Joseph Beuys (1921–1986) – saksalainen monitaiteilija ja performanssin pioneeri
Joseph Beuys (1921–1986) — saksalainen monitaiteilija ja performanssin pioneeri. Tutustu hänen radikaaleihin performansseihinsa, installaatioihin, happeningeihin ja yhteiskunnalliseen taiteeseensa.
Joseph Beuys (lausutaan "boyce") (12. toukokuuta 1921 - 23. tammikuuta 1986) oli saksalainen taiteilija, joka teki taidetta monissa eri muodoissa, kuten kuvanveistossa, performanssitaiteessa (happening, fluxus), videotaiteessa ja installaatioissa. Hän oli merkittävä taiteilija 1900-luvun jälkipuoliskolla.
Elämä ja ura
Joseph Beuys syntyi 12. toukokuuta 1921 Krefeldissä Saksassa ja kuoli 23. tammikuuta 1986 Düsseldorfissa. Toisen maailmansodan aikana hän palveli Luftwaffessa ja kertoi mytologisoidun tarinan siitä, miten hänet pelastettiin onnettomuuden jälkeen Krimillä ja käärittiin villaan ja rasvaan — kertomus, joka myöhemmin näkyi hänen taiteensa symboliikassa. Beuys opiskeli taidetta sodan jälkeen ja toimi merkittävänä opettajana: hänestä tuli professori Staatliche Kunstakademie Düsseldorfiin vuonna 1961, ja hän vaikutti vahvasti useiden nuorten taiteilijoiden ajatteluun ja opetukseen.
Taiteen keskeiset aiheet ja materiaalit
Beuysin ajattelua luonnehti voimakas ajatus taiteen laajenemisesta — taide ei ollut pelkästään esineitä, vaan yhteiskunnan muokkaamista. Hänen tunnetuin teoreettinen käsitteensä on »sosiaalinen veistos» (Social Sculpture), jonka mukaan yhteiskunta voi olla taidemuoto ja kaikilla ihmisillä on mahdollisuus olla taiteilijoita omissa elämäntilanteissaan. Tämän ajatuksen ydin on usein tiivistetty lausahdukseen »Jokainen ihminen on taiteilija».
Materiaaleissa Beuys käytti toistuvasti villaa, rasvaa ja luonnonmateriaaleja, mutta myös arkipäivän esineitä. Villan ja rasvan käyttö liittyi hänen persoonaansa ja myyttiseen kertomukseensa, ja niillä oli symbolinen merkitys parantavana, suojaavana ja säilyttävänä aineena.
Tärkeitä performansseja ja projekteja
- How to Explain Pictures to a Dead Hare (1965) — performanssi, jossa Beuys kuljettaa ja puhuu kuolleen kanin kanssa näyttelytilassa; teos käsittelee kommunikointia, taiteen merkitystä ja rituaalia.
- I Like America and America Likes Me (1974) — New Yorkissa esitetty performanssi, jossa Beuys vietti useita päiviä galerissa yhdessä kojootin kanssa; teos on kommentti kulttuurien kohtaamisesta ja luonnon asemasta kaupungissa.
- 7000 Oaks (7000 Eichen) (1982–1987) — pitkäkestoinen ympäristöprojekti Documenta 7 -näyttelyn yhteydessä Kasselissa, jossa istutettiin tuhansia puita ja liitettiin jokaiseen puuhun vulkaanisesta basalttikivestä tehty pylväs. Projekti yhdisti ekologian, kaupunkisuunnittelun ja yhteisöllisen toiminnan.
Poliittisuus, opetus ja kiistat
Beuys ei rajoittanut toimintaansa taidepiireihin vaan oli aktiivinen myös poliittisissa ja sosiaalisissa kysymyksissä. Hän osallistui lukuisille keskusteluille, piti luento-performansseja ja perusti 1970-luvulla yhteisöllisiä oppimis- ja tutkimusaloitteita, kuten Freie Internationale Universitätin. Hänen toimintansa herätti sekä intohimoista ihailua että arvostelua: joitain kiinnosti hänen laaja humanistinen ja ekologinen viestinsä, toiset kritisoivat hänen persoonallista mytologisointiaan ja poliittista roolinsa korostumista taiteen rinnalla.
