Oikeustiede – määritelmä: oikeusfilosofia, laki ja oikeusjärjestelmät

Oikeustiede, oikeusfilosofia, laki ja oikeusjärjestelmät — syvällinen ja selkeä katsaus teorioihin, historiaan sekä normatiivisiin ja käytännön kysymyksiin.

Oikeustiede on oikeuden teoriaa ja filosofiaa, joka pyrkii ymmärtämään, mitä laki on, miten oikeusjärjestelmät toimivat ja millainen yhteys oikeudellisella ajattelulla on moraaliin, politiikkaan ja yhteiskuntaan. Oikeustieteen tutkijat eli oikeusfilosofit tutkivat sekä oikeuden käsitteellisiä perusteita että sen käytännöllisiä ilmenemismuotoja: lainsäädäntöä, oikeuskäytäntöä, hallinnollisia instituutioita ja lain soveltamista arjessa. Oikeustieteen kirjallisuus painottuu tyypillisesti kolmeen pääkysymykseen:

• luonnonoikeus on käsitys siitä, että on olemassa muuttumattomia tai universaaleja oikeudellisia periaatteita (luonnonlakeja), joihin inhimillisten instituutioiden ja lakien tulisi vastata tai joiden kanssa niiden tulisi olla yhdenmukaisia.
• analyyttinen oikeustiede pyrkii määrittelemään ja analysoimaan oikeuden käsitteitä: esimerkiksi kysymykset "mitä on laki?", "mitkä ovat oikeudellisen pätevyyden kriteerit?" tai "mikä on lain ja moraalin suhde?" kuuluvat analyyttisen tutkimuksen piiriin.
• normatiivisessa oikeustieteessä pohditaan, millaista lain pitäisi olla. Tämä suuntautuu moraalifilosofian ja poliittisen filosofian alueisiin ja kattaa kysymyksiä siitä, pitäisikö lakia noudattaa, millä perusteilla lainrikkojia tulisi rangaista, sekä miten ja missä tilanteissa sääntely on oikeutettua.

Mitä oikeustiede tutkii käytännössä?

Oikeustiede ei rajoitu pelkkään abstraktiin pohdintaan. Sen kohteita ovat mm.:

• oikeusjärjestelmien rakenne ja toiminta: tuomioistuinten, lainsäätäjän ja viranomaisten roolit;
• oikeusnormien tulkinta ja oikeudellinen päättely: ennakko-oikeuskäytännön merkitys, säädösten tulkintakeinot ja periaatteet kuten suhteellisuus;
• instituutioiden ja käytäntöjen arviointi: ovatko lait oikeudenmukaisia, demokraattisia ja tehokkaita;
• oikeuden ja muun yhteiskuntaelämän vuorovaikutus: talous, kulttuuri, teknologia ja kansainväliset sopimukset.

Menetelmät ja lähestymistavat

Oikeustieteessä yhdistyvät erilaiset tutkimusmenetelmät. Perinteinen dogmatiikka eli normien ja oikeuskäytännön systemaattinen läpikäynti on keskeinen tapa ymmärtää, mitä nykyinen oikeus sanoo. Lisäksi käytetään:

• käsitteellistä ja loogista analyysia (analyyttinen oikeusfilosofia);
• historiallista tarkastelua (oikeushistoria) ja vertailevaa oikeustiedettä, jotka paljastavat, miten erilaiset oikeusperinteet ovat kehittyneet;
• empiirisiä menetelmiä (esim. oikeustaloustiede, tilastot, haastattelut), joiden avulla tutkitaan, miten lait toimivat käytännössä;
• normatiivista pohdintaa, jossa arvioidaan, millaisia normeja ja instituutioita tulisi hyväksyä oikeudenmukaisuuden tai muiden arvojen perusteella;
• kriittisiä suuntauksia (esim. feministinen oikeustiede, kriittinen rotuteoria), jotka tarkastelevat, miten valtasuhteet ja syrjintä heijastuvat lainsäädäntöön ja oikeuskäytäntöön.

Oikeusjärjestelmät ja eri perinteet

Nykyajan oikeustiedettä hallitsevat usein länsimaiset teoriat ja järjestelmät (roomalais-germaaninen oikeus, common law), mutta oikeudellisia ajatuksia on kehitetty myös monissa muissa kulttuureissa. Historiallisesti samaa perussarjaa kysymyksiä ovat käsitelleet islamilaiset oppineet, antiikin kreikkalaiset filosofit, konfutselaiset ajattelijat, hindulaiset lainperinteet ja monet muut. Moderneihin keskusteluihin kuuluu myös:

• vertailu eri oikeusperinteiden välillä;
• kysymykset perinteisen ja kirjoitetun lain suhteesta tavanomaiseen eli tapaoikeuteen;
• kansainvälisen ja eurooppalaisen oikeuden vaikutus kansallisiin järjestelmiin;
• indigenous- ja paikallisten oikeusjärjestelmien tunnustaminen sekä ihmisoikeuskysymykset.

Ajankohtaiset suuntaukset ja haasteet

Tänään oikeustiede on yhä enemmän monialainen ja globaali kenttä. Merkittäviä teemoja ovat muun muassa:

• ihmisoikeudet ja niiden suhteet kansalliseen oikeuteen;
• talouden sääntely, finanssi-instituutioiden vastuu ja law and economics -lähestymistapa;
• teknologian, tekoälyn ja tietosuojan asettamat uudet oikeudelliset haasteet;
• ilmastonmuutoksen oikeudelliset vaikutukset ja sääntely;
• oikeuden saatavuus, oikeusvaltio ja demokratian vahvistaminen.

Oikeustiede on sekä kuvailevaa että arvioivaa: se selittää, miten oikeus toimii, mutta pyrkii myös vastaamaan kysymykseen, millainen oikeuden tulisi olla. Sen tutkimustuloksia käyttävät tuomarit, lakimiehet, lainsäätäjät, kansalaisjärjestöt ja tutkijat kehittääkseen oikeudellisia ratkaisuja, jotka ovat toimivia, oikeudenmukaisia ja yhteiskunnallisesti kestäviä.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mitä on oikeustiede?

Q: Mitkä ovat ne kolme oikeustieteen pääasiallista näkökohtaa, joita tieteellinen kirjoittelu käsittelee?

K: Mitä on luonnonoikeus?

K: Mihin kysymyksiin oikeusfilosofit voivat paneutua analyyttisessä oikeustieteessä?

K: Mitä kysymyksiä normatiivinen oikeustiede esittää?

Kysymys: Kuka hallitsee nykyaikaista oikeustiedettä ja oikeusfilosofiaa?

K: Ovatko muiden perinteiden filosofit keskustelleet samoista oikeustieteen kysymyksistä kuin länsimaiset filosofit?

Hae kirjaimella