Joseph Beuys (lausutaan "boyce") (12. toukokuuta 1921 - 23. tammikuuta 1986) oli saksalainen taiteilija, joka teki taidetta monissa eri muodoissa, kuten kuvanveistossa, performanssitaiteessa (happening, fluxus), videotaiteessa ja installaatioissa. Hän oli merkittävä taiteilija 1900-luvun jälkipuoliskolla.
Elämä ja ura
Joseph Beuys syntyi 12. toukokuuta 1921 Krefeldissä Saksassa ja kuoli 23. tammikuuta 1986 Düsseldorfissa. Toisen maailmansodan aikana hän palveli Luftwaffessa ja kertoi mytologisoidun tarinan siitä, miten hänet pelastettiin onnettomuuden jälkeen Krimillä ja käärittiin villaan ja rasvaan — kertomus, joka myöhemmin näkyi hänen taiteensa symboliikassa. Beuys opiskeli taidetta sodan jälkeen ja toimi merkittävänä opettajana: hänestä tuli professori Staatliche Kunstakademie Düsseldorfiin vuonna 1961, ja hän vaikutti vahvasti useiden nuorten taiteilijoiden ajatteluun ja opetukseen.
Taiteen keskeiset aiheet ja materiaalit
Beuysin ajattelua luonnehti voimakas ajatus taiteen laajenemisesta — taide ei ollut pelkästään esineitä, vaan yhteiskunnan muokkaamista. Hänen tunnetuin teoreettinen käsitteensä on »sosiaalinen veistos» (Social Sculpture), jonka mukaan yhteiskunta voi olla taidemuoto ja kaikilla ihmisillä on mahdollisuus olla taiteilijoita omissa elämäntilanteissaan. Tämän ajatuksen ydin on usein tiivistetty lausahdukseen »Jokainen ihminen on taiteilija».
Materiaaleissa Beuys käytti toistuvasti villaa, rasvaa ja luonnonmateriaaleja, mutta myös arkipäivän esineitä. Villan ja rasvan käyttö liittyi hänen persoonaansa ja myyttiseen kertomukseensa, ja niillä oli symbolinen merkitys parantavana, suojaavana ja säilyttävänä aineena.
Tärkeitä performansseja ja projekteja
- How to Explain Pictures to a Dead Hare (1965) — performanssi, jossa Beuys kuljettaa ja puhuu kuolleen kanin kanssa näyttelytilassa; teos käsittelee kommunikointia, taiteen merkitystä ja rituaalia.
- I Like America and America Likes Me (1974) — New Yorkissa esitetty performanssi, jossa Beuys vietti useita päiviä galerissa yhdessä kojootin kanssa; teos on kommentti kulttuurien kohtaamisesta ja luonnon asemasta kaupungissa.
- 7000 Oaks (7000 Eichen) (1982–1987) — pitkäkestoinen ympäristöprojekti Documenta 7 -näyttelyn yhteydessä Kasselissa, jossa istutettiin tuhansia puita ja liitettiin jokaiseen puuhun vulkaanisesta basalttikivestä tehty pylväs. Projekti yhdisti ekologian, kaupunkisuunnittelun ja yhteisöllisen toiminnan.
Poliittisuus, opetus ja kiistat
Beuys ei rajoittanut toimintaansa taidepiireihin vaan oli aktiivinen myös poliittisissa ja sosiaalisissa kysymyksissä. Hän osallistui lukuisille keskusteluille, piti luento-performansseja ja perusti 1970-luvulla yhteisöllisiä oppimis- ja tutkimusaloitteita, kuten Freie Internationale Universitätin. Hänen toimintansa herätti sekä intohimoista ihailua että arvostelua: joitain kiinnosti hänen laaja humanistinen ja ekologinen viestinsä, toiset kritisoivat hänen persoonallista mytologisointiaan ja poliittista roolinsa korostumista taiteen rinnalla.
Vaikutus ja perintö
Beuysin ajattelu on vaikuttanut voimakkaasti nykytaiteeseen, erityisesti performanssi- ja ympäristötaiteeseen, sekä taiteen ja yhteiskunnan suhteesta käytävään keskusteluun. Hänen käsityksensä taiteen laajentuneesta kentästä, opetusmetodistaan ja sosiaalisesta taiteesta elää edelleen niin taidekoulutuksissa kuin yhteiskunnallisissa taideprojekteissa. Vaikka Beuys on ollut myös kiistanalainen hahmo, hänen ideansa yhteisöllisestä toiminnasta, ekologisesta vastuusta ja taiteen mahdollisuudesta muokata yhteiskuntaa ovat jääneet kestävällä tavalla taiteen historiankirjoitukseen.
Lisätietoa
Beuysin monimuotoiset teokset ja teoreettinen tuotanto tarjoavat paljon tutkittavaa: hänen teoksissaan yhdistyvät rituaali, politiikka, luonnonmateriaalit ja opetus. Tunnetuimpia teoksia ja tapahtumia kannattaa tutkia laajemmin, ja monissa museoissa ja kirjallisuudessa on nykyään laajoja kokoelmia ja analyysejä hänen työskentelystään.