Vaikutus ja perintö
Beuysin ajattelu on vaikuttanut voimakkaasti nykytaiteeseen, erityisesti performanssi- ja ympäristötaiteeseen, sekä taiteen ja yhteiskunnan suhteesta käytävään keskusteluun. Hänen käsityksensä taiteen laajentuneesta kentästä, opetusmetodistaan ja sosiaalisesta taiteesta elää edelleen niin taidekoulutuksissa kuin yhteiskunnallisissa taideprojekteissa. Vaikka Beuys on ollut myös kiistanalainen hahmo, hänen ideansa yhteisöllisestä toiminnasta, ekologisesta vastuusta ja taiteen mahdollisuudesta muokata yhteiskuntaa ovat jääneet kestävällä tavalla taiteen historiankirjoitukseen.
Lisätietoa
Beuysin monimuotoiset teokset ja teoreettinen tuotanto tarjoavat paljon tutkittavaa: hänen teoksissaan yhdistyvät rituaali, politiikka, luonnonmateriaalit ja opetus. Tunnetuimpia teoksia ja tapahtumia kannattaa tutkia laajemmin, ja monissa museoissa ja kirjallisuudessa on nykyään laajoja kokoelmia ja analyysejä hänen työskentelystään.
Joseph Beuys esittäytyy raitiovaunussa Düsseldorfissa
Varhainen elämä
Beuys syntyi Krefeldissä 12. toukokuuta 1921, mutta kasvoi läheisessä Kleven kaupungissa. Hänen perheensä oli syvästi katolinen. Hän aloitti kiinnostuksensa taiteeseen jo pienenä lapsena tekemällä usein akvarelleja. Hän näki ensimmäistä kertaa modernia taidetta vieraillessaan Achilles Moortgatin ateljeessa. Seitsemäntoista-vuotiaana vuonna 1938 hän liittyi Hitler-nuorisoon, kuten monet muutkin saksalaiset nuoret miehet tuohon aikaan. Hän opiskeli monia eri aloja ennen kuin ryhtyi harjoittamaan taidetta, ja hän oli erityisen kiinnostunut luonnontieteistä ja historiasta, myös alkemiasta, ja hän keskittyi lääketieteeseen aikomuksenaan ryhtyä lääkäriksi. Opiskeluaikana alkoi kuitenkin toinen maailmansota, ja hänestä tuli Saksan ilmavoimien sotilas. Siellä hän toimi takatykkimiehenä (tykkimiehenä takana) sotilaslentokoneessa. Vuonna 1943 yksi hänen läheisistä ystävistään kuoli keskitysleirillä.
Joseph Beuysin henkilöhistoriaan liittyy kiehtovasti se, miksi hän käytti teoksissaan jatkuvasti huopaa ja rasvaa. Hänen on sanottu sanoneen: "Hän on tehnyt paljon töitä, mutta hän ei ole koskaan käyttänyt niitä: "Rasva oli minulle suuri löytö, koska se oli juuri se materiaali, joka saattoi vaikuttaa kaikkein kaoottisimmalta ja epämääräisimmältä. Voin käyttää sitä kuumuuden tai kylmyyden avulla, voin muuttaa sitä keinoin, jotka eivät ole perinteisiä kuvanveiston keinoja - esimerkiksi lämpötilan avulla. Näin voisin muuttaa rasvan luonteen kaoottisesta ja vaihtelevasta tilasta jäykän muodon luonteen... Otin siis kuvanveistossa ääriasennon ja otin materiaalin, joka oli elämän kannalta ehdottoman perustavanlaatuinen ja jota ei yhdistetty taiteeseen."
Monet uskovat, että tämä huovan ja rasvan käyttö muistutti lento-onnettomuudesta, jonka Luftwaffe koki lentäessään Krimillä talvella 1942-43. Beuys väitti, että hänet oli pelastanut tataarien nomadiheimo, joka suhtautui myötämielisesti saksalaisiin neuvostoliittolaisten vainon jälkeen ja "peitti ruumiini rasvalla, jotta se voisi palauttaa lämpöä, ja kääri sen huopaan eristeenä pitääkseen lämmön sisällä". Itse asiassa tämä episodi oli keksitty, osittain unen perusteella, mutta hän viittasi siihen jatkuvasti, ja sitä voidaan pitää hänen yksityisenä mytologianaan.
Kehitys taiteilijana
Sodan jälkeen Beuys opiskeli Düsseldorfin akatemiassa vuosina 1946-1951. Suurimman osan 1950-luvusta hän piirsi enimmäkseen.
Vuonna 1961 hänestä tuli siellä kuvanveiston professori, mutta hänet erotettiin vuonna 1972, koska hän oli sanonut, että hänen kurssiensa on oltava avoimia kaikille, jotka haluavat osallistua niihin. Hänen mielestään kurssien pitäisi olla vapaita, ja hän työskenteli kursseillaan kaikkien halukkaiden kanssa. Hänen oppilaansa protestoivat, kun hänet erotettiin, joten hän sai pitää ateljeettaan siellä, mutta hän menetti silti työnsä.
Vuonna 1962 Beuys oli Fluxus-liikkeen jäsen. He tekivät yhdessä taidetta piirtämällä, veistämällä, musisoimalla ja kirjallisuutta.
Politiikka
Beuys uskoi, että taiteella on tärkeä tehtävä yhteiskunnassa. Hänen ensimmäiset ongelmansa poliitikkojen kanssa olivat, kun hän menetti työnsä professorina. 1980-luvulla hän kuului rauhanliikkeeseen ja protestoi ydinohjuksia vastaan Saksassa. Hän oli yksi vihreiden ensimmäisistä jäsenistä 1980-luvulla.
Works
Tunnettuja teoksia ovat esimerkiksi:
- Huopapuku (1970), huopapuku, joka on esillä henkarissa;
- performanssiteoksessa Coyote, "I Like America and America Likes Me" (1974), Beuys pukeutui huopaan ja kantoi paimenen sauvaa ja asui huoneessa kojootin kanssa viisi päivää;
- veistos Rasvanurkka, tilan nurkkaan kasattu rasva, joka jätetään sulamaan ja muuttumaan haisevaksi useiden päivien ajan. Siivoojat tuhosivat kuitenkin vahingossa rasvan.
- How To Explain Pictures to a Dead Hare (1965) -teoksessa hän käveli ympäriinsä kasvot hunajalla ja lehtikullalla peitettyinä, ja hänellä oli mukanaan kuollut jänis, jonka kanssa hän puhui ja selitti heille kuvia.
Vuonna 1979 New Yorkin Guggenheim-museossa järjestetty suuri retrospektiivinen näyttely Beuysin töistä vahvisti hänen maineensa yhtenä aikansa merkittävimmistä taiteilijoista. Hän kuoli vuonna 1986 Düsseldorfissa.
Populaarikulttuuriset viittaukset
Verkkosarjakuvassa Cat And Girl viitataan usein Joseph Beuysiin, mukaan lukien hänen taiteeseensa (viite 1 viite 2) ja kulttuuriviittauksiin.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Kuka oli Joseph Beuys?
V: Joseph Beuys oli saksalainen taiteilija, joka työskenteli eri taidemuotojen, kuten kuvanveiston, performanssitaiteen, videotaiteen ja installaatioiden parissa.
K: Milloin Joseph Beuys syntyi?
V: Joseph Beuys syntyi 12. toukokuuta 1921.
K: Millä vuosisadalla Joseph Beuysista tuli merkittävä taiteilija?
V: Joseph Beuysista tuli merkittävä taiteilija 1900-luvun jälkipuoliskolla.
Kysymys: Mitä taidemuotoja Joseph Beuys käytti?
V: Joseph Beuys työskenteli eri taidemuotojen parissa, kuten kuvanveiston, performanssitaiteen (happening, fluxus), videotaiteen ja installaatioiden parissa.
K: Miten Joseph Beuysin nimi lausutaan?
V: Joseph Beuysin nimi lausutaan "boyce".
Kysymys: Tekikö Joseph Beuys jotain taidemaailmalle?
V: Kyllä, Joseph Beuys oli merkittävä taiteilija 1900-luvun jälkipuoliskolla.
K: Milloin Joseph Beuys kuoli?
V: Joseph Beuys kuoli 23. tammikuuta 1986.
Etsiä