointi tuli voimaan kesällä 1795.
Tausta
Amerikan ja Britannian välit pysyivät jännittyneinä vielä vuosia vallankumouksen jälkeen. Britannia ylläpiti sotilaslinnoituksia Pohjois-Amerikan sisäalueilla, keskeytti amerikkalaista kauppaa ja takavarikoi aluksia, ja brittiläiset merimiehet ottivat joskus amerikkalaisia merimiehiä palvelukseensa (impressment). Lisäksi oli kiistaa vanhoista velkakysymyksistä ja rajariidoista. Presidentti George Washington lähetti John Jayn neuvottelemaan Britannian kanssa, koska haluttiin välttää aseellinen konflikti ja turvata kauppasuhteet.
Sopimuksen keskeiset kohdat
- Brittien linnoitusten evakuointi: Britannia sitoutui luopumaan linnoituksista Suurten järvien alueella ja luovuttamaan niistä hallinnollisesti valtaa Yhdysvalloille.
- Komissiot ja korvaukset: Perustettiin komissioita, jotka käsittelivät sekä preussodan aikaisia velkoja ja kaupankorvauksia että rajariitoja.
- Kaupankäynnin lisääminen: Sopimus helpotti kaupankäyntiä Britannian ja Yhdysvaltojen välillä ja selkeytti tulliasioita.
- Suoranaiset sotilaalliset oikeustoimet: Sopimus ei ratkaissut kaikkia merioikeudellisia kysymyksiä — erityisesti impressiota ja laajempia neutraalioikeuksia ei useimmiten katsottu riittävästi käsitellyiksi.
- Velkojen tunnustaminen: Yhdysvallat sitoutui käsittelemään brittien vanhoja saatavia oikeuskeinoin ja maksamaan (tai aktiivisesti käsittelemään) preussodan aikaisia velkoja brittiläisille velkojille.
Hyväksyminen ja kotimaan reaktiot
Sopimus hyväksyttiin Yhdysvaltain senaatissa vastaäänestyksen jälkeen; ratifiointi tapahtui 1795. Sopimuksen hyväksyminen oli poliittisesti kiistanalainen: demokraattis‑tasavaltalaiset (Jeffersonin kannattajat) katsoivat, että Washingtonin hallinto ja John Jay suosivat Britanniaa ja tekivät liittoutuman, joka piirsi liian lähelle briteille myönnytyksiä, kun taas federalistit korostivat sodan välttämisen ja taloushyötyjen merkitystä. Julkinen vastustus näkyi voimakkaana — Jayn hahmoja poltettiin ja hänen nimeään pilkattiin lehdistössä ja kaduilla.
Vaikutukset ja merkitys
Jayn sopimuksen merkittävimpiä vaikutuksia olivat:
- Rauhan säilyttäminen: Sopimus esti välittömän sodan Britannian kanssa ja antoi aikaa amerikkalaisen valtion vakiinnuttamiselle ja talouden kehittämiselle.
- Rajojen ja kaupankäynnin selkeyttäminen: Britannian vetäytyminen Suurilta järviltä vähensi raja- ja väkivaltaisuusriskin tasangolla, ja kauppasuhteet paranivat ainakin muodollisesti.
- Poliittinen polarisaatio: Sopimus kiihdytti kotimaan puoluepoliittista jakautumista ja vahvisti sekä federalistien että demokraattis‑tasavaltalaisten identiteettejä ja rooleja.
- Pitkän aikavälin rajoitukset: Koska sopimus ei ratkaissut kaikkia merioikeudellisia ongelmia, erityisesti impressiota, merellisen jännityksen ja kauppakiistojen ratkaiseminen jäi myöhemmille vuosikymmenille — nämä kysymykset olivat osa syitä, jotka johtivat lopulta vuosien 1812 sodan syttymiseen.
- Diplomaattinen ennakkotapaus: Sopimus osoitti, että Yhdysvallat kykeni neuvottelemaan suurvallan kanssa ja käyttämään diplomaattisia keinoja valtavirran suojelemiseksi, mikä vahvisti nuoren valtion kansainvälistä asemaa.
Pitkäaikainen perintö
Jayn sopimus nähdään usein pragmaattisena ratkaisuna: se antoi taloudellisia etuja ja lisäsi turvallisuutta rajaseuduilla, mutta maksoi poliittisesti John Jaylle mainetta demokraattis‑tasavaltalaisten keskuudessa. Se myös heikensi väliaikaisesti Yhdysvaltojen suhteita Ranskaan, joka piti sopimusta huonona omaa etuaan vastaan. Kokonaisuutena sopimus oli merkittävä askel kohti vakaampaa anglo‑amerikkalaista suhdetta ja esimerkki siitä, miten nuori tasavalta käytti diplomaattisia keinoja suojellakseen kansallisia etujaan.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä oli Jayn sopimus?
A: Jayn sopimus oli Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian välinen sopimus Yhdysvaltain vallankumousta seuranneina vuosina.
K: Kuka oli tärkein Jayn sopimukseen osallistunut amerikkalainen?
A: Tärkein Jayn sopimukseen osallistunut amerikkalainen oli John Jay, joka oli myös Yhdysvaltojen ylituomari.
K: Milloin Yhdysvaltain kongressi hyväksyi Jayn sopimuksen?
V: Yhdysvaltain kongressi hyväksyi Jayn sopimuksen vuonna 1795.
K: Mitä Jayn sopimus mahdollisti?
V: Jayn sopimus mahdollisti kaupankäynnin lisäämisen Britannian kanssa vastineeksi siitä, että britit luopuivat linnakkeistaan Suurilla järvillä.
K: Minkä poliittisen puolueen mielestä Jayn sopimus oli huono asia amerikkalaisille?
V: Demokraattis-tasavaltalainen puolue oli sitä mieltä, että Jayn sopimus oli hyvä briteille ja huono amerikkalaisille.
K: Mitä demokraattis-tasavaltalainen puolue teki osoittaakseen vastustavansa Jayn sopimusta?
V: Demokraattis-tasavaltalainen puolue poltti John Jayn kuvan osoittaakseen vastustavansa Jayn sopimusta.
K: Miksi demokraattis-tasavaltalainen puolue vastusti Jayn sopimusta?
V: Demokraattis-tasavaltalainen puolue uskoi, että Jayn sopimus suosi brittejä eikä hyödyttänyt Yhdysvaltoja.
Etsiä